Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Cinci :: Roolipeli

 


ROOLIPELAAMINEN
Kirjoitusmuoto on imperfekti. Roolithan yksikön ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa. 

"Puhe näin"
- Tai puhe näin

#Ajatukset näin#
tai ihan vain näin

Tekeminen ilman merkkejä
 

.


VUODENAIKA
Kesä; Tällä hetkellä sää on aurinkoinen ja lämmin. 
Lämpötila pysyy kesällä yli +12° ja max. +37°.
Voi sataa, tai tulla ukkosmyrskyjä, ihan miten pelaajien kanssa sovitaan.

UUTISIA:: LUE IKÄÄNTYMISESTÄ TÄÄLTÄ!
 
 

 

Cinci  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Frosty

17.08.2017 22:18
Dorjevin - Castigator

Siinä koirasuden kiusoitellen sivellessä ja hyvväillessä näennäisen rauhallinen mastiffi pohti vilkkaasti, miten kummassa se oli tähän tilanteeseen onnistunut päätymään. Tottahan hyväilyt tuntuivat mukavilta, ei siinä mitään, mutta tottumaton ja omanarvontuntoinen, ylväs mörssäri ei tykännyt siitä, että sen arvokkuus näin riistettiin. Ruskeiden sielunpeilien piiloutuessa luomien taakse muuttui poskien silittely kehon sivelyksi, ensin tassuin ja sitten kuonolla sekä hännällä. Kun jäääsilmäinen lähti jälleen kerran, hitaampaan tahtiin kierteli oriota, jännittyi urospuolinen entisestään, ryhti suorastaan kivulloisen arvokkaana. Alfatar ei tainnut olla ensi kertaa pappia kyydissä, siinä määrin taidokkaasti ja rohkesti se laumatoveriaan kiusasi ja hyväili. Toisen hännän pyyhkiessä yhä enemmän ja enemmän mörssärin vatsanalusta kohosi nallen kurkusta tahaton, pingottunut murahdus sen koettaessa pitää henkilökohtaisen kurin ja järjestyksen kehossaan, vaikka mielihyvän väreet kulkivat pitkin vankkaa ruumista. Silmiään se nipisti yhä tiukemmin kiinni. Huhhui, tämähän kävi työstä.
Kun Yönsielun pää puski tuuhean turkin peittämää kylkeä ja alfatar komensi mörssärin makuulle, pieni säikähdyksen aalto kävi läpi mastiffiuroon kehon. Kun se sitten sai oivalluksen, että ryhdikäs voisi olla makuullaankin, noudatti karvakasa käskyä ja kävi makuulleen - pää ylhäällä ja tassut suorassa linjassa eteenpäin, kuin mikäkin sfinksi konsanaan. Asennon pitäminen kävi nytkin työstä, kun vierelle istahtanut jääsilmä alkoi taas hyväillä laumatoveriaan, kuin hieroen toisen jännittynyttä selkää. Jep, se oli jäykkä ja hyvä niin, Jevi oli arvonsa tunteva koira joka oli mielummin jännittynyt kuin viulunkieli kuin veltto vätys. Harmikseen se ei voinut totella komentoa rentoutua, täytyi pitää asento. Vaikka toisen tassut tuntuivatkin niin hyvältä pitkäkarvaisella selällä liukuessaan.
Kun sitä iloa oli kestänyt jokin aikaa, alkoi alfatar jälleen töniä alamaistaan. Jevin aivot löivät hetkisen tyhjää: mitäs nyt piti tehdä? Mitä nöyryyttävää Yönsielulla nyt oli sen varalle? Kun uros sitten sai älynväläyksen ja tajusi, mitä sen pitäisi tehdä, häpeän aalto vyöryi yli. Kyllähän alfatarta pitäisi totella, vaikka se hankalalta tuntuisikin...nyt lähtisi sitten viimeisetkin arvokkuuden rippeet. Selällään kun ei oikein voinut olla ryhdikäs. Ei-niin-kovin mielissään mörssäri kierähti selälleen loikomaan, häpeä sisuskaluja polttaen. Yhä se piti silmiään kiinni, kuin tottelevainen laumalainen ainakin, kun jääsilmäinen siirtyi ensin sen ylle seisomaan ja sitten kävi makuulle Jevin päälle. Koko painoaan se ei sentään tainnut mastiffin vatsapuolelle laskea. Häpeään sekoittui pahuksenmoista mielihyvää, kun susihukan häntä huiski alimmaiseksi päätyneen takakoipien välissä ja kuono seikkaili kaulan leijonanharjaa muistuttavassa turkissa. Valittava urina kumpusi urospuolisen kurkusta.

Nimi: Rawca

17.08.2017 22:05
Czya & Lyac - Fighters

"Kuulen! Lyac!", porkkana vastasi puolisolleen ja kiihdytti itsekin tahtiaan, tosin juoksuun asti. Lyac sen sijaan höristeli kuusen luona korviaan. Nyt pentu kuuli selvästi myös isänsä äänen.
"Isä!" Se huusi pienillä keuhkoillaan.
"Mä oon täällä!" Pennun ääni ei ollut pelokas, vaan alkoi muuttua innostuneeksi. Äiti ja isä olivat täällä, etsimässä sitä! Kun vanhemmat tulivat näkyviin, Lyac heilutti lyhyttä häntäänsä, joka oli itsevarmasti pystyssä, ja Czya ryntäsi pentuaan kohti.
"Lyac oletko kunnossa?! Miksi sinä sillä lailla hävisit?!" Czyan ääni oli edelleen täynnä pelkoa, mutta myös helpotusta kun narttu syöksyi nuolemaan Lyacin naamaa. Pentu yritti väistää, ja pyristeli irti emonsa käpälistä jotka olivat kietoutuneet sen sirojen lapojen ympärille.
"Emo, mä oon kunnossa", Lyac mumisi pakittaessaan Czyan ulottuvilta.
"Mitä jos kettu olisi löytänyt sinut?" Czya jatkoi huolestuneesti.
"Mä olisin purru sitä kuonoon", Lyac totesi itsevarmasti ja kohautti lapojaa, kuin juttu olisi pieni. Huoleenkin hukkuneena Czya hymyili ja pudisti päätään pennulle joka käänsi emolle selkänsä ja tassutteli niitylle.
"Isä, kato mitä mä löysin!" Se vinkaisi ylpeänä.

Nimi: Jansku

17.08.2017 21:23
Yönsielu – Castigator

Koirasusi kiersi mörssärin ympäri ja luikahti toisen leuan alitse hännällään urosta naamalle huitaisten. Sen tehtyään se tarttuikin urosta poskista kiinni ja painoi otsansa toisen omaa vasten. Sirorakenteiset suuret tassut pyörivät silittävin liikkein Jevin poskilla jääsilmien suorastaan poratessa reittiään toisen sieluun.
”Hyvä kuulla.” se myhäili uroksen todetessa, että eläisi erakkona, jos ei alffattareen luottaisi. Kiltisti se sulki ruskeat silmänsä ja seisoi aloillaan. Tassut uroksen poskilta lähtivät kulkemaan pitkin uroksen niskaa ja kaulaa, kunnes se veti ne pois uroksen iholta lähtien kuljettamaan vuorostaan kuonoaan Jevin poskea pitkin kaulaa kohti. Sudenhäntä kiemurteli käärmeen lailla uroksen kehoa pitkin nartun lähtiessä jälleen kiertämään urosta ympäri, tällä kertaa hitaammin. Mitä lähemmäs toisen takapäätä tultiin, sitä enemmän puuhkahäntä seikkaili uroksen vatsan alueella. Lol, pientä kiusaa se teki. Kierrettyään uroksen toiselle puolelle pysähtyi narttu toisen kyljen viereen ja puski hieman toista päällään.
”Maahan nalle.” käsky kävi kehräävällä äänellä. Höhöö. Jos ja kun nalle kiltisti sen käskyä toteltuaan olisi mennyt makoilemaan istahtaisi narttu toisen vierelle alkaen suorastaan hierovin liikkein kuljetella tassujaan toisen selkää pitkin.
”Vaikutat niin kovin jäykältä. Rentoudu, olet täysin turvassa minun tassuissani.” joo, ei se laumalaistaan vahingoittaisi. Varsinkaan näin hyvää yksilöä. Mutta se halusi enemmän karhua, vähemmän pehmonallea. Hetken aikaa toisen selän päällä tassujaan kuljeteltuaan se jälleen toista tönisi, vinkkinä kierähtämään selälleen makoilemaan. Jos nalle vinkin tajuaisi ja sen mukaan toimisi asettuisi jääsilmä toisen päälle seisomaan. Viettelevä hymy huulillaan se hitaasti kävisi toisen päälle makoilemaan, laskematta kuitenkaan koko painoaan uroksen päälle. Sudenhäntä heilahteli kiusoittelevasti toisen jalkovälissä, suipon kuonon lähtiessä seikkailemaan uroksen kaulalle toista kirputtamaan ja hiukan niitä eläimellisiä haluja herättelemään. C’mon karhuherra, aika herätä talviunilta. Hihii~

Nimi: Jansku

11.08.2017 17:44
Norok - Fighters

Hajujälki lähti viemään kohti Niittyä. Hui toivottavasti Lyac ei olisi mennyt Niitylle asti, olihan se siitä pennuilleen kertonut. Suuri aukea alue ei ollut hyvä paikka puolustuskyvyttömälle pennulle. Siellä se olisi helppo saalis petoeläimille.
"Lyac!!" Se huusi jälleen pentua kiristäen hieman tahtiaan. Niitty näkyi jo puiden lomasta vilaukselta. Hento huuto sai koirasuden kiihdyttämään vauhtia entisestään.
"Lyac!" uusi kumea huuto joka kantautui kauas.
"Kuulitko sinäkin sen äänen? Hajujälki vie sitä kohti." se vilkaisi nopeasti porkkanaa. Löytyisikö pentu vihdoinkin? Kunnon satikutia se kyllä ansaitsisi moisesta tempusta. Ei ollut mukavasti tehty.

Nimi: Rawca

09.08.2017 22:45
Czya & Lyac - Fighters

Porkkana kipitti Norokin perässä huolen ruumiillistumana. Se olisi halunnut hoputtaa Norokia etsiään nopeammin, mutta uskoi moisen vain häiritsevän koirasutta. Joten Czya pysyi hiljaa, ja painosti Norokia hätääntyneellä katseellaan.
"Lyac!!!" Myös Czya huusi, kun Norok alkoi huutaa.
Lyac sen sijaan oli jo väsyneine tassuineen tullut matkansa siihen pisteeseen, jossa pidettiin tauko. Pentu oi käpertynyt erään kuusen alle, ihmetetyään ensin Suurta Niittyä.
Isä oi joskus kertonut pennuille isosta aukeasta maasta.(?) Tämäkö se nyt sitten oli? Oliko tämä se jokin niitty. Täytyi kyllä sanoa että siinä oli ihan hiivatisti heinää, eikä yhtään puuta. Lyacista se oi vähän tylsän näköinen. Mitä löydettävää siellä muka oli? Lisää heinää? Harmillisesti pentu oli sattunut sellaiseen kohtaan, jossa metsän reunasta lähti melkein heti nousemaan heinämäki ylöspäin, joten Lyac ei nähnyt kovin kauas. Riittävän kauas ja paljon kumminkin. Heinämäki oli pennun mielestä niin tylsä, että se vain tuhahti, eikä edes mennyt katsomaan mitä mäen toisella puolella voisi olla. Ehkä isi kertoisi, sitten kun... Niin, milloinkas isi tulisi takaisin? Sitä kysymystä mietiskellessään -ei suinkaan hätäisenä, vaan kärsimättömästi- Lyac oli päättänyt käydä makuulleen kuuden juureen. Ja siellä se nyt sitten makasi tiukassa kerässä. Tummanruskea pentu ei ollut ikinä ennen nukkunut yksin, taivas alla. Se oli kummallista ja ihan mukavaakin. Mukavaa siinä oli se, ettei ollut sisaruksia potkimassa ja emoa rusentamassa alle ja tukehduttamassa lämmöllään. Eikö mami tajunnut mitä varten Lyac oli kasvattanut näin hienon ja paksun turkin? Otsapenger somasti kurtussa Lyac jatkoi mietiskelyään. Maa oli kyllä vähän ikävän kova, mutta ainakaan ei ollut kuuma.... Kurttuotsainen mietiskely sai lopun, kun Lyac kuuli jotain. Huutoa? Joku huusi Lyacia? Käpertynyt pentu kohotti päätään ja katsoi äänen suuntaan. Ei se ollut heti rynnimässä huutajaa kohti, ei se ollut vielä edes tajunnut että huutaja oli joku tuttu. Sitten kuului toinenkin huuto, mutta hiljaisempi ja eri äänellä varustettuna. Hetki... Äiti? Pentu oli huomaamattaan noussut jaloilleen. Huusisiko se toinen ääni uudelleen? Oliko se isä?
"Äiti!" Lyac vinkaisi pennun kimeällä äänellään metsään.
"Isä?!" Se huusi toisen kerran, nyt kysyvämmin. Lyac ei lähtenyt ääniä kohti, ei se tiennyt varmasti keitä siellä oli. Ja toiseksi, ei se jaksanut -halunnut, laiskuri- kävellä. Jos joku oli etsimässä sitä, se joku saisi tulla tänne ihan omin avuin. Phyh, Lyac ei tarjoaisi auttavaa tassua, ehei.

Nimi: Frosty

07.08.2017 23:45
Dorjevin - Castigator

Verinorojen huomaaminen alfattaren kaulalla teki mörssärin olon epämukavan puoleiseksi. Ei se sentään saanut sanktiota asiasta, ainakaan vielä.
Johtajattaren myhäilyt toivat noin niinkuin kuvaannollisessti pienen synkän pilven Jevin pörröpään päälle, ottihan se luonnolle kun osuma olikin ollut tarkoituksella sallittu. Synkistelylle ei kuitenkaan jäänyt aikaa, kun piti olla valmiina vastahyökkäykseen. Mastiffi seisoi tukevasti jalat harallaan ja pää matalalla, valmiina ottamaan vastaan joka ikisen iskun. Alfatar lähti jälleen kiertelemään sitä, nykäisten mörssärin puuhkahäntää siinä kulkiessaan. Pää oli pakko nostaa kun korkeampi koirasusi luikahti uroon leuan alta. Vaikka asiamies yritti nykäistä päänsä mahdollisimman nopeasti takaisin alas, kun siihen tuli tilaisuus, ehti jääsilmäisen häntä osua sen naamatauluun. Ja sitten olikin pakko taas kerran kohottaa päätä, kun leikkitoveri tarttui sitä poskista ja otsa painui otsaa vasten. Ruskeat silmät kierossa Jevi kohtasi jäisen katseen, niin levollisesti kuin suinkin vain kykeni sen koiransydämen jyskyttäessä voimakkaampaan tahtiin. Ei se vielä aamulla, kun tavallisena daskalana oli päivänsä valoittanut ollut osannut aavistaakaan, millaiseksi päivä kehittyisi.
"Tuskin enää olisin lauman jäsen, jollen voisi luottaa lauman johtajaan, sen alfattareen", mörssäri vastasi, enemmänkin todeten kuin kysyen. "Erakkona minä silloin eläisin."
Totta kai se luotti Yönsieluun - sen oli pakko. Sydämen syke hiukan voimistuen Jevi sulki silmänsä tottelevaisesti ja jäi odottamaan, mitä tuleman piti.

Nimi: Jansku

03.08.2017 09:33
Norok - Fighters

"On se ei tässä lähettyvillä ole tuoreempiakaan jälkiä." uros totesi lähtien kulkemaan syvemmälle metsään hajujäljen perässä.
"On se oikea, hän on mennyt syvemmälle metsään ja-" koirasusi jatkoi jäljen seuraamista, kunnes tajusi kulkevansa kohti Wilon ja Ryanin koloa.
"Hän lähti kohti Wilon ja Ryanin pesää, mutta-" jäljen seuraaminen jatkui, hetken aikaa se kulki oikeaan suuntaan, mutta sitten se lähtikin väärään suuntaan.
"Hän lähti kulkemaan väärään suuntaan." se totesi sitten vilkaisten kulmat kurtussa ja huoli silmistään paistaen porkkanaa. Voi voi, mihin ihmeeseen niiden poika oli oikein lähtenyt. Tummaturkki jatkoi jäljen seuraamista sen mutkitellessa ympäri metsää sinne tänne.
"Lyaaaac!!" kumea kutsuhuuto kantautui kauas. Voih...

Nimi: Rawca

02.08.2017 17:34
Czya - Fighters

Kun Czya näki miehensä tulevan pusikosta, narttu tökki maata kirsullaan. Tuossa kohtaa se haisi, nuuhki Norok siitä! Kunhan uros oli läytänyt oikean paikan, Czya nosti päänsä ylös
"Mutta kai se on tuorein?!" Narttu hätäili Norokin vieressä, kun tumma koirasusi analysoi hajujälkeä.
"Se menee poispäin pesästä, kai se on oikea?" Narttu jatkoi. Etsi Norok, etsi, minne haju meni?

Nimi: Jansku

02.08.2017 14:35
Norok - Fighters

Koirat olivat hajaantuneet, tytöt kulkivat yhdessä ja urheasti koirasusi oli uhrautunut etsimään yksin. Uros ei löytänyt mitään jälkiä pennustaan, mihinköhän se oli mennyt? Miten kauas se oli voinut jo ehtiä? Oliko se kenties eksynyt ja yritti löytää tietään kotiin? Voi voi. Porkkanan kiljaisu ei kuulunut kovin selkeästi, mutta pelkästään kiljaisun kuuleminenkin, vaikka siitä ei mitään selvää saanutkaan, pisti vipinää uroksen jalkoihin. Hunajasilmä ryntäsi römisten Czyan luokse painaen nenänsä välittömästi maahan, samaan kohtaan missä nartunkin kirsu oli.
"Haju ei ole kovin tuore, mutta ei mikään vanhakaan." se mutisi yrittäessään selvittää hajun suuntaa. Hajujälki vei syvemmälle metsään, kauemmas pesästä ja kulki jonkun matkaa kohti Ryanin ja Wilon pesää. Oliko Lyac yrittänyt seurata sitä?

Nimi: Rawca

02.08.2017 14:03
Czya - Fighters

Koirat olivat hajaantuneet (?) ja Czya kulki Wilon kanssa tarkistamaan kivipesän ympärystöä hajujäljen varalta. Mutta pesäaukiolta ei tahtonut löytyä mitään, sillä ilma oli sakeanaan Czyan ja muiden pentujen hajuja. Czya kierteli kuono maassa perin masentuneen näköisenä, eipä sillä ollut virtaa nostella tassujakaan. Sen pentu oli poissa, kaikk' on menny'!
Juuri kun Czya oli vaipumassa epätoivon syvimpään notkoon, sen kirsu tavoitti tutun hajun. Lyac? Haju ei ollut enää niin hirveän tuoreen tuntuinen, mutta Czyan korvat nousivat pystyyn. Narttu seurasi sitä. Se kiersi pesäaukiota ympäri, Czya kulki hyvin hitaasti sillä hajun erottaminen oli tässä ahdistuksessa vaikeaa. Czya oli kiertänyt jo melkoisen matkan, kun hajujälki vaihtoi suuntaa. Lyac oli lähtenyt tässä kohtaa poispäin pesältä!
"Täällä!!" Czya kiljaisi keuhkojensa voimasta ja pyöri hajun kohdalla, kuono maassa.
"Täällä on jotain!" Äkkiä, tulkaa auttamaan, Czya ei saanut selvää mihin suuntaan haju meni, vain sen että Lyac oli koukannut tässä kohtaa poispäin pesästä.

//Norok? ^^

©2017 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com