Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lupara

Nimi: Lupara ”Lupa”
Ikä: 2 kuuta
Rotu: 50% alaskanmalamuutti, 50% dalmatiankoira
Emo: Nokke
Isä: Juri
Emonemo: Daliah
Emonisä: tuntematon, mutta olemassa
Eno: Rein
Isänemo: Albinka
Isänsisä: Nelek
Setä: tuntematon, mutta olemassa
Sisarukset: Vitaly ♂, Alora ♀
Kumppani: -
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Pentu
Sukupuoli: Narttu
Pelaaja: Rölli

Luonne: Lupara on pentuaikana kovin uskalias pentu. Hän lähinnä menee eikä meinaa, etenkin jos emon katse herpaantuu hetkeksikin. Lupa ei oikein vielä osaa pelätä mitään uutta, ja siksi hän kohtaisi vaikka karhun ja sanoisi sille moi omalla pirteällä äänellään. Pentu on myös kova kyselemään, ja usein hän kyseleekin sellaisia asioita joihin Nokella ei ole vastausta.
Lupalla on jo nuorena voimakas oma tahto, ja pentueen vanhimpana hän on kova pomottamaan sisaruksiaan. Narttu on kova sanomaan vastaan, jos haluaa tehdä jotain mitä ei voisi tehdä, esimerkiksi, ja siksi aiheuttaa emolleen usein päänvaivaa. Hän voi sanoa vastaan melkein kelle tahansa, sillä ei pentuna vielä ymmärrä asemista mitään, ja hänellä on vain emo ja Rein jota pitää totella ja kunnioittaa. Päävaivaa aiheutuu tosin muutenkin, kun Lupara lähtee omille teilleen ja katoaa silmistä ihan muutamassa sekunnissa. Lupa ei itse koe että tekisi väärin, hänhän vain tutkii uutta ja ihmeellistä maailmaa, kuten pennun pitääkin. Pentu voi olla myös itsekäs joissain elämänsä vaiheissa, mutta oppii kyllä tavoille enemmin tai myöhemmin.
Sisarustensa seurassa Lupara on tarmokas, ja tahtoo osoittaa olevansa vanhin. Hän puolustaa itseään napakasti, käyttää painissa turhankin paljon voimaa ja on kovin kilpailuhenkinen. Riidanhaastaja hän ei ole, mutta tietynlainen häikäilemättömyys on nähtävissä hänen pentuiässä. Tosin tosipaikan tullen Lupa suojelee sisaruksiaan ihan keneltä tahansa, ja tahtoo antaa itsestään kuvan ettei pelkäisi mitään. Joka tapauksessa pentu rakastaa sisariaan, ja pyytää aina anteeksi tekemiään vahinkoja, vaikka onkin välillä riiviö.
Lupa viihtyy niin yksin kuin seurassa, ja hän tykkää etenkin leikkimisestä. Mikä olisikaan hauskempaa kuin Jurin kanssa paininen? Nothing! Mutta sitten kun energia loppuu, nartusta tulee kiukkuinen jolloin Nokke tietää että tytön on aika syödä ja levätä. Ruoka maistuukin missä muodossa tahansa, ja se muovaa Lupalle tanakan ruumiinrakenteen nuoressa iässä. Hänellä on myös hyvät unenlahjat, mitkä ehkä selittävät Luparan energiaa päivän mittaan.
Lyhyesti, Lupara on energinen jokapaikanneiti, jolla on omaa tahtoa ja ruokahalua vaikka muille jakaa. Ainoat koira, jota hän kunnioitaa pentuna ovat Nokke ja Rein, ja muille voikin sitten äyskiä ihan mistä vaan. Hän kyllä oppii pikkuhiljaa asemien merkityksen, ja kunnioitus etenkin alfaa kohtaan kasvaa. Hän saattaa myös alkaa osoittamaan keskittymisongelmia vanhempana isänsä tavoin.

Ulkonäkö: Lupara on emostaan huomattavasti vaaleampi ja karvattomampi versio, mutta hänestä voi silti tunnistaa malamuutin geenit. Pentuaikana pörröinen ja ruokahalun vuoksi tanakka narttu on alati kasvavassa vaiheessa, mutta hänen säkäkorkeutensa jää oletettavasti päälle 60 cm. Hänen vaalea pentukarva putoaa pois neljän kuukauden iässä, jolloin Lupan turkin väriksi paljastuu selästä vaaleanharmaa, kyljistä ruskehtava ja vatsasta ja jaloista valkoinen. Kasvotkin ovat valkoiset päälakea ja korvia lukuunottamatta, jotka ovat vaaleanharmaat. Bonuksena, Luparan vasen korva on lurppa, ja hänen kummassakin takajalassa on kintereestä alaspäin ruskeita laikkuja, kuten isällään. Silmät ovat punertavan meripihkan väriset, ja niissä on pirteä ja utelias katse. Kirsu on mustapinkki ja polkuanturat vaaleanpunaiset. Lisää pennun kasvettua!

Muuta:
- Luparan nimi juontuu osittain nimestä Lupa, jota kantoi pyhä roomalainen naarassusi. RA-pääte tulee luultavasti bulgariankielisestä sanasta vyara, joka tarkoittaa uskoa.
- Lupara lausutaan enemmänkin ”lupaara”, vaikka tätä nimeä harvemmin käytetään.
Kuva1 || Kuva2

Menneisyys: Lupa syntyi emolleen Nokelle kesäkuina, vanhimpana, seurauksena nuoruuden hölmöydestä. Asiaa ehkä avartaa se, että Nokella oli ensimmäiset juoksut silloin, kun hän ja Juri olivat metsällä kahdestaan. Kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä niin sanotusta toilailusta voisi seurata, ainakaan silloin, sillä hetkellä, joten myöhemmin Nokke joutui ottamaan vastuun asiasta. Jurista ei oikein ollut isähahmoksi, joten Lupara vietti suurimman osan ajastaan Noken ja setänsä Reinin kanssa. Siksi hän joskus miettii, mistä sai pilkut takajalkoihinsa, ja miksi hänen toinen korva lurpottaa.

Suhteet:

Nokke || Äiti
Juri || Isä
Rein || Setä

©2019 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com