Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Cinci :: Roolipeli

 


ROOLIPELAAMINEN
Kirjoitusmuoto on imperfekti. Roolithan yksikön ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa. 

"Puhe näin"
- Tai puhe näin

#Ajatukset näin#
tai ihan vain näin

Tekeminen ilman merkkejä
 

.


VUODENAIKA
Syksy; Sää alkaa olla kosteampaa ja viileämpää kuin kesällä. Ruska on puhkeamassa ja odotettavissa on perinteisiä syyssateita ja myrskyjä. Nyt säätila on hieman pilvinen ja tuulinen. (21.9.)

UUTISIA:: LUE IKÄÄNTYMISESTÄ TÄÄLTÄ!
Syyskuun ikääntyminen jätetään välistä.

 
 

 

Cinci  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Rawca

21.09.2017 15:41
Juri - Castigator

Pilkullisen dalmantian virne hyytyi tyystin kun Nokke sanoi Reinin nimen. Juri seuraili kuinka Nokke nuoli sen haavoja, joita vähän kirpaisi siellä täällä. Ne eivät ehkä olleet enää avoinna, mutta kipeät etenkin silloin kun rupi repeytyi auki.
"No.. T-takajalkaan", Juri mumisi siinä välissä, kun Nokke kysyi, sattuiko minnekään. Briinah ei halunnut tulla mukaan, ja yllättävää kyllä, Jurikaan ei ollut ainakaan heti innostunut yllätyksestä.
"Mitä näytettävää? O-onko siellä R-R-Rein?" Dalmantia kysyi varovasti. Se ei tulisi, jos Rein oli siellä!

Nimi: Rawca

21.09.2017 15:32
Czya - Fighters

"Olet oikeassa, ei rangaistuksesta voi luistaa", narttu vastasi ja katsoi tummaa pentua joka kääntyi väärään suuntaan.
"Lyac! Tuonne, koti on tuossa suunnassa", Czya puhui vähän kovempaa, jotta pentu kuulisi. Lyac vilkaisi taakseen ja kohotti uhmakkaasti häntäänsä, mutta korjasi askelluksensa Czyan nyökkäämään suuntaan.
"Jos sopii, minä jään pesälle Lyacin kanssa. Tälle päivälle on tapahtunut ihan tarpeeksi minun mittakaavallani", narttu pyysi. Czyaa väsytti aivan hirveästi. Ehkä enemmänkin pelko ja kamalat ajatukset olivat imeneet nartusta mehut, ei niinkään metsässä juokseminen. Vaikka toki pennut olivat sitoneet Czyan pesään, eikä narttu olut voinut pitää kuntoaan yllä metsässä juoksentelemalla ja metsästämällä. Hui, saisikohan Czya enää edes jalkarikkoa jänistä kiinni? Viime metsästyksestä oli niin kauan aikaa.
"Kiitäthän Willowia ja Ryania puolestani, ja kerro että Lyac kunnossa ja rangaistu", Czya hymyili.

Nimi: Jansku

18.09.2017 20:53
Norok - Fighters

Czya vaikutti hievan rauhoittuvan ajatuksiensa kanssa, kiittäen oikein. Aiheesta kukkaruukkuun ja porkkanan ehdotukseen, miten sitten toimittaisiin.
"Tehdään niin. Mutta entä Lyac. Pitäähän meidän pitää kiinni arestista, joten jomman kumman meistä pitää varmaan jäädä häntä vahtimaan pesäkololle?" eiköstä juu? Eihän pentu ottaisi koskaan mitään niiden käskyä enää todesta, jos ne eivät tiukasti pitäisi kiinni rangaistuksista.
"Minä voin jäädä vahtimaan Lyacia, jos sinä haet pennut? Tai sitten sinä voit jäädä jo lepäilemään ja vahtimaan poikaa, kun minä kipitän nopeasti hakemaan loput pennuista?" Sille kävi kumpi tahansa vaihtoehdoista. Siltä löytyi kyllä virtaa juosta ystävien pesälle ja noutaa pennut sieltä ja se kyllä voisi jäädä Lyaciakin vahtimaan, jos Czya välttämättä haluaisi lähteä hakemaan pentuja.

Briinah - Castigator

Uros ei tykännyt muista samaa sukupuolta olevista tovereista. Brii katseli epäileväisenä itseään nuorempaa pilkullista koiraa. Eikö se ollut ihan normaalia? Että urokset tykkäsivät nartuista ja toistenpäin? Oli siis ihan normaalia, ettei toinen pitänyt pojista. Vai tarkoittiko toinen sitä ettei se viihtynyt urosten seurassa ylipäätään? Mutta että enää? Mikä oli saanut toisen muuttamaan mieltään niin? Pilkulliselle ei ollut käynyt mitään. Sirorakenteinen ei ehtinyt edes suutaan avata kysyäkseen, mistä toinen oli sitten arpensa saanut, kun malamuutti narttu saapui paikalle. Hiljaisena narttu katsoi miten kaksikko tervehti toisiaan ja pilkullinen esittelikin itsensä, sekä ystävänsä. Juri ja Nokke. Nokke puhui myös jostakin Reinistä. Hrrh, sekö oli tehnyt tuollaista jälkeä Juriin? Yh, pitäisi pysyä mahdollisimman kaukana tästä Rein tyypistä.
"E-en halua pidätellä. M-minä j-jään tänne..." Sehän voisi olla ansa! Väijytys! Joku isompi joukkio voisi odottaa sitä vähän matkan päässä ja hyökätä päälle. Yyyh, ei kiitos, se jäisi mieluummin niille sijoilleen.
"Briinah." se esittäytyi Noken udellessa sen nimeä. Silmät yhä suurina ja epäilevinä se katseli kaksikkoa ottaessaan pari askelta taaksepäin.
"M-minä odotan tässä." se lisäsi vielä istahtaen alas, kuitenkin selkeästi jännittyneenä ja valmiina pinkaisemaan karkuun, jos jokin yhtäkkiä sen kimppuun kävisikin.

Nimi: Rölli

18.09.2017 07:47
Nokke ja Lupara - Castigator

Juri kertoi olevansa kunnossa, vaikka olikin kupsahtanut kumoon. Uroksesta näki, että sen jalkaan sattui, mikä sai nartun hieman alakuloiseksi sisältä päin. Ensimmäinen asia, jonka Nokke kuitenkin teki, oli ystävän tervehtiminen häntä vimmatusti heiluen ja nuolupusujen antaminen ympäri pilkkusirkuksen naamaa. Että oli kiva nähdä taas ja ikävä oli ollut ja niin.
"Mitä Rein on sulle tehnyt... Olet ihan arpinen!" Nokke huolehti nuolaisten paria dalmatian arpea nopeasti.
Kolmannen koiran läsnäolo oli täysin jäänyt malamuutilta huomaamatta, ja vasta, kun Juri kääntyi esittelemään heidät, Nokke huomasi punaruskeaan maastoon hyvin sulautuvan koiran.
"Olen Nokke niinkuin tämä rasavilli jo esitteli, ja me ollaan hyviä kavereita", narttu selvensi jos toinen ei olisi saanut selvää Jurin takeltelevasta puheesta. Hänellä tosin ei ollut aikaa keskustella kenenkään muun kanssa kuin Jurin, ei nyt kun hänellä oli niin paljon puhuttavaa ja Lupakin tuolla odotti. Kohtelias katse siirtyi punaruskeaturkkisesta pilkulliseen urokseen, jolloin kohteliaisuuden tilalle tuli huoli.
"Sattuuko johonkin? Pystytkö kävelemään? Sinun pitäisi käydä pesulla kun turkkisi on yhä verinen. Eihän haavat vuoda enää?"
Nokke kiersi Jurin ympäri tutkien silmäpohjaisesti hänen haavansa. Rintakehässä painoi surku, kun hän näki miten pahoin veli oli kohdellut dalmatiaa. Vaikka eihän tapahtunut ollut ollut sen vika. Melkein heti narttu jatkoi: "Juri, oli minulla sinulle muutakin asiaa kuin haavoista huolehtiminen. Minulla on sinulle näytettävää." Sitten Nokke kääntyi vieraan koiran puoleen kohteliaan pahoitteleva ilme naamallaan. "Soisitko hetken anteeksi? Olisi erittäin tärkeää, että Juri pääsisi näkemään mun asian", hän sanoi. "Tai voithan sinäkin tulla mukaan katsomaan, jos et halua jäädä yksin. Mikä sun nimi muuten olikaan?"
Malamuutti vilkaisi Juriakin kysyvästi, tietäisikö hän? Sitten hän katsahti myös siihen suuntaan, jonne oli Luparan jättänyt. Olikohan pentu vielä kunnossa?

Nimi: Frosty

17.09.2017 21:41
Silenec - Fighters/Dorjevin - Castigator

Uppistakeikkaa, taisipa toisia harmittaa, kun Silenec oli pölähtänyt keskeyttämään niiden kiihkeän kohtauksen sekopään elkeillään, mutta mikäs siinä, säästyipä haluja myöhempääkin käyttöä varten! Sinisilmät seikkailivat villeinä sitä isompien koirien välillä. Toinen oli jykevä ja tuuheaturkkinen, toinen taas solakampi ja mystitytön lailla sinisilmäinen. Sen siromman naamalla näkyvä virne sekoitti rakkikoiran ajatuksia, kun sanoistaan päätellen tuo tuntui olevan harmissaan keskeytyksestä! Hmm, ehkä silläkin viirasi päässä.
Mutta jaahhas, jaahhas, paikallehan saapui neljäs pyörä! Jättiläismäinen ruskea koira kirmasi paikalle ja sai vuorostaan tuntea hiukka harittavan katseen turkissaan. Tuon järkäleen saapumista seurannut sananvaihto siron mustan ja ruskean jätin välillä - se musta ja ruskea karvapallero seurasi hiljaa ja nyökkäsi kertaalleen murahtaen - kirvoitti naurunremakan sekopään suusta. Vai että oli se nyt sekava koira ja rakki! Mikäs siinä, mikäs siinä, ei se Sileneciä haitannut.
Kesti hetken, ennen kuin nauru lakkasi, ja vielä toisenkin hetken, ennen kuin siron mustan kymysys tavoitti hurtan vinksahtaneet aivot. Mielipuolen hymy vääntyi vielä mielipuolisemmaksi ja pää kääntyi hitusen kallelleen. Sitten uusi naurunpuuska ravisteli seropin kehoa.
"Ehkä olen, ehkä en", se virnuili. "Ehken ole, ole ehken. Olehken en, enehken ole", rakki väänteli sanoja niin, ettei niissä lopulta ollut mitään järkeä, kikatellen siinä välissä ja saaden lauseen lopussa uuden röhönaurukohtauksen. Jokin pieni ja hiljainen järjen ääni sen pääkopassa komensi pelkäämään kolmen isomman koiran seurassa, mutta sitä ääntä ei kuunneltu. Olihan Silenecillä nopeat jalat!

Nimi: Rawca

17.09.2017 21:40
Czya – Fighters

”Olet oikeassa”, porkkana myönsi, kun Norok selitti, etteivät pennut oppisi eroa oikean ja väärän välillä, jos niitä ei rankaisisi. Czya kulki yhä urokseen pienesti nojaten, mutta ohimoaan se ei enää puhumisen jälkeen painanut Norokin kaulaan. No, koirasuden oli helppo moiskauttaa sitä kuonolle. Hetken Czya oli jopa hämmentynyt eleestä, ja hymyili sitten rakastavasti, kohottaen myös katseensa Norokin naaman suuntaan. Huh, kun uros olikin korkea, piti ihan kunnolla päätä kääntää, kun Czya oli ihan lähellä.
”Kiitos, kulta”, porkkana vastasi lempeästi.
”Etsitäänkö Wilo ja haetaan Isla ja Kulo kotiin?” Czya ehdotti sitten, päätään kysyvästi kallistaen. Siis, totta kai toiset pennut piti hakea, ja Willow pitäisi päästää etsintävelvollisuudestaan, mutta jäisikö Lyac heti pesälle, vai pääsisikö se vanhempiensa mukaan?

Juri – Castigator

”Mä en e-enää t-tykkää pojista”, heiluhäntäinen Juri selitti vähä-älyinen ilme naamallaan. Se ei ymmärtänyt seuraavaa kysymystä. Miten niin mitä sille oli käynyt? Juri ei tajunnut tytön tarkoittavan haavoja.
”Grähä! Ei k-kai mitään, mitä s-sä tark-”, pentu päästi hullunkurisen röhönaurun mutta ei päässyt sanojensa loppuun ennen kuin se kuuli toisen äänen. Juri olisi kysynyt, mitä Brii tarkoitti.
Nokke! Juri olisi hypähtänyt ympäri, jos olisi voinut. Juri yritti kääntyä nopeasti, kuin ei kipeää koipeaan muistaisikaan mutta koipi antoi totta kai vastalauseen. Dalmantia ulahti kivusta, joka tosin ei ollut edes kovin iso, ja kaatui kesken käännöksensä. Väliäkö sillä, Juri näki tästäkin Noken.
”J-joo!” Juri hihkaisi, ei sillä ollut käynyt mitenkään kaatuessa, kai Nokke oli sitä tarkoittanut? Pilkullinen pää käännähti vieraan karvakasan suuntaan.
”M-mä oon J-Juri ja t-toi on Nokke. M-mä en oo nähny s-sitä pitkään a-aikaan. Se o-on mun ka-kaveri”, Juri selitti, sen hännän läpsyessä maata vasten.

Nimi: Jansku

17.09.2017 16:25
Norok - Fighters

Uros katseli narttua, joka painoi ohimonsa koirasuden kaulaa vasten. Toinen oli myös helpottunut siitä, että pentu oli löytynyt yhtenä kappaleena, ilman henkisiä tai fyysisiä naarmuja. Tai kuka tietää jos toinen olisikin jotain henkisiä naarmuja saanut reissullaan, mutta ainakaan mitään ulospäin näkyvää vahinkoa ei ollut tapahtunut. Czya voivotteli rankaisemista ja sitä, miten ikävältä semmoinen tuntui.
"Rankaiseminen ei ole koskaan kivaa, mutta se vain pitää tehdä. Eivät he muuten opi mikä on oikein ja mikä väärin. Me vain yritämme suojella heitä ja katsoa, että heistä kasvaa kunnon koiria." se vain kuului vanhempien velvollisuuksiin, vaikka ikävää olikin. Porkkana pohti komensiko se pentuja liikaa. Hunajasilmä laski hiukan päätään ja moiskautti suukon nartun kuonolle(?).
"Et tietenkään. Sinä vain pidät kuria yllä. Sinä olet mahtava emo, älä huoli siitä." pehmeästi ja lempeästi se jutusteli nartulle vilkaisten edellä kulkevaa Lyacia.
"Lyac on vain kovapäinen pentu, häneen on selvästi siirtynyt enemmän minun vertani kuin Kujoon ja Islaan." Seikkailijan verta Lyacista selkeästi löytyi enemmän kuin sisaruksistaan.

Yönsielu - Castigator

Totisena jääsilmä tuijotti pensaikkoa, josta alkoi kuulua naurua. Jevi alkoi kiemmurella sen alapuolella, joten narttu siirtyi sivuun, jotta uros pääsisi ylös. Molossi kohosi ryhdikkäästi seisomaan ja pian pensaikosta asteli esiin mielipuoliselta näyttävä koira, joka nauraa räkätti kuin harakka konsanaan.
"Voi hyvin herkän. Ihan tulee tippa linssiin, kun sen noin keskeytit." koirasusi mittaili tätä hullua jäisellä katseellaan pienen virneen kohotessa sen huulille. Pian neljäs koira saapui paikalle. Tämä jätti tosin oli sen oma laumalainen, joten mitään hätää ei ollut. Jääsilmät siirtyivät mittailemaan sitä itseään suurempaa koiraa.
"Voi toki. Castigatoriin eivät rakit pääse." tämä mielipuolisen näköinen hurtta oli sen verran rakkikoiran näköinen sekaisen olemuksensa puolesta, ettei se missään nimessä ottaisi laumaansa tuollaisia häpeäpilkkuja.
"Voi emme toki. Ei kauaa, mutta kuka tietää, ehkä siitä saa nyhdettyä jotain tarpeellista tietoa ulos." Yönmusta totesi lähtien häntä puolelta toiselle sulavasti nytkähdellen lähestymään tätä sekavaa rakkia.
"Kerros pikkuinen, oletko kenties Fightersin laumalainen?" se puhutteli tätä rakkia kuin pentua, lässyttävästi puhuen ja huuliaan hiukan mutristaen.

Nimi: Jansku

17.09.2017 16:02
Briinah - Castigator

Sirorakenteinen vinkaisi ja paikalle pelmahti joku vieras pilkullinen uros. Aika kärsineen näköinen sellainen. Elämä oli näköjään potkinut persuuksille pahemman kerran. Vieras oli painautunut maata vasten ja heilutteli häntäänsä. Miksi se teki niin? Oliko se innoissaan, kun löysi jonkun jota kiusata? Aikoisiko se tehdä sille jotain pahaa? Oliko se ilkeä?
"Niin?" Mitä siitä että se oli tyttö? Iip, oliko tämä joku uusi raiskaaja? Apua, sen pitäisi jo nyt alkaa miettiä pakokeinoa. Kuinkakohan nopea tämä uros oli? Ehtisiköhän se pinkaista sen ohitse karkuun ja vieläpä kulkea puunrungon ylitse toiselle puolelle jokea, vai ehtisikö toinen saada sen siinä ajassa kiinni? Hnngg. Änkyttävä uros lähestyi.
"M-mitä sitten vaikka olisinkin ollut poika?" se kysyi epävarmana, korvat luimussa ja häntä takajalkojen välissä, peruuttaen kauemmas nopeaa vauhtia. Pls, älä syö, se ei nyt ollut sillä tuulella, että olisi jaksanut pahoinpidellyksi tuloa. Ei se koskaan ollut sillä tuulella oikeastaan, mutta nyt vähiten.
"M-mitä si-sinulle on tapahtunut?" miten oli toinen tuollaiseen kuntoon joutunut? Kamalia rupia arpien päällä. Olikohan toinen tapellut ja jos oli, oliko se voittanut tappelun? Hui kamala, mitä jos toinen oli jokin suurikin tappelija, mestari siinä. Eihän sillä ollut mitään mahdollisuuksia sellaisia vastaan. Uusi huudahdus sai sen painautumaan lähemmäs maata ja vinkaisemaan. Silmät lautasen kokoisina se katsoi uutta vierasta, joka näköjään tunsi tämän uroksen. Yyyyyh, oliko tämä jokin väijytys? Apuva.
"K-keitä te olette?" se piipitti pienellä äänellä, katsoen sekaisin tuntein kaksikkoa.

Nimi: Rölli

17.09.2017 15:42
Nokke ja Lupara - Castigator

Nokke kulki lämpimän myöhäiskesän sävyisen metsän halki kävellen. Hänen mieli oli surun - ja kireydensekainen, ja vähän väliä narttu kääntyi katsomaan aivan kintereillään astelevaa Luparaa varmistaakseen, että esikoinen pysyi varmasti mukana. Lupan pää oli painuksissa ja korvat roikkuivat surkean näköisinä. Pennun rintaa puristi suru, niin voimakas että hänen teki mieli itkeä. Kurkkua kuristaen hän kuitenkin nieli ne, ja piti huolta että oli niin lähellä emoaan että melkein astui kantapäille. Kaksikko kulki hiljaisina päämäärättömästi, ja jo jokin aikaa sitten tehty suunnan muutos vei heitä kauemmas petollisesta joesta. Noken tassut olivat vielä multaiset kaivuu-urakasta, kun hän oli joutunut hautaamaan oman pentunsa.
"Äiti", Lupa avasi suunsa pitkän hiljaisuuden jälkeen, murheen peilautuessa äänestään. Noken korvat kääntyivät taaksepäin, kun hän kuunteli.
"Niin, kulta?"
"Missä Alora on?"
Nokke huokaisi.
"En tiedä. En ehtinyt etsimään häntä kunnolla ennen kuin Vitaly söi sitä sientä."
Lupa ei vastannut. Hän oli menettänyt yhdessä päivässä kummatkin sisaruksensa. Toinen oli kadonnut jäljettömiin, toinen oli kuollut myrkytykseen pian sen jälkeen.
Nokke halusi löytää Jurin. Nartun oli alunperin tarkoitus esitellä pilkkusirkukselle heidän jälkikasvunsa, hänen kauniit pentunsa. Nyt hän ei enää tiennyt, mitä hän halusi kertoa urokselle. Mutta hänen täytyi nähdä toinen, myös varmistuakseen että Juri oli edes hengissä. Lie mitä Rein oli dalmatialle tehnyt.

Ennen kuin hän kuuli minkään sortin keskustelua, lie johtuen hänen kovaäänisistä ajatuksista jotka surisivat voimakkaasti pääkopassa, Nokke huomasi puiden välissä tutun ruskeapilkkuisen valkoturkin. Helpotus ja huojentuneisuus olivat ensimmäiset asiat mitkä tulivat nartun mieleen. Juri oli elossa! Seuraavaksi narttu halusi vain juosta toisen luokse ja kääriä dalmatia helpottuneeseen halaukseen.
"Äiti, miksi pysähdyit?" Lupan kysymys ja pennun ilmestyminen tuohon etupuolelle sai Noken palaamaan kuitenkin maan pinnalle. Malamuutti laskeutui vatsalleen tyttärensä tasolle ja hymyili hälle.
"Katsohan tuonne, näetkö tuon pilkkuturkkisen koiran?" mustavalkoinen kysyi. Lupara nyökkäsi melkein heti, hän oli huomannut toisen melkein samaan aikaan emonsa kanssa. "Hän on se koira jota tulimme alun perin etsimään. Juri siis. Minä voisin mennä tapaamaan häntä ensin, odotatko tässä?"
Lupa vilkaisi uudelleen Jurin suuntaan, ja hetken epäröityään hän nyökkäsi kuitenkin.
"Ootan tässä. Ihan hiljaa ja paikoillani. Palaathan pian?"
Nokke nyökkäsi ja antoi Lupalle nopean suukon päälaelle ennen kuin nousi jaloilleen. Hän katsoi, kuinka Lupa asettui vatsalleen maahan painaen päänsäkin heinää vasten, ja lähti sitten hölkkäämään Juria kohti. Pian narttu alkoi kuitenkin kiirehtimään askelissaan, ja nosti laukan. Välittämättä lainkaan, kuinka Juri painautui maata vasten lainkaan häntä huomaamatta ja huudahtaen jotain jollekin, narttu ryntäsi häntä kohti.
"Juri!", Nokke huudahti jo kaukaa. "Juri, älä mene! Odota!" hän huudahti hieman hätääntyen kun uros alkoi astelemaan vastakkaiseen suuntaan. Hidastaen pitkäaskeliseen raviin, malamuutti suuntasi yhä ystäväänsä kohti. "Juri ootko kunnossa?"

Nimi: Rölli

17.09.2017 08:40
Astilak - Castigator

Daskalan asemassa kun oli, Astilak oli tehnyt voitokkaan metsästysreissun niitylle keskipäivän auringon alla. Kaksi nuorta peuranvasaa oli uros saanut kaadettua parin tunnin kärsivällisyyden jälkeen, ja nyt huuliaan tyytyväisenä nuoleskellen, raahasi molossi riistaa metsikköön jonne aikoi haudata lihan väliaikaisesti.

Homma oli nopeasti purkissa, sillä Astilak löysi pienen kivikasan läheltä jokea, jonne hän sai vasat piiloon muiden lihansyöjien katseilta. Tosin se olisi asia erikseen jos kivikasan asuttivat käärmeet ja myrkylliset matoset päättäisivät saada hänen saalistamastaan riistasta helpon lounaan. Niitä ei helpolla pidetä poissa.

Astilak ylitti joen, mielessään aie etsiä muita laumalaisia ja kutsia heidät syömään. Parhaassa tapauksessa alfa sattuisi vastaan, ja uros voisi hieroa parempaa tuttavuutta hänen kanssaan. Heikko puheensorina kantautui etuoikealta Astilakin korviin keskeyttäen hänen aatteensa, tehden niistä konkreettiset. Äänen suuntaan lähti molossi hölkkäämään, korvat reippaasti pystyssä ja kuivat lehdet polkuanturoiden painon alla ritisten. Ruskea uros teki jyrkän pysähdyksen ja jäi paikoilleen, kun näki aluksi kaksi koiraa - toinen oli mastiffin näköinen, ja toinen oli jotain suden ja koiran väliltä - jotka kummatkin vaikuttivat kireiltä. Sitten hän näki - ja kuuli - kolmannen, pienemmän ja sekavan oloisen koiran, joka ei puhunut kunnolla ja näytti siltä kuin kirput olisivat syöneet sen joskus puolikuolleeksi. Kahden ensimmäisen koiran hajun Astilak tunnisti, mutta sekopäisen koiran pistävä haju pisti nenään kuin kirpeiden marjojen maku kielelle.
"Kai haistatte ettei tuo sekava koira kuulu meidän laumaan", Astilak sanoi kohteliaan vakaaseen sävyyn astuen takaoikealta esiin. Hän oli suurempi kuin yksikään koira kolmesta muusta, nyt hän vasta huomasi sen. "Emme kai aio antaa sen viipyä kauaa Castigatorin alueella?"

©2017 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com