Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Astilak

Nimi: Astilak
Ikä: 58 kuuta (4.8 vuotta)
Rotu: Sekarotuinen
Emo: Unohtanut
Isä: Tuntematon
Sisarukset: Unohtanut
Kumppani: -
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Alfan valinta
Sukupuoli: Uros
Pelaaja: Rölli

Luonne: Astilak on kuin tuli kaikissa muodoissaan; hän on kuin muutoksen tuhoavat tulimyrskyt, jotka kenties jättävät jälkeensä poltetun, mutta silti uudelle kasvulle hedelmällisen maan, hän on hieno ja viehättävä kuin lepattavat kynttilänliekit, räiskyvä ja eloisa kuin kipinät ja oikeaa "ravintoa" saadessaan korkeiksi lieskoiksi leimahtava; olivat nuo 'lieskat' sitten innostuksen, inspiraation ja valon, tai turmion ja tuhon.

Astilak mieliala vaihtuu yhtä nopeasti kuin mitä hänen ajatuskin juoksee. Se voi saman keskustelun aikana ankarasti ja passiivis-aggressiivisesti piikitellä ja arvostella, sitten pehmeän silkkisesti ja iloisesti keskustellen päivitellä kuulumisia suorastaan hellyyttävän ystävällisesti, jonka takia hänestä voi saada arvaamattoman, vaikeasti ennakoitavan ja hurjan kuvan. Riippuen siitä, missä mielialassa on Astilakin kohdannut tai minkä kuvan itse antanut sille itsestään, voi itse kullakin olla tästä pinnallisesti eloisasta mörssäristä kovin vaihtelevat mielipiteet!

Ollessaan mukava, Astilak on siis todella mukava. Sanansa tarkoin valitseva, asiansa miellyttävän pehmeällä herrasmiesäänellä lausuva, huomaavainen toisten tunteita kohtaan, kenties saa toiset tuntemaan itsensä ymmärretyiksi, erityisiksi... Häntä voi pitää suorastaan hellyyttä herättävänä, jalona, ihanana. Astilakin oikealle puolelle päässeet saavat nauttia ilmaisista hengenpelastuksista molossin oman hengen joutuessa likoon, sekä muista jaloutta ja rohkeutta ilmentävistä teoista. Sellainen Astilak on positiivisille tuttaville ja etenkin ystäville, todellinen sankari jopa. Mutta miten iso osa tästä kaikesta on pelkkää huolellisesti kirjailtua naamiota...? Mikä tästä show'sta on todellista, rehellistä touhua? Ei ole vain yhtä totuutta...
Jos taas ei ole mukavalla tuulella, niin Astilak on suorastaan epäinhimillisen, kohtuuttoman ilkeä liekinheitin, joka ei säästele sanojaan eikä liioin tekojaan. Vihollisiaan tai mitään vähääkään negatiivisia, saatika liiallisen neutraaleja tuttavuuksia Astilak hädintuskin ajattelee tuntevina olentoina, ja jokaisen uppoavan iskunsa, oli hän sitten henkinen tai fyysinen, hän näkee riemuittavana voittona.

Astilak suhtautuminen on eloisan, kuplivan pinnan alla yllättävän tunnekylmää ja välinpitämätöntä monia asioita kohtaan; ennemminkin hän on vain utelias ja tahtoo pilkkoa itse kunkin vastaantulijan tieteellisesti tutkittaviksi palasiksi, samaa riemua tuntien kuin empatiakyvytön pikkulapsi kokee vetäessään raajat irti hämähäkiltä. Jos mörssäri ei suorastaan pidä jostakusta, tuo joku on sille luultavasti vastaavanlainen mitätön ötökkä. Astilakin tunteista suurin osa on pinnallisia ja kehittynyt vastaamaan ympäristön sosiaalisiin tarpeisiin tarvittaessa.

Pinnalla nopeasti vaihtuvien, ei-niin-syvien-tunteiden lisäksi Astilakilla on ne toiset tunteet, ne syvät, merkitykselliset tunteet. Nämä ovatkin aivan eri luokkaa; ne ovat todellisia fiksaatioita, joita molossi voi seurata terveytensäkin uhalla. Esimerkiksi uskollisuus jotakuta Astilakille merkittävää kohtaan on tällainen syvä ja merkityksellinen tunne; ruskeaturkki voi vaikuttaa tunteiden sekasotkulta, mutta hän on yllättävän lojaali.
Vahvoja, pitkään kestäviä tunteita on Astilakissa vaikea herättää. Ne ovat jotain erityistä ja äärimmäisen henkilökohtaista ja jotain, mihin uros suhtautuu suurella palolla ja pakkomielteellä... On vaikeaa sanoa, onko Astilak enemmän tunne- vai ajatustyyppi. Hän on kenties sekoitus molempia, koska hänen monet päätökset perustuvat juuri sen syvimpiin, vahvimpiin tunteisiin, mutta hällä on myös ajatustyyppien välinpitämättömyyttä muiden tunteita kohtaan ankaria mielipiteitään ääneen lausuessa.
On eri asia, jos Astilak on jollekin ystävällinen, kuin jos hän todella pitää ja välittää jostakusta. On eri asia, jos Astilak ärtyneenä räyhää jollekulle, kuin jos hän todella vihaa jotakuta. Nimittäin saadakseen Astilak todella vihaamaan, on satutettava ja loukattava sitä sieluaan myöten. Jos joku, josta Astilak aidosti välittää tai johon se aidosti uskoo, tavalla tai toisella pettää hänen luottamuksen, hän todellakin saattaa tuota vihata ja olla valmis juoksemaan tämän perässä vaikka kadotukseen.
Tämä on/oli uroksen luonne sen katukoira-aikoina, ja laumaan liittyminen, hierarkia sun muut saavat sitä muuttumaan. Luonnetta tullaan muokkaamaan ja päivittämään paljon.

Ulkonäkö: Astilak on järkälemäinen, ruumiinrakenteeltaan keskiraskas uros. Hänen säkäkorkeus kapuaa 95 senttimetriin, korkeus pään kanssa ylittää jo metrin. Astilakilla on leveät hartiat ja lantio, joten selkäkin on sen verran leveä että pieni lapsi voisi ratsastaa molossilla ilman ongelmia. Kylkiluut eivät koskaan paista turkinkaan läpi, tosin lapojen ja reisien lihakset näkyvät hieman ja tuntuvat selkeästi. Pää on suuri mutta eläimen kokoon nähden oikein sopusuhtainen, jota kantaa tanakka kaula. Leuat ovat suuret ja vahvat, otsapenger on matala mutta pitkä ja korvat ovat pienet mutta pystyt. Oranssehtavat silmät ja musta kirsu tuovat ovaa kontrastia mörssärin kasvoille. Jalat ovat sopusuhtaisen tanakat, sellaiset riittävän isot kantamaan Astilakia. Polkuanturat ovat mustat. Häntä on suuri, tuuhea ja lähes kerälle kääntynyt, jota Astilak kantaa usein selkäänsä vasten pystyssä.
Astilakin turkki on tiheää, tuuheaa ja puolipitkää, tosin kintereitten, hännän ja rinnan karva on pidempää. Päälliskarvan alla on pohjavilla, joka eristää uroksen ihon kylmältä tuulelta ja pakkaselta, sekä ilman kosteudelta. Kesäkuumilla päällisturkki onneksi kuoriutuu pois, ja jäljelle jää ohuempi ja ilmavampi karva. Turkki on perusväriltään harmaanruskea. Väri vaalenee selästä kylkiin ja kyljistä vatsaan, ja saa uroksen karvan näyttävään kolmiväriseltä. Mitään erikoisia kuvioita hänen ruskeassa karvassaan ei ole, mutta hännän päällä ja selässä on tummanharmaita laikkuja.

Muuta:
- Astilak on muinaista, aikoinaan pohjoismaissa kehittynyttä kieltä ja se tarkoittaa ”vitsailla”.
- Uroksessa on monia monia eri koirarotuja. Ainakin cane corso, anatolianpaimenkoira, pyreneittenkoira, mastiffi ja koirasusi ovat päässeet sekoittamaan Astilakin dna’ata, vaikka kummatkin hänen vanhemmistaan olivat sekarotuisia.
Kuva

Menneisyys: Astilakin sukujuuret juontuvat Anatoliaan, nykyiseen Turkkiin, jonne hän syntyi heikolle katukoiranartulle sisaruksineen. Katukoirana elämiseen poju kyllästyi kuitenkin pian, ja muilta kysellen ja itsekseen vaeltaen löysi Astilak Bulgarian kautta tiensi Romaniaan. Paljoa uros ei noista ajoista muista, ehkä joitain pätkiä vain, mutta nykyiseen elämäntilanteeseensa hän on oikein tyytyväinen – mitä menneisyyttä suotta muistelemaan.

Suhteet: -

©2019 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com