Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Briinah

Nimi: Briinah
Ikä: 36 kuuta (2,5 vuotta)
Rotu: Sekarotuinen (collie, borzoi & bordercollie)
Emo: Tuntematon
Isä: Tuntematon
Sisarukset: Tuntematon
Kumppani: -
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Mysti
Sukupuoli: Narttu
Pelaaja: Jansku

Luonne: Briinah on pohjimmiltaan erittäin ystävällinen ja seurallinen otus. Se rakastaa muiden koirien seuraa ja ystävät ovat sille kaikki kaikessa. Menneisyyden tapahtumat ovat kuitenkin tehneet siitä hiukan aran. Se ei oikein tiedä miten olla muiden seurassa, pitäisikö sen olla koko ajan varuillaan vai ei. Täysin koirasta riippuen se joko on koko ajan varpaillaan tai sitten rennompi. Kunhan on sen ohuen suojakuoren alle päässyt, näkee tästä nartusta aivan uuden puolen. Iloisen, ystävällisen, energisen ja rohkeamman. Kun nartun luottamuksen on voittanut, puhkeaa se kukkaansa. Briinah on jopa yllättävän aurinkoinen pintansa alla, se ei luovuta noin vain, eikä aio katsoa miten sen ystävät luovuttavat. Ystävät ovat ne, jotka pitävät nartun elossa, joiden takia narttu jaksaa päivästä toiseen ja joille narttu on erittäin lojaali. Niitä narttu puolustaakin viimeiseen asti. Jos joku sen ystävän henkeä uhkaa, nousee tämän nartun taistelijanpuoli esille. Yllättävän sitkeä selviytyjä ja taistelija se on, vaikka hennon ruumiinrakenteensa puolesta ei todennäköisesti kovin hyvin lähitaisteluissa pärjää. Totaalisen avuton se ei kuitenkaan ole, se osaa metsästää ja käyttää päätään. Se välttelee fyysisiä yhteenottoja ja puhuu paljon mieluummin asiat selviksi, kuin tappelee. Mikään tyhmä koirahan se ei ole, eikä se luota keneen vain sokeasti. Jonkun menettäminen on kova isku nartulle, joka on jo muutenkin herkkä mieleltään. Hylätyksi tuleminen on nartun pahin pelko, jonka se pelkää tapahtuvan. Se tahtoisi löytää jonkun, jonka kanssa se voisi olla ihan rennosti, ilman että sen tarvitsisi olla kokoaikaa peloissaan. Mutta pieni ääni sen sisällä kuitenkin on vastaan, se pieni ääni saa nartun epäröimään, eikä se siis ole täysin varma sen suhteen mitä se saisi tuntea ja mitä ei. Päättäväinen se myös on, ainakin jotenkin joissakin asioissa, se tietää mitä haluaa elämältään, tai ainakin luulee tietävänsä, muttei ole varma miten toiveensa toteuttaa. Jos se on päättänyt jotain tehdä, sen se myös tekee tai ainakin yrittää tehdä, ehkä. Näin pähkinänkuoressa Briinah on hiukan arka, mutta pohjimmiltaan aurinkoinen ja iloinen narttu, joka on kuitenkin ristiriitainen tunteidensa kanssa.

Ulkonäkö: Briinahilla on pitkä pehmeä turkki, josta löytyy valkoista ja ruskean eri sävyjä. Jokaisesta sen jalasta löytyy valkea ”sukka”, joista yksikään ei ole samanpituinen. Muuten sen jalat sitten ovatkin vaaleanruskeat ja karva on jaloissa lyhyttä. Kainaloissa se kuitenkin on hiukan pidempää ja takajalkojen puolivälin kohdissa karva alkaa olemaan hiukan pidempää, vaikkei siinä selvää rajaa näykään. Kylkiin asti karva on samanväristä, mutta kyljistä ylöspäin karva onkin hiukan tummempaa ja siitä löytyy hiukan mustiakin sävyjä. Kaulan ympäri kulkee pantamainen valkea alue, joka jatkuu suurin piirtein etujalkojen väliin asti. Rinnassa ja kaulan sekä niskan ympärillä karva on pisimmillään. Pää nartulla on sirohko ja kuono kapea sekä hiukan pyöreän muotoinen. Karva on pään alueella lyhyttä. Korvat ovat suuret kolmionmalliset luppakorvat, jotka eivät kuitenkaan ole ihan päänmyötäisesti kiinnittyneet ja lerputtavat. Korvissa karva on jälleen hiukan pidempää ja silkkisen pehmeää, pehmeämpää kuin karvat muualla nartun kehossa. Väritykseltään ne ovat samaa sävyä jalkojen kanssa, mutta korvankärjet ovat tummanruskeat. Briinahin kuono on valkea, mutta siinä on vaaleanruskeita pisamantapaisia läikkiä siellä täällä. Silmien välistä kulkee kapea, valkea piirtomainen viiva joka päättyy otsan kohdalle ja on siinä hiukan leveämpi. Muuten nartun pää on vaaleanruskea. Otsapenger näkyy ainakin jotenkin, muttei ole niin kauhean jyrkkä. Silmät ovat ne joilla narttu eniten tunteitaan ilmaisee. Ne ovat mantelinmuotoiset ja väriltään hiukan erikoisemmat mahlansävyiset, joihin on sekoittunut myös ruskeaa. Aika paljon väriltään ne muistuttavat siis mantelin sävyä, eivät ne siis ihan mitkään normaaleimman väriset ole. Kirsu sillä on musta ja samoin polkuanturat. Ruumiinrakenteeltaan se on kevyt, muttei se ihan mikään kukkakeppi ole. Lähitappeluissa se kuitenkin melko varmasti häviäisi isommalle tai rotevammalle koiralle. Nopeutta ja ketteryyttä siitä kuitenkin löytyy, onhan siinä vinttikoiraa. Häntä sillä on paksu ja päältä saman värinen kuin kyljetkin. Alapuolelta häntä on vaaleanruskea, kuten jalat ja pääkin. Säkäkorkeutta Briinahilta löytyy reilut 65cm. Paksun turkin alta löytyy menneisyyden muistutukset: monia hampaan- sekä kynnenjälkiä. Eivät ne paksun karvan alta näy, mutta jos turkkia hiukan nostaa niin kyllä sitä näkee aika varmasti edes jonkinmoisen arven.

Muuta:
-Nimi Briinah tarkoittaa siskoa
-Lempinimi Brii, joka tarkoittaa kauneutta
Kuva || Tunnari || Ääninäyte

Menneisyys: Tämä sekarotuinen neiti ei omaa mitään iloista kukkasia täynnä olevaa menneisyyttä. Se syntyi pentutehtailijalle, jossa olot olivat huonot. Kuusi sisarusta omannut Briinah oli pentueen toiseksi pienin. Sen emo oli heikko ja pystyi hädin tuskin pitämään huolta pennuistaan. Lähes puolet nartun sisaruksista kuoli parin viikon sisällä ja kuin ihmeen kaupalla Briinah onnistui selviytymään. Emo kuoli pentujen silmien alkaessa avautua. Isäänsä Brii ei tuntenut, eikä omistajakaan tiennyt kuka sen uroksista oli pentujen isä. Pennuille hankittiin nopeasti sijaisemo, joka ei meinannut aluksi hyväksyä pentuja. Pikkuhiljaa se kuitenkin niihin tottui ja pennut saivat jatkaa elämäänsä. Aivan liian nuorina ne kuitenkin myytiin uusiin koteihin, ne pystyivät hädin tuskin kävelemään ja olivat muutenkin hyvin avuttomia. Briinah joutui perheeseen ensimmäiseksi koiraksi. Kokematon perhe ei osannut hoitaa pentua oikein, lapset eivät antaneet pennun nukkua vaan tahtoivat leikkiä sen kanssa aina vain. Ruoka ei ollut ravitsevaa ja Brii oli hyvin hintelä ja aliravittu pentu. Se kasvoi siis melko huonoissa olosuhteissa ja ollessaan vähän vajaan vuoden eräs lapsista tuli häiritsemään sen ruokailua, vetämään hännästä ja korvista sekä viemään ruokaa kiposta. Briinah ei kestänyt enää ja siksi se puraisikin lasta, joka meni itkien valittamaan vanhemmilleen koirista. Kauhistuneet vanhemmat laittoivat nartun autoon ja ajoivat kauas asumattomalle alueelle. He sitoivat nartun puuhun kiinni ja ajoivat pois, jättäen jo valmiiksi luisevan nartun kuolemaan. Nartun onneksi paikalle sattui muuan koira, joka auttoi sen vapaaksi ja ohjasi suojaan. Pelastaja kuului laumaan, joka koostui suurimmaksi osaksi nuorista koirista niin uroksista kuin nartuista. Briinah liittyi laumaan, koska tiesi ettei selviäisi yksin ja se olikin sen elämän yksi suurimmista virheistä. Koska nartun silmät olivat aivan erilaiset kuin kellään muulla lauman koiralla kiusattiin sitä. Se oli arvojärjestyksen pohjalla, sai hädin tuskin syödäkseen ja joutui aina nukkumaan kosteissa sekä kylmissä paikoissa. Kyllä yksi lauman koirista oli vähän kiltimpi sille ja narttu näki sen ystävänään. Kerran kun se oli ottanut ”liikaa ruokaa” eli kokonaisen hiiren, hyökkäsivät muut koirat sen kimppuun, jopa se koira, joka oli ollut kiltti Briille. Lauman alfa ei tehnyt asialle mitään, katsoi vain miten muut hakkasivat, purivat ja raapivat puolustuskyvytöntä narttua. Sen jälkeen tuli nartusta arka, sitä hakattiin ja lyötiin jokaisesta niskoittelusta ja koska laumassa ei ollut mitään sääntöjä niin oli pelkästään aurinkoisessa paikassa nukkuminen rike. Pahoinpitelyä se joutui siis kokemaan melkein joka ikinen päivä, sillä laumaan kuuluvat koirat kokivat sen hauskaksi. Lopulta Briinah ei vain enää kestänyt. Yön pimeyden laskeutuessa se lähti ja juoksi. Juoksi henkensä edestä, eikä katsonut taakseen. Itkien, hakattuna ja heikkona se vaelsi yötä päivää, lepäämättä tai syömättä. Erittäin laiha ja heikko narttu oli viettänyt laumassa yli puoli vuotta ja kun se oli vihdoinkin päässyt pois, oli se aivan liian heikko selviytyäkseen. Oli sen onni että se törmäsi vanhaan urokseen, joka otti sen siipiensä suojiin. Puolitoistavuotias narttu oppi selviytymisen taidot ja kahden vuoden iän saavuttaessaan se päätti lähteä tutkimaan maailmaa ja jätti vanhan uroksen taakseen. Se vanha koira kuoli samana iltana kun narttu oli lähtenyt, mutta ei Briinah sitä saanut koskaan tietää ja ehkä se onkin vain hyvä. Se olisi vain murtunut uudelleen. Se lauma ei ollut jättänyt pelkästään fyysisiä jälkiä, vaan myös henkisiä, jotka parantuisivat paljon hitaammin.

Suhteet:

Cosmina || "En ole varma mitä mieltä hänestä olen."

©2019 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com