Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Silenec

Nimi: Silenec
Ikä: 30 kuuta (2 vuotta)
Rotu: Sekarotuinen (saksanpaimenkoira 50%, husky 50%)
Emo: Dita
Isä: tuntematon
Sisarukset: Radka, Ctitard, Dalimil
Kumppani: -
Jälkeläiset: -
Lauma: Fighters
Asema: Mysti
Sukupuoli: Narttu
Pelaaja: Frosty

Luonne: Silenec tuntuu olevan varsin iloinen hurtta, sen kasvoilla lepää jatkuvasti hymy, liikkeissä näkyy villi energia ja nartun nauru raikuu ilmassa varsin usein. Hyväntuulinen otus ei piittaa sääoloista, maalailee mustille pilville hopeareunat ja näkee elämässä hyvää vaika asiat olisivat kuinka huonosti. Häntä voisi pitää varsin mukavana, jos hulluus ei paistaisi läpi. Silenecin hymy on mielipuolinen eikä ulotu tuijottaviin silmiin, liikkeet hoipertavat ja nauru on hyeenan sekopäinen hekotus. Positiivisten asioiden etsiskely on lähes pakkomielteistä, kuolleesta laumatoveristakin se saa aikaiseksi positiivisen asian. "Yksi suu vähemmän ruokittavana."
Silenec nauraa, hyvin paljon. Hyeenan hekotus kaikuu reviirillä usein, milloin mistäkin syystä. Huonon, oudon ja kaksimielisen huumorintajun omistava rakki repii huumoria vaikka oksanpätkästä jos niikseen tulee, nauraa paljon omille oudoille ajatuksilleen ja on varsin vahingoniloinen, vaikka jelppiikin jos tarve vaatii. Naurusta pääsemmekin aasinsiltaa pitkin hurtan voimakkaaseen tunneilmaisuun, jos se on iloinen, se nauraa ja jos on surullinen niin ulvoo suruaan ilmoille vuolaasti itkien. Vihaisena Silenec ei osaa hallita itseään laisinkaan, se käy kimppuun rähisten hullun lailla ja yrittää haavoittaa toista niin paljon kuin mahdollista.
Jos Silenec itse saa jonkun vastaansa, toimii hurtan pää tehokkaasti. Se ei käy suoraan päälle, ellei vastustaja ole paljon sitä itseään heikompi, vaan suorastaan kiusaa vastustajaansa: se tekee haamuhyökkäyksiä, näykkii ja ärsyttää, luikkien hyökkäysten tieltä sopivan välimatkan päähän. Rakki yrittää selvitä mahdollisimman vähin vammoin.
Energisellä seropillä tuntuu riittävän virtaa vaikka muille jakaa. Se on aina liikkeessä eikä tunnu kykenevän olevan ollenkaan aloillaan. Hiljaa oleminenkin on hankalaa, hurtta on puhelias persoona. Sekopää tuntuu potevan ADHD:ta, se ei oikein osaa olla hiljaa aloillaan, aina vähintäänkin heiluttaa häntäänsä ja läähättää. Syöminenkin on mitä sattuu, Silenec hotkii ruokansa ja on taas menossa. Hurtta on hurjan leikkisä ja aina kun on tilaisuus, se yrittää hankkia itselleen seuraa leikkimieliseen kisailuun. Pennuista se pitää, vaikkei siitä itsestään emoksi olekaan niin muiden pentujen seurassa se on mielellään. Etenkin tarinoiden kertominen ja niiden kuuntelu on siitä mukavaa, etenkin karmaisevien tarinoiden kuuntelu on siitä mukavaa puuhaa. Vaikka se purskahteleekin vähän väliä nauruun.
Saattaa olla yllättävää, että kaikesta sekopäisyydestään huolimatta seropi hoitaa työnsä hyvin ja tunnollisesti. Mystityttö viettää paljon aikaa reviirin ulkopuolella, kyyläten niin Castigatorin väkeä kuin epäilyttäviksi kokemiaan laumatovereita, ja erakoitakin jos heitä sattuu näkemään, pinkoen oitis etsimään alfan tassuihinsa jos havaitsee jotain, minkä arvelee häntä kiinnostavan. Silenec on tarkkaavainen rakki, sen vahtikoiran silmiltä jää tuskin mikään huomaamatta eikä se vahtimiseltaan malta aina nukkua kunnolla, vaan tuntuu koisaavan toinen silmä avonaisena ja on varsin herkkäuninen.
Oudointa kenties on, että Silenec itse tiedostaa olevansa sekaisin. Hulluksi ja mielipuoleksi ynnä muuksi haukkumisen se ottaa kohteliaisuutena, eikä tee mitään muuttaakseen omaa käytöstään järkevämmäksi. Se on sekopää ja ylpeä siitä.

Ulkonäkö: Silenecin rakenteesta tulee ensimmäisenä mieleen saksanpaimenkoira, vaikka onhan seefferimäisessä rakenteessa huskyvanhemmalta saatua vankkuuttakin. Ei heti arvaisi että kyseessä on narttukoira, sen verran maskuliininen ruumiinrakenne hurtalla on. Takajalkojen lihakset avittavat mystitytön nopeaan juoksuvauhtiin ja syvä rintakehä pitää sisällään vetokoiran kestävyyden antavat keuhkot. Säkäkorkeutta on siunaantunut 60 cm.
Nartun väritystä väisi kuvailla riistavärityksen ja dominovärityksen sekoitukseksi. Katso kuva!
Silenecin väritys on varsinainen sekametelisoppa. Selkäpuoli tummempaa, ruskean ja mustan sotkua satulakuvion mallisella alueella, vatsapuoli, hännänalus, rintakehä, suupielet, leuanalus ja ja reiden takaosien karva vaaleampaa, jaloissa ja kupeilta punaisenruskeaa karvaa. Turkin laatu koostuu karheammasta päällyskarvasta ja tiheästä pohjavillasta.
Silmät sillä ovat tuijottavat, hitusen harittavat ja häiritsevän vaaleat jäänsiniset. Polkuanturoiden ja kirsun väritys on musta. Silenecin perusilmeenä toimii hullunpuoleinen hymy: suu auki, kieli ulkona ja suupielet korvissa, silmät tiiviisti tuijottaen.
Hurtan liikehdintä on yleensä ilmavaa, hiukan hoipertavaa ihmisnäkökulmasta polvennostojuoksulta näyttävää koikkelehtivaa ravia. Normaali kävely ei tunnu siltä luonnistuvan muuten kuin väsähtäneenä ja huonossa hapessa ollessaan, mystin tehtävässä tärkeä nopea laukka luonnistuu onneksi kuin vettä vain. Ja koko ajan naamalla on se sama mielipuolen ilme.

Muuta:
Kuva (hahmolla ei ole pantaa!) || Theme || Ääninäyte (nauru)
- Nimi Silenec tšekkiä (šílenec), tarkoittaa mielipuolta.

Menneisyys: Tšekissä sakemanninarttu Ditalle kolmen sisaruksensa kanssa syntynyt Silenec ei ollut pentunakaan penaalin terävin kynä ja iän myötä sekopäisyys tuntui vain lisivän. Huskyn ja saksanpaimenkoiran penikka oli niin naamastaankin kuin käytökseltäänkin höhlä, se törmäli ympäriinsä, liikkui hölmösti koikkelehtien eikä useinkaan osannut suunnistaa nisälle, vaan alkoi imeä emonsa jalkaa, tai rievunkulmaa, tai jotain muuta mistä ei maitoa herunut. Silenec tuli sen nimeksi, siinä missä muut pennut saivat ihmisen nimen niin sekopäinen sinisilmä nimettiin mielipuoleksi. Ja kunnialla se nimeään kantoikin, koikkelehtien läpi pentuajan ja opetellen maailman tavoille.
Kymmenviikkoisena se sitten lähti uuteen kotiin, joka sijaitsi koiran näkökulmasta valtava kaukana: Tšekistä se matkusti Romaniaan, jossa se pääsi asumaan maatilalle pariskunnan ja heidän lastensa luo. Silenecistä piti tulla ennen pitkää vahtikoira ja siihen hommaan se koulutettiinkin. Vahtikoiran työ sopi sekopäiselle Silenecille yllättävän hyvin, se hoiti työnsä kunnialla ja piti kutsumattomat vieraat poissa tontilta. Paha kyllä nuori, energinen seropi ei saanut remmissä pihaa vahtiessaan kulutettua tarpeeksi energiaa. Eräänä yönä se sitten päätyi pureskelemaan remmin poikki ja karkasi, palaamatta takaisin. Sekopää eli pari kuukautta yksinään, kunnes päätyi jänistä jahdatessaan Fightersin lauman alueelle. Laumaan liityttyään nopeakoipisesta Silenecistä tuli mysti. Kaulaan jäänyt panta alkoi ennen pitkää kiristää ikävästi ja jottei rakki olisi kerrassaan tukehtunut kasvunsa myötä, päädyttiin nahkapanta jyrsimään poikki, ei sitä olisi enää saanut pois vedettyä.

Suhteet: -

©2019 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com