Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Nokke

Nimi: Nokke
Ikä: 14 kuuta (1 vuosi)
Rotu: Alaskanmalamuutti
Emo: Daliah
Isä: Tuntematon
Sisarukset: Rein
Kumppani: -
Jälkeläiset: Lupara ♀, Vitaly ♂, kuollut pentu?
Lauma: Castigator
Asema: Spouda
Sukupuoli: Narttu
Pelaaja: Rölli

Luonne: Kasvettuaan Noken kehittyneempi ja älykkäämpi luonne on alkanut nousta päivänvaloon. Narttu on yhä kuuliainen kuten pentuaikanakin, mutta nyt hän ymmärtää mikä on oikein ja mikä ei, osaa pitää puoliaan ainakin johonkin pisteeseen saakka, eikä hän alistu pompoteltavaksi. Malamuutti kuitenkin kunnioittaa jokaista, joka on itseään vanhempi tai korkeammassa asemassa - esimerkiksi veljeään.
Nokke tulee hyvin toimeen kaikkien niiden kanssa, ketkä jakavat samat arvot kuin hän. Jos joku osoittaa Noken nähden tai kuullen epäkunnioitusta esimerkiksi alfaa kohtaan, narttu päättää ettei aio tutustua siihen henkilöön sen enempää - hän saisi varmasti kuunnella jatkossakin risovia mielipiteitä samasta asiasta. Hän viihtyy niin pienessä kuin suuressa porukassa, kunhan ei ole huomion keskipisteenä. Mutta riistanhakureissut narttu hoitaa mieluiten yksin. Ruoasta puheenollen, malamuutti syö melkein mitä tahansa kunhan se ei maistu puulta tai rousku hampaissa. Lihan suhteen hän on kaikkiruokainen, mutta vähänkin pilaantunut liha pistää Noken vatsan helposti sekaisin. Siksi hän syö mielellään vastasaalistettua, lämmintä lihaa, ihan vain välttääkseen ikävää tunnetta. Syksyllä narttu saattaa syödä marjoja kuten karhut ikään, mutta usein mukana suuhun tulee niin paljon varpuja ettei marjojen syönti oikein onnistu. Ehkä olisi parempi pysyä lihassa.
Nokke on toimelias, energinen, yritteliäs ja tekee mielellään työtä, mutta kun hän sanoo vastaan jostain asiasta, tapa jolla hän tekee sen on aina hyvin napakka ja usein aavistuksen nokkava. Ei kuitenkaan diivamainen. Joka tapauksessa sitä tapahtuu harvoin, ja pääpiirteittäin nartulle ei tuota ongelmia noudattaa tehtäviä. Tosin jos siihen liittyy tietoisesti fyysistä kipua, Nokke toteaa ettei se ole hänen asiansa hoitaa tehtävää. Hän sietää kyllä kipua ja osaa tapella, mutta hän ansaitsee arvet mieluummin sattumalta kuin tahallaan.
Pentuajan seuraamisvietti on haihtunut tipotiehen, ja nyt malamuutti suorastaan tahtoo osoittaa olevansa itsenäinen ja osaava yksilö. Nokke on yhä seurallinen ja ulospäin suuntautunut, mutta hän ymmärtää pitää kuononsa erossa sellaisista asioista jotka eivät hänelle kuulu. Hänestä näkee helposti, jos jokin on pielessä, mutta samalla hän tunnistaa läheisistään ja ystävistään, jos heillä ei ole kaikki hyvin. Malamuutti on lähes koko ajan huolissaan Reinistä, veljestään, ja vaikka hän pyrkii viettämään mahdollisimman paljon aikaa muidenkin kuin veljensä seurassa, on hänen luokseen aina mukava palata takaisin.
Pähkinänkuoressa Nokke on elämäniloinen ja vähästä nipottava tytteli.

Ulkonäkö: Katso kuvat! Kun tapaat Noken ensi kertaa, rodusta ei voi enää erehtyä - tuuhea karva, tanakka keho, pystyt korvat ja n. 60 cm säkäkorkeus antaa heti kuvan malamuutista. Tuuhea, mustavalkoinen karva peittää lihaksiksikkaat lavat ja lautaset. Häntä on pörheä ja juuri sopiva pölyhuiska. Kaulassa oleva vieläkin tuuheampi kaulus saa Noken näyttämään ehkä jopa maskuliiniseltä, mutta kaula ei oikeasti ole kovin lihaksikas. Suuret ja tanakat tassut antavat hyvät pidon joka askeleella. Kuono on suora, vaikka se näyttääkin profiilista hieman kohoavan kirsun suuntaan. Pienet mutta ystävälliskatseiset silmät ovat asettuneet juuri sopivasti kuonon ja kovin sivuille asettuneiden korvien väliin.
Perusväriltään Nokke on mustavalkoinen, eikä siitä voi erehtyä. Värit ovat asettuneet harmoniassa koiran selkä-ja vatsapuolille. Hännän yläpuoli, lautaset, kyljet, selkä, lavat, kaulus suurilta osin, ja päälaki sekä ohimot ovat mustia. Hännän alapuoli, kintereet, koko vatsan alue, jalat, kauluksen alaosa, posket, kuono - mustaa täppää lukuun ottamatta - ja kulmakarvat sekä korvien sisäkarvat ovat luonnonvalkoiset. Tosin mustan karvan alta, etenkin kauluksessa, puskee esiin valkeaa karvaa. Mahtaa Nokke harmaantua vanhetessaan. Lisäksi koiran polkuanturat ovat vaaleanpunaiset, kirsu musta ja silmät tumman meripihkan väriset.

Muuta:
Rakennekuva || Kuva2 || Kuva3 || Kuva4 

Menneisyys: Noken elämä on ollut lyhyt, eikä siitä juuri menneisyyttä saa, mutta sille kuinka hän päätyi veljensä kanssa kahdestaan hylätyksi, oli painava syy; emo oli liian sairas huolehtimaan jälkikasvustaan. Hän, Daliah, oli tiennyt tämän koko aikuisikänsä, mutta yhden illan romanssi pilasi hänen pennuttoman elämänsä. Daliah tapasi eräs lämmin alkukesän ilta herrasmiehen, alaskanmalamuuttiuroksen, joka tarjosi yksinäiselle Daliahille seuraa. Ikävä kyllä Daliahin ja uroksen välillä oli kemiaa niinkin paljon, että Daliah tajusi seuraukset liian myöhään. Yritettyään kasvattaa pentuja jonkun aikaa, hänen voimansa alkoivat ehtyä eikä hän lopulta jaksanut metsästää ravintoa. Daliah ei tiennyt laumoista, mutta jätti pennut kuitenkin onnekkaasti niiden lähelle. Ennen lähtöään hän nimesi pentunsa Nokeksi ja Reiniksi. Tämän enempää emme mekään tiedä Daliahista.
Pian hänen lähtönsä jälkeen paikalle ilmaantui Castigatorin alfatar, Yönsielu. Hän adoptoi kaksikon, ja otti heidät vastuulleen kasvatuksen suhteen. Susikoira aloitti heidän kouluttamisensa jo hyvissä ajoin, saaden nopeasti Noken luottamuksen. Pentu uskoi, että tulisi hänen opeillaan yhtä vahvaksi kuin veljensä Rein. Hän ei koskaan oikeastaan mieltänyt koirasutta emokseen, sillä jo pelkästä turkkien sävyeroista näki ettei hän voinut olla heidän emo, mutta Nokke siitäkin huolimatta kunnioittaa yön syömää otusta kuin emoaan ja alfaansa.
Vähän myöhemmin, kun Nokke oli kääntymässä vuoden ikään, kohtasi hän riistanhakureissullaan itseään nuoremman Jurin. Dalmatia tuli kirjaimellisesti puskista, mutta hienoisen alkuhäslingin ja sitä seuranneen tutustumisen jälkeen, kaksikosta tuli niin sanotusti ihan hyvä pari.

Suhteet:
Järjestyksessään vanhimmasta uusimpaan, alhaalta ylöspäin.

Juri || "Tämä dalmatia tuli ihan puskista, kirjaimellisesti. Mukavan pirteä otus, josta jankuttaminen tekee hassunhauskan. Ei olla tunnettu vielä kovinkaan kauaa, mutta toivon kovasti että meistä tulisi vähintään hyviä tovereita."

Yönsielu || "Yönsielu... Hän on jäänyt minulle kovin etäiseksi emohahmoksi. Hänestä ei koskaan, koskaan, tiedä mitä hänen pääkopassaan liikkuu. En oikein uskalla sanoa hänestä mitään negatiivista, sen olemuksesta huokuu koko ajan semmoinen "say it and die" henki. Ömh.. Hänen ansiostaan kai minä ja Rein olemme yhä hengissä, joten siksi kunnioitan Yönsielua vaikka hän onkin erikoinen koira..susi."

Rein || "Rakas isoveljeni. Ajattelen häntä joka päivä, ja tavallaan tahdon huolehtia hänestä yhtä lailla kuin hän minusta, mutta tiedän että näin on hyvä. Ei hän antaisi minun huolehtia itsestään. Sinänsä tietysti toivon että saan joskus päättää omista kaverisuhteistani, mutta.. Antaa Reinin tehdä "työtään". Hän on suloinen."

©2019 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com