Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Cinci :: Roolipeli

 


Rooliminen
Kirjoitusmuoto on imperfekti. Roolithan yksikön ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa. 

"Puhe näin"
- Tai puhe näin

#Ajatukset näin#
tai ihan vain näin

Tekeminen ilman merkkejä
 

.


Vuodenaika
Kesä; Tällä hetkellä sää on aurinkoinen ja lämmin. 
Lämpötila pysyy kesällä yli +12° ja max. +37°.
Voi sataa, tai tulla ukkosmyrskyjä, ihan miten pelaajien kanssa sovitaan.
 

Uutisia:: Lue Ikääntymisestä täältä!
.:Pelaajanpoisto kesäkuu 2017:.
.:Muutoksia hakemukseen?:.

 
 

 

Cinci  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Rawca

23.06.2017 12:58
Czya - Fighters

Matkaan lähteminen helpotti oloa, vaikka olihan se sääli nousta Norokin sylistä pois. Siihen Czya olisi mieluummin jäänyt, mutta puolison sylissä makaaminen ei nopeuttaisi kadonneen pennun löytymistä. Onneksi Wilo ehdotti jo alkumatkasta etsintämetodia, sillä Czya oli vähän sellaisiin; ää apuaa, minun pentuni on kadoksissa -ajatuksiin takertunut, eikä se oikein osannut järkeillä juuri nyt.
"Tuo kuulostaa hyvältä... Minä en halua etsiä yksin", Czyan ääni oli edelleen vähän vaisu, mutta varma se oli päätöksessään ettei halunnut jäädä ilman seuraa. Tosin luultavasti Wilo oli juuri sitä tarkoittanut(?) kahdella, ei kolmella suunnalla. Kumman seuraan porkkana sitten tulisi, se oli ihan sama, kumpikin vaihtoehto oli yhtä hyvä.

Nimi: Rawca

23.06.2017 12:51
Ryan ja muksut - Fighters

Pärjäile? Hmph, kyllä tässä yritettiin... Kyllä vaimokkeen lempeä nuolaisu ja selkeä ilahtuminen tästä uhrautuvaisuudesta oli keventänyt Ryanin taakkaa, mutta nyt se katseli kolmen aikuisen koiran perään ja huokaisi hiljaa itsekseen. Hetken myös pappa tuijotti toisten kaikkoavia häntiä, tutkiskeli mielessään tätä kummalista pettymyksen tunnetta. Ryan pyyhki sitä pois mielestään, sillä pennuille ei kannattanut näyttää, ettei pappa olisi oikeasti halunnut jäädä niitä vahtimaan. Niin, nyt oli velvollisuuden aika, omat mietteet hoidettaisiin tuonnempana.
Ryan kääntyi pentujen puoleen, tarkasteli niiden ilmeitä katseellaan. Kukaan ei näyttänyt erikoisemmin kaipaavan lohdutusta, noh, Ryan ei sellaista välttämättä osaisi oikein antaa. Isla näytti vähän huonolla mielellä olevalta, mutta sen veli Kujo otti tilanteen haltuunsa. Hmh, hyvä veli näytti tuo Norokin esikoinen olevan.
"Ivery, Buuku, Vetra, huolehdittehan vieraista? Ja leikkikää nätisti, he ovat teitä nuorempia", Ryan muistutti.
"Totta kai iskä", Ivery vastasi, ja vaikka nartun ääni oli rennon letkeä, Ryan näki sen katseesta että Ivery otti tilanteen tosissaan. Narttu oli juuri menossa veljensä luokse. Joo, se neuvoisi ja auttaisi vieraita, vieraille piti olla kohtelias. Vetrakin oli jo lähtenyt kipittämään sisaruksiensa luokse, mutta vieraat pennut ujostuttivat sitä vieläkin. Ryan jäisi tavalliseen isämoodiinsa, eli pysyisi poissa pentujen tieltä, puuttuisi tilanteeseen vain jos olisi tarvetta. Pentujen kuului keksiä itse tekemistä, siten niistä kasvaisi fiksuja nuoria. Vaikka ketjukaula jäi siihen paikoilleen, kävi ihan makuulleen, olisi sen tarkkaavaiset korvat kokoajan suunnattuna kuuntelemaan pentujen touhuja. Hmh, mitenhän omat muksut tulisivat vieraiden pentujen kanssa toimeen?
"Niin, haluatteko te leikkiä jotain?" Ivery istahti Buukun viereen, mutta osoitti sanansa Kujolle ja Islalle. Vetra oli istahtant veljen toiselle puolelle.
"Tuolla puunjuurien luona on kiva kiipeillä... Tai haluatteko nähdä meidän pesän?" Ivery yritti keksiä jotain tekemistä. Ei narttu tajunnut miettiä että kaksikkoa saattaisi väsyttää matka tänne.

Nimi: Rawca

23.06.2017 12:27
Juri - Castigator

Pilkkusirkus ei käsittänyt ollenkaan, miksi Rein yhtäkkiä lopetti. Juri ei uskonut toisen uroksen hurjan karjaisun johtuvan kivusta, vaan olevan sitä samaa raivokasta ärinää, joka oli koko tämän lyhyen kohtaamisen ajan peittänyt Jurin ulinan ja vikinän. Juri ei tajunnut että oli osunut, sen ei ollut ollut tarkoitus osua. Ei Juri osannut tapella, eikä se halunnut tapella. Nytkin se meni tahattomasti jonkinmoiseen lukkotilaan, jossa se ei osannut tehdä yhtään mitään itseään auttaakseen. Aivot miettivät vain pakenemista, eivät sitä, että ensin voisi purra ja paeta vasta sitten. Jurin kipukynnys oli mitätön, ja vaikka Rein tosissaan purikin, teki oikeita haavoja, niin oli Juri jokaisen tönäisyn ja raapaisunkin seurauksena ulissut ja vääntelehtinyt maassa. Koko löylytyksen aikana taisi dalmantia olla kierinyt usean metrin matkan, Reinin sitä seuratessa ja hakatessa.
Mutta sitten Rein piti pienehkön tauon Jurin aiheuttamasta, mutta Jurille tuntemattomasta syystä. Pölkky ei tajunnut, että kyseinen vahinko saattoi pelastaa sen säälittävän hengen juuri nyt. No ei dalmantia paljoa muuta nyt tajunnutkaan, kuin että kävi kipeää, ja nyt piti päästä karkuun. Ja Juri pinkoi sellaista vauhtia, ettei ollut elessään päässyt niin lujaa. Kummia teki tuo adrenaliiniksi kutsuttu aine, kun Juri tosissaan luuli kuolevansa. Hämillään, peloissaan ja kivuissaan pentu oli hämmästyttävän nopeasti saanut välimatkaa, kun tuo pakenevaihde peitti kipeän takatassun jomotuksen. Muutoin Juri ei varmasti voisi varata painoaan sille, vaikka tuskin se oli murtunut. Vääntynyt, venähtänyt varmaan, mutta kun Juri ei ollut tottunut kipuun, eikä ollut sellaista luonnetyyppiä, joka kestäisi kipua muutenkaan.
Uik, uik, uik, uiii! Pentu oli kiljunut kuin syötävä, mutta hetkeksi se vaikeni, kun tassut olivat löytäneet maan alleen ja Juri keskittyi vain juoksemiseen, piiskahäntä tiukasti vatsaa vasten. Kuitenkin, jos Rein olisi saanut sen kiinni, edes hipaissut sitä, olisi järkyttynyt dalmantia luultavasti suoraan vauhdista heittäytynyt selälleen, kun ei muutakaan osannut tehdä. Mutta Rein ei saanut sitä kiinni, itse asiassa ei päässyt edes lähelle. Malamuutti raivosi jotain takana, pahan veljen sanat rekisteröityisivät Jurin tajuntaan vasta huomattavasti myöhemmin. Juri ei katsonut taakseen, ja järkytyksessään pentu ei hidastanut tai pysähtynyt, ennen kuin keuhkot olivat puhjeta. Jonkinlaisessa lukkotilasta johtuen Juri ei tajunnut pysähtyä, vaikka Rein ei ollut seurannut sitä pitkään aikaan. Saattoi pentu päätyä toiselle puolelle reviiriä siinä pinkoessaan itsensä uuvuksiin.
Jurin keho oli täynnä pieniä ja vähän suurempia ruhjeita, naarmuja ja hampaiden jälkiä. Turkki oli punaraidallinen, sillä pienet haavat vuotivat yllättävän paljon ja paon vuoksi sillä oli suorastaan vauhtijuovia, kun juoksemisen ilmavirta oli kääntänyt verivanojen suunnan enemmän hännänpuoleen.
Pitkästä aikaa Jurin virne oli hyytynyt ihan tyystin. Pennun naama näytti jopa kummalliselta, ilman sitä typerää ilmettä, jota se yleensä mukanaan kantoi. Nyt takajalan jomotus oli jo tullut tietoon, ja Juri nilkutti oikea takatassu kokonaan irti maasta. Juri vilkuili välillä taakseen, ei niinkään enää peloissaan, vaan hämillään. Ei tyhmyri pienessä tyhjässä päässään ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, tai miksi.
"Äläkä luulekaan enää koskaan puhuvasi siskolleni, pysy kaukana hänestä!!" Reinin sanat nousivat dalmantian mieleen ja saivat sen mutristamaan mielensä pahoittaneena naamaansa. Miksi Noken luokse ei saisi mennä? Mitä Juri oli muka tehnyt? Pitäisi kysyä Nokelta joskus... Heh, ei pentu tajunnut, ja ehkä sillä oli vähän sitä kapinamieltä, ettei se uskonut Reiniä. Suhtautuminen Nokkeen tuskin muuttuisi kamalan paljon mutta Rein... Ajatukset Reinistä olivat muuttuneet kertaheitolla. Aiemmin paha veli oli ollut vain vähän kummallinen, ilkeä ja sellainen, mutta tästä eteenpäin Rein tulisi edustamaan Jurille kipua ja pelkoa, äskeistä tapahtumaa joka jätti Jurin vain eksyneeseen, hämmentyneeseen mielentilaan. Luultavasti Rein tulisi vastedeskin vain läsnäolollaan saamaan Jurin virneen hyytymään. Tosin, nyt pitäisi odotella jonkin aikaa, että pentu edes saisi sen virneen takaisin naamalleen. Juri jatkoi päämäärätöntä nilkuttamista, jonkinlainen liikkuminen oli aina ollut sen keino saada ajatuksiinkin vauhtia ja asioiden prosessointiin tolkkua. Se ei osaisi tehdä haavoilleen mitään, se ei ymmärtänyt tilannettaan jalkapuolena. Se olisi kirjaimellisesti hukassa, ja eksynyt ainakin jonkin aikaa tämän tapahtuman jälkeen.

Nimi: Jansku

23.06.2017 10:47
Yönsielu - Castigator

Narttu virnuili myhäillen samalla kierrellessään mörssäriä ympäri varsin läheltä. Jevin yllättävä kääntyminen sai koirasuden lopettamaan kiertelyn ja se jäi tuijottamaan jäänsinisillä silmillään Jeviä. Hih, oli lähellä, hyyyyvin lähellä ettei niiden kirsut koskettaneet toisiaan. Ainakin siinä vaiheessa se oli hyvin lähellä kun yönmusta narttu hiukan nojautui toista kohti, virnuillen flirttailevasti.
"Nallesein, minulla on kaikkien varalle jotakin, joillekin enemmän joillekin vähemmän." se naurahti pehmeästi. Hih, se piti siitä, miten uroksella oli pilkettä silmäkulmassa ja se oli selkeästi rennompi. Siitä olikin aikaa, kun se oli viimeksi leikkinyt. Mutta nyt sen pitäisi vain pitää enemmän varansa, koska kyseessä oli laumalainen, pitihän sen nyt olla laumalaistensa silmissä kunnioitettu ja arvostettu. Kuka tietää mihin sen ja Jevin leikit kehittyisivätkään, ehkä tämä tämmöinen muuttaisi uroksen näkemystä alfastaan ehkä ei, mutta mitä luultavammin muuttaisi. Ehkä se myös muuttaisi toisen käyttäytymistä jatkossa sen seurassa. Hihiiii!
"Ei se mitään, mitään ei voi oppia, jos ei opettele." toisen kokemattomuus flirttileikeistä sun muista ei haitannut jääsilmää ollenkaan. Kyllä toinen varmasti jotain uutta tulisi oppimaan. Narttu kuljetti kuononsa uroksen korvan juureen kuiskaten seuraavat sanansa.
"Mitä jos leikkisimme kummankin leikkiä, aloittaisimme pienestä painista ja katsotaan miten siinä käykään." se kehräsi viettelevään sävyyn ja peruutti sitten pari askelta.
"Anna tulla nalle, näytä minulle mihin sinusta on." haastavasti se katsoi urosta suoraan silmiin häntä sulavasti puolelta toiselle heilahdellen. Uros saisi tehdä aloitteen, alkupainit voitaisiin mennä sen tahtiin ja katsoa sitten miten tilanne kuumenesikaan. Kyllä koirasusi varmasti ottaisi ohjat itselleen, jos tilanne alkaisi näyttää sopivalta sen leikeille.

Nimi: Rölli

23.06.2017 10:13
Willow, Buuku ja Kujo - Fighters

Wilo kuunteli miehekkeensä ehdotusta nyökäten, kun Ryan osoitti sanoillaan narttua. Ah, ketjukaula oli kyllä paras mahdollinen kumppani mitä voi toivoa, sillä toinen suostui jäämään viiden muun pennun kanssa tähän heidän puulleen. Willow nuolaisi puolisoaan hellästi kuonoon jos Ryan ei pahitteeksi pistäisi.Kiitollinen katse silmissään ja häntä heilahtaen hän kuiskasi "kiitos paljon." ketjukaulalle. Muuten vaimoke ei uroksen sanoihin kommentoinut, ja hän kääntyi katsomaan Czyaan ja Norokiin.
"Minun puolesta voimme lähteä heti. Pärjäile", hän sanoi, luoden lopuksi kumppaniinsa lempeän virneen. Jos pariskunnalle se sopisi, lähtisi Wilo kulkemaan edeltä kunnes hidastaisi Czyan viereen mietteliäs katse silmissään. "Minä ehdotan, että kuljetaan teidän pesälle kaartaen, vähän pidempää reittiä kulkien, ja sitten pesälle päästyämme hajaantuisimme kahteen eri suuntaan." Miltä kuulosti?

"Me kait sitten jäädään tänne", Buuku totesi jos/kun emo ja Czya ja Norok olisivat lähteneet ja kolmikosta näkyi enää vain keinuvat hännät. Kujo oli huomannut pikkusiskonsa niiskaisun hänen todetessa, että jäisi Ryanin lauman luokse itsekin, ja nyt vaalea uros nousi jaloilleen ja asteli Islan luo halatakseen tätä.
"Et sinä yksin jää. Tulehan", hiekankeltainen pentu kehotti siskoaan ja muutaman askelen eteenpäin ottaen hän odotti että Isla nousisi ja lähtisi hänen mukaansa.
"Mitä tehdään? Ivery ja Vetra, tulkaa tänne", Buuku sanoi pitäen katseensa kuitenkin Kujossa. Niin, ruvettaisiinko tässä leikkimään vai oliko jollakulla parempaa ideaa?

Nimi: Rölli

23.06.2017 09:25
Nokke - Castigator

Nokke oli nukahtanut melkein heti kun oli antanut unelle mahdollisuuden, ja monenlaiset unet olivat alkaneet täyttää hänen mieltään. Nyt Reinin tuttu ääni tunkeutui ensin nartun uneen, kunnes hän tajusi että ääni ei kuulunut uneen, ja heräsi. Kulmiaan kurtistaen häiriölle, Nokke räpytteli silmiään ja vielä veljeään huomioimatta, hän nousi etutassujensa päälle ja tarkisti että jokainen kolmesta hänen omista jälkeläisistään olivat syömässä. Olivathan he, ja rakastavaisesti jokaista koskettaen käänsi malamuutti yhä väsyneen katseensa Reiniin.
"Yön pikkutunteina on parhain aika synnyttää", Nokke vastasi pehmeästi, tosin ei suorinta mahdollista vastausta mutta Rein varmasti ymmärtäisi. "Jokainen heistä taitaa olla kunnossa, onneksi. Minä taas olen äärimmäisen väsynyt, ja katsohan tätä." Narttu nosti oikeaa etutassuaan niin että sai näytettyä veljelleen, kuinka se tärisi itsekseen. "Verensokeri taitaa olla alhaalla. Ja janottaa. Mutta muuten minulla on ihan hyvä olo." Hän ei sanonut, tarvitsisiko hän jotain, sillä malamuutti koki että pentujen olisi tärkeämpää saada maitoa kuin Noken mitään muuta. Äidinvaistot ne taisivat olla jotka näin huutelivat, hm? "Entä oletko itse kunnossa?"

Nimi: Frosty

22.06.2017 21:51
Dorjevin - Castigator

Alfatar tuntui olevan tyytyväinen Jevin ratkaisuun. Kyllä se siitä, mastiffi ajatteli, kyllä minä pärjään. Yönsielun tunkiessa yhtäkkiä melkein kuonoon kiinni se ei tienyt, mitä ajatella. Yllättävä lähentely tuntui oudolta ja epämukavalta. Sentään toinen päästi irti poskista, mutta peuran yli harppaaminen ja alfattaren kiertely karvakasamastiffin ympärillä tuntuivat yhtä oudoilta kuin naamaan tunkeminen. Jevi seisoi hiljaa paikallaan, ryhdikkäästi pää ylhäällä, seuraten vaanien kiertelevää koirasutta katseellaan. Tilanne tuntui hyvin oudolta, myöskin siksi että alfatar oli sitä korkeampi, tuntui hölmöltä kun joku isompi kierteli niin lähellä. Sillä oli pahoja aavistuksia siitä, mitä korkea-arvoisempi yritti. Jääsilmän turkki hipoi uuden Orion omaa ja heiluva häntä tömähteli vankkaa molossikehoa vasten. Karvakasan aivorattaat raksuttivat vilkkaasti. Oli selvää, mitä Yönsielu halusi, sen nyt huomaisi sokea ja kuurokin. Voisihan se olla hauskaakin nähdä, mihin tilanne kehittyisi... Vietteleväänkin taittavasta äänensävystä saattoi päätellä, ettei koirasusi olisi läheisemmästä kontaktista lainkaan pahoillaan. Mastiffi päästi jähmeän ryhdikkään asentonsa rentoutumaan jonkin verran, käännähtäen sitten yllättäen naamatusten toisen kanssa, koettaen näin pysäyttää kiertelyn, mutta antaisi Yönsielun jatkaa kiertelyä, jos se haluaisi.
"Sinulla tuntuu olevan mielessä jotakin minun varalleni", se lausui matalaan ääneen, harvinainen pilke silmäkulmissaan ja suu pienessä hymyssä. Tuuhea pörröhäntä heilahteli laiskasti puolelta toiselle.
"Olen huono tällaisessa leikissä. Leikkitappelut onnistuvat kyllä", se jatkoi, hännän kiihdyttäessä heilahdusnopeutta jonkin verran.
"Miten on, kumman leikkiä leikitään?" Jevi virnisti. Uhkarohkeasti se heitti tilanteen ratkaisemisen Yönsielulle.

Silenec - Fighters

Sotkuisen värinen hurtta kirmasti lehtimetsikössä rajan tuntumassa. Sinisilmien tuijottava katse oli suunnattu poispäin omasta reviiristä. Silenec tarkkaili, mystityttö oli työn touhussa vakoilemassa. Vaikka hoipertava askellus meinasi sotkeentua välillä ja ikävät oksat yrittivät kampittaa sen, hymy pysyi seropin kasvoilla ja nauru halkoi metsää, kun rakkikoira nauroi omille ajatuksilleen ja hassun muotoiselle puunkäppyrälle. Se oli sekaisin, mutta mitäpä siitä, sillä oli hauskaa!

Nimi: Rawca

22.06.2017 20:44
Czya - Fighters

Porkkanan nyyhkytys oli muutunut täysin äänettömäksi, joskin kyynelet valuivat vielä vähän aikaa, kastellen luultavasti nartun poskien lisäksi myös koirasuden rinnusta. Oli rauhoittavaa olla siinä Norokia vasten, oli aina ollut. Vaikka Norok rauhoitti narttua huomattavasti, ei Czya voinut estää itseään maalaamasta kauhukuvia Lyacista yksin metsässä. Entä jos joku peto oli löytänyt pennun?
"K-Kiitos Wilo", Czya käänsi päätään Norokin sylissä ja hymyili collielle. Hetken kuluttua myös pappa sai porkkanalta hymyn, ja Czya nyökkäsi vanhemmalle koiralle. Totta kai Czya halusi olla etsimässä poikaansa, narttu pudottaisi turkkinsa huolesta, jos se joutuisi jäämään tänne. Voi, Czya olisi halunnut myös Ryanin mukaan.. Kaikki mukaan, mahdollisimman paljon väkeä löytämään sen pienen pennun. Mutta pappa oli oikeassa etteivät muut pennut jaksaisi juosta metsässä. Papparainen tarjoutui myös jäämään vahtimaan pentuja. Czya oli tästä vähän yllättynyt, vaikka ei oikein tiennytkään millainen isä Ryan oli. Itse asiassa sellaisista isäjutuista porkkana ei ollut Wilon kanssa paljoa keskustellut, vaikka muuten tytöt olivat kyllä miehistään toisilleen puhuneet. Hehhehee.
"Voidaanko lähteä pian?" Czya piti äänensä kohteliaana, mutta sen tassuja paloi jo päästä etsimään pentua. Mennään jo, äkkiä ennen kuin Lyacille sattuisi jotain. Tai jos pennulle oli jo sattunut j- Ajatukset pitäisi saada pois tuollaisista mietteistä.
"Miten Lyacia kannattaa etsiä? Hän ei varmaan osaa takaisin pesälle, ja veikkaan ettei ehkä tulisi jos osaisi. Hän ei varmaan pelkää eksymistä", nartun katse kävi lämpimänä Norokin suunnalla. Keneltähän sellainen pelottomuuspiirre olikaan tullut?

Nimi: Jansku

22.06.2017 19:49
Rein - Castigator

Uros oli pessyt naamansa perusteellisesti Jurin kohtaamisen jälkeen. Näkeminen vasemmalla silmällä oli vieläkin sumeaa ja uros pahoin pelkäsi, että pilkkusirkuksen potku oli vahingoittanut sen silmää jotenkin. Murahtaen malamuutti jatkoi matkaansa kohti pesäänsä, jonka se oli kaivanut itselleen ja sijoittanut tietysti melko lähelle Noken pesää, jättäen kuitenkin niiden välille kohteliaan välimatkan, jotta sisko saisi omaa tilaansa edes vähäsen. Matkalla pesäkololleen hidasti uros vauhtiaan kulkiessaan Noken pesän ohitse. Olihan siskolla kaikki hyvin? Miten se pärjäsi mahansa kanssa? Uros työnsi päänsä siskon pesään aikeinaan kysellä toisen vointia.
"Nokke, onko sinulla-" sen lause jäi kesken pennunpalleroisten iskiessä sen silmiin. Järkytyksestä kuin ihmetyksestäkin pyöristyneet silmät suuntautuivat kysyvinä Nokkeen ja sitten pentuihin ja Nokkeen ja pentuihin ja Nokkeen ja niin pois päin.
"Milloin sinä? Mitä? Mikä olo sinulla on? Tarvitsetko jotain? Onko kaikki niistä kunnossa?" toista silmäänsä siristelevä Rein alkoi heti heittelemään kysymyksiä ilmoille. Mitä sen pitäisi tehdä? Kertoisi nyt! Huh, ainakaan näin nopealla vilkaisulla mikään pennuista ei muistuttanut liikaa pölkkyä.

Nimi: Jansku

22.06.2017 18:29
Norok & Isla - Fighters

Islan uutinen oli järkyttävä ja uros älähtäen käänsi katseensa kohti Czyaa, joka kiiruhti uroksen luokse anteeksipyydellen. Hunajasilmäinen kurtisti huolestuneena kulmiaan ja vetäisi nopeasti nartun suuren karhunhalaukseen, rutistaen porkkanaa tiukasti itseään vasten ja painaen leukansa toisen päälaelle.
"shhhh shh shhh, Lyac löytyy kyllä. Ei se ollut sinun vikasi, et sinä voinut tietää, että hän karkaisi." uros rauhoitteli narttua kietoen molemmat etutassunsa tiukasti toisen ympärille. Shh shh, ihan rauhassa vain. Antakoot itkun tulla, se oli siinä lohduttamassa eikä olisi mihinkään lähdössä. Ryan ja Wilo tarjoutuivat auttamaan ja urostoveri uhrautuikin uljaasti jäämään pentuvahdiksi.
Isla katseli sivummalta miten äiti romahti ja alkoi itkeä. Pennun korvat painuivat jälleen luimuun ja pelko alkoi jälleen kavuta sen silmiin. Miksi äiti itki? Ei se saanut itkeä! Jos äiti itki sekin alkaisi itkeä! Pentu kuunteli aikuisten keskustelua. Äiti ja isi lähtisivät ja Wilo-täti?
"Minä en jaksa kävellä, minä jään kyllä tänne Ryan-papan seuraan!" se totesi tomerasti nyökäten ja niiskaisi. Nyyh, se hyljättäisiin yksin. Eikä se ollut vielä edes uskaltanut puhua muille pennuille. Kujokin oli jo mennyt Buukun luokse ja jättänyt sen yksin.

Nimi: Jansku

22.06.2017 17:57
Yönsielu - Castigator

Virne nartun huulilla leveni entisestään ja sen silmissä pilkahteli uroksen ilmoittautuessa Orioksi.
"Mainiota!" se hihkaisi. Hihiiii, kukaan ei uskaltaisi tulla sen lauman alueelle ilman lupaa, kun nallekarhu olisi rajoja vahtimassa! Tyytyväinen mustaturkki alkoikin sitten sepitellä jälleen omiaan ja arveli ajatusten reippaan juoksutahdin johtuvan tekemisenpuutteesta. Ja sitten jääsilmä jo kuroikin kaksikon välisen matkan kiinni kurkottaessaan kohti Jevin naamaa ja tarrautuessa sitä tassuillaan poskista, todetessaan, miten toinen muistutti nallekarhua. Siinä se piti toista poskista kiinni odotellessaan mitä tekemistä uros keksisikään sille.
"Ei se ole niin vaikeaa, käytä vain mielikuvitustasi." narttu hykerteli ja päästi uroksen poskista irti toisen todetessa, että peuralle pitäisi tehdä jotain.
"Pfft, sen ehtii myöhemminkin. Älä ole tylsä, kyllä sinä varmasti jotain tekemistä keksit." se myhäili ja astui peuran ylitse alkaen hitain askelin kiertää mörssäriä ympäri, häntä sulavasti puolelta toiselle nytkähdellen. Pää selkälinjan tasolle painuneena se kulki kuin vaanien Jevin ympäri sen verran läheltä, että niiden karvat välillä hipoivat toisiaan ja heiluva häntä tömähti urosta vasten.
"Näytä minulle mitä sinusta irtoaakaan nalle." se pehmeällä ja jopa hiukan viettelevällä sävyllä kehräsi houkutellessaan Jeviä irrottelemaan ja tekemään jotain hauskaa. Mitä se hauska olisi? Se olisi täysin uroksesta kiinni. Hihii, se halusi leikkiä, kuten silloin Ryanin kanssa. Se oli ollut kivaa.

Nimi: Rawca

22.06.2017 16:46
Ryan - Fighters

Mieheke vastasi vaimokkeensa katseeseen, tai ehkä pikemminkin Ryan ja Willow sattuivat yhtä aikaa vilkaisemaan toistensa suuntaan. Ryanin naama alkoi muuttua kireän ja ärtyneen näköiseksi, kuten aina kun paimen huolestui tai kuuli jotain mistä ei pitänyt. Silti uroksen naamalta näki varmasti hämmästystä. Ketjukaula oli jo ehtinyt miettiä muutaman syyn Czyan yllättävälle saapumiselle, mutta kadonnut pentu ei todellakaan ollut kuulunut siihen. Hiivatti narttu, oli mennyt kadottamaan pennun. Ryan uskoisi itse olevansa jopa vähän vihainen Wilolle, jos vastaava kävisi collien toimesta. Nyt Ryan kuitenkin katsoi toista pariskuntaa ärtynyt huoli-ilme naamallaan ja kuunteli Czyan selitystä. Hmh, ilmeisesti pentu ei kadonnut kovin kauaa aikaa sitten... Ryan alkoi jo mietiskelemään taktiikkaa penikan löytämiseksi, ja miettimään kuinkahan kauas taapero pääsisi kyseisessä ajassa. Jos pentu ei viivasuoraan kulkisi -mitä Ryan ei uskonut pennun tekevän- olisi se luultavasti reviirin rajojen sisällä. Luultavasti, parasta olla laskematta sen varaan. Ryanin ajatukset kulkivat jo paljon pidemmälle, ja se arvaili mitä olisi ukon itsensä kohdalla tulossa. Se sai paimenen kääntämään korvansa taaksepäin, tehtävä ei ollut Ryanin mielestä maailman mukavin, vaikka toki pennut suloisia olivat. Ainakin nuo omat pirpanat, joista Buukua kohtaan Ryan tunsi nyt ylpeyden sykähdyksen. Buuku ei olisi jättänyt siskojaan, siitä Ryan oli varma.
"Hmh, totta kai me autamme", Ryan totesi läskipäällään nyökäten, kun Willow puhui.
"Mutta älkäämme unohtako viittä muuta pentua. He eivät voi tulla juoksemaan pitkin metikköä", Ryan jatkoi.
"Czya ja Norok haluatte varmasti lähteä poikaanne etsimään, se ymmärrän oikein hyvin", nyt Ryan käänsi luimukorvaisen päänsä Wilon suuntaan. Tästä tehtävästä paimen ei tykkäisi, jos se lankeaisi Ryanin niskoille. Luultavasti lankeaisi.
"Ja sinä varmaan haluat mennä ystävättäresi avuksi?... Jos Norokille ja Czyalle sopii, Isla ja Kujo voivat jäädä tänne... Minun vahdittavakseni?" Ryan lopetti tämän ikävän tehtävänannon itselleen. Ei sillä ollut mitään pentuja vastaan mutta... Mutta kun toiminta saattaisi jäädä välistä ja kolme omaa oli aika haastava, ja kun siihen lisättiin kaksi vierasta... Mutta Ryan hoitaisi homman kuin miähen kuului.

Nimi: Rölli

22.06.2017 08:56
Willow, Buuku ja Kujo - Fighters

Ystävättären hiljainen vastaus sai Wilon heti huolestuneeksi Czyasta. Islan ilmoittaessa samaan aikaan että Lyac, pentueen keskimmäinen oli kadonnut, nosti collie korvansa pystyyn ja vilkaisi Ryania kysyvästi kuin mieheke muka osaisi tehdä asialle jotain. Tapaaminenhan sai dramaattisen käänteen.
"Onko Lyac kadonnut?" Buuku ihmetteli Kujolta astellen vaaleamman uroksen viereen, Kujon nyökätessä. "Onko mahdollista että joku peto vei hänet?"
"En usko että peto on Lyacin vienyt, minä ja Isla oltaisiin kyllä nähty se", Czorok-pentu vastasi sen verran kovaan ääneen että aikuisetkin pystyivät kuulemaan.
"Onko hän sitten lähtenyt omille teilleen?" Buuku jatkoi kyselemistä. Kujo kohautti hartioitaan.
"Minusta tuntuu, että on. Jos on, en usko että hänellä on hätää. Lyacin pitää tietää mitä tekee, jos kerran kehtaa kiusata perhettään näin."
"Aika erikoista. Minä keskimmäisenä en kyllä koskaan lähtisi itsekseni mihinkään, enhän minä voi siskoja jättää."
"Mmh, mutta Lyac on tosi.. Miten sanoisin.. Kapinahenkinen, meillä oli tänään jo aiemmin aamulla kahinaa. Hän on tosi ilkeä Islalle, ja minä totta kai puolustan. Ehkä hän suuttui siitä ja lähti."
"Niin tai sitten hän haluaa testata Czyan ja Norokin hermoja."
Buuku ja Kujo virnistivät toisilleen ajatellessaan, että Lyac saisi kyllä rangaistuksen jos oli tosiaan lähtenyt tahallaan. Vaikka urospentukaksikko olikin keskustellut hiljaisella äänellä, oli Wilo kuunnellut heitä ja katseli nyt vakavana kutakin aikuista vuorollaan.
"Ryan, meidän pitää auttaa etsimään Lyac", collie sanoi. Se olisi varmaan sanomattakin selvää, miksi heidän pitäisi tehdä niin. "Minä ainakin autan sinua, Czya."

Nimi: Rölli

22.06.2017 08:40
Nokke - Castigator

Levollista unta nukkuneena heräsi Nokke itsekseen säpsähtän. Kauanko hän oli nukkunut? Näytti siltä ettei aurinko enää paistanut, ja yölinnutkin olivat alkaneet laulaa ja heinäsirkat sirittää. Narttu kömpi ulos luolamaisesta pesäkolostaan ja venytteli. Syöty ketunraato lojui tuossa sivummalla, se oli sammuttanut malamuutin nälän. Reinille kuului kiitos siitä. Niin, mitäköhän veli teki tällä hetkellä? Ympärilleen katsellen Nokke ei ainakaan huomannut ketään, joten uros oli kaiketi omissa oloissaan(?).
Malamuuttia ei nukuttanut lainkaan, vaikka oli yö ja tähdet loistivat puiden välistä, kirkkaalta taivaalta. Nokella oli kummalinen tunne siitä, että hänen täytyisi mennä takaisin pesäänsä, sillä kohta tapahtuisi jotain. Kun hän sitä tarkemmin ajatteli, alkoi alavatsan ja yläselän seutua jomottaa. Ehkä.. Ehkä pennut syntyisivät nyt? Ajatus hermostutti Nokkea suunnattoman paljon, ja asettuessaan makuulle kylkiasentoon pesäänsä, hän tunsi kylmän hien valuvan niskassa. Vaikka narttu kovasti toivoi, että veli olisi nyt täällä, oli ehkä parempi hoitaa tämä itseaAUH! Voimakas kipuaalto säteili koko kehon läpi, saaden Noken käpertymään pienempään kerään kouristuksesta. Kipu jäi lantion alueelle, ja siellä se sitten pysyikin, aaltoillen. Läähättäen malamuutti toivoi silmät pelosta kostuneina, ettei pennuille tapahtuisi mitään ja että kaikki sujuisi hänenkin osalta hyvin. Ei saisi sattua mitään, ei saisi.. Seuraava kipuaalto sai Noken vääntäytymään takaisin koko kyljelleen irvistäen, samalla kun keho käski ponnistamaan. Melkein huuto siinä pääsi, mutta hän onnistui hiljentämään sen. Lantion aaltoileva kipu ei ollut mitään tähän polttavaan kipuun verrattuna, ja nopeasti Nokke keskitti ajatuksensa vain kipuaallon odottamiseen ja ponnistamiseen. Vaadittiin vielä kaksi lisää, ennen kuin ensimmäinen pentu syntyi. Narttu odotti mitä tapahtuisi. Polttava tunne katosi täysin, joten hän saisi hengähtää sen osalta. Nyt vain pitäisi saada pentu puhtaaksi... Hän väänsi itsensä sopivaan asentoon, jotta saisi nuoltua esikoisensa kasvot puhtaaksi ennen kuin tekisi muuta. Come on, hengitä nyt! Muutaman ikuisuudelta tuntuneen sekunnin jälkeen pentu vetäisi ilmaa keuhkoihinsa ja alkoi liikuttamaan pieniä tassujaan. Onnen ja helpotuksen kyyneleet valuivat Noken poskilta kun hän täristen puhdisti pennun kokonaan ja söi kalvot. No niin kulti, nyt vatsaa kohti.. Narttu auttoi etutassullaan hieman, jotta vielä kostea möngertäjä saisi oikean suunnan. Hyvä hyvä, sinne päin vain. Malamuutti vartoi vielä hetken esikoistaan, joka vikisi siinä takajalkojen vieressä. Sitten kun ensimmäinen polttava kipu tuli ja jäi lantion alueelle, sai se Noken älähtämään tuskasta. Silmät täyttyivät tuskan kyynelistä, ja hänen oli pakko painaa kuonoaan etutassullaan ettei huutaisi enempää. Montako pentua hänen täytyisi vielä synnyttää? Yksi, kaksi? Vai ehkä jopa kolme? Miten hän kestäisiaaUH. Tuhisten ja hiljaa vaikeroiden Nokke hengitti suun kautta, ja haukkoi henkeä joka kerta kun hänen piti ponnistaa. Kolmannen kipuaallon jälkeen syntyi seuraava pentu. Nyt narttu nousi heti pystyyn, ja rasituksesta täristen puhdisti ensin pennun kasvot. Tämä möngertäjä alkoi liikkua heti kun tunsi emon kielen kehoaan vasten, ja se olisi lähtenyt jo nisiä kohti ellei Noken olisi pitänyt puhdistaa hänet ensin. Siihen ei kauaa kuitenkaan mennyt, ja helpottuneena sykettään tasaten narttu söi ylimääräiset kalvot. Hänen käydessään jälleen kyljelleen, oli esikoinen jo melkein saavuttanut nisät. Kohta pääset syömään, kunhan tämä loppuu, Nokke ajatteli. Kolmannen pennun synnyttäminen alkoi melkein heti, joten ajattelulle ei jäänyt aikaa. Mutta kuopus syntyi nopeasti, vain kaksi ponnistusta vaatien. Joko kolmas olisi viimeinen? Malamuutti nuoli pienen pennun läpikotaisin ja söi kalvo, ennen kuin alkoi odottamaan elonmerkkejä. Mutta niitä ei näkynyt tai kuulunut. Noken korvanpäitä alkoi kuumottaa. Vastasyntynyt vain makasi tuossa, kahden muun jo vinkuessa maitoa. Hän päätti nuolla pentua vastakarvaan, hengityksen käydessä raskaaksi. Muutama sekunti oli mennyt jo, oliko jo mennyt muutama minuutti? Pennun keho oli lämmin nartun nuollessa sitä vastakarvaan. Mitä pidempään aikaa kului, sitä vimmatummin hän sitä teki. Sitten pentu vingahti ja haukkoi henkeä. Nokke jatkoi nuolemista, mutta helpotuksen kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Lantion kipu alkoi pikkuhiljaa helpottua, ja narttu uskoi että kolme olisi hänen pentujen määrä. Kuopuksen lähtiessä vikisten takajalkojen ohi vatsaa kohti, uskalsi malamuutti huokaista. Hän pesi vielä loput jäljet synnytyksestä, ja kävi sitten kyljelleen. Esikoisen jo ollessa nisällä ja keskimmäisen käydessä pian viereen, sulki Nokke silmänsä. Uni ei tekisi yhtään pahaa, sillä joka paikkaan jomotti.. Pentujen nimet hän päättäisi kunhan aamuaurinkoon heräisi.

Nimi: Frosty

21.06.2017 14:14
Dorjevin - Castigator

Molossi kuunteli tarkkaavaisesti ja kiinnostuneena alfattaren höpinöitä. Aivorattaat raksuttaen se pohti. Laumalla ei ollut Orioita...daskaloita oli sen lisäksi yksi. Ja Jevi tiesi olevansa voimakas koira, kyllä se kykenisi Orion asemaan nousemaan jos kerran Yönsielukin tuntui sitä mieltä olevan!
"Mitäpä sitä suotta jättää hyvää tilaisuutta väliin", se haukahti. "Lauma tarvitsee Orion, voin siirtyä siihen virkaan."
Tummanruskeat sielunpeilit katsoivat vakaasti toisen sinisiin. Vaikka pieni epävarmuus kyti mastiffin sisällä, ei enää auttanut perääntyä, kyllä se kykenisi vartioimaan reviiriä, se vakuutteli itselleen. Jollei kykenisi, se kärsisi seuraukset.
Alfattaren puheeseen kurista ja rangaistuksista Jevi vain nyökäytti suurta päätään, sillä ei ollut asiaan mitään sanottavaa. Uros oli samoilla linjoilla koirasuden kanssa, laumalaisten kuuliaisuus edellytri kuria ja järjestystä, muuten homma hajosi tassuihin. Jälleen kerran toisen puheet saivat sen tuntemaan olonsa epämukavaksi, ei kai se itse ollut syyllistynyt edellämainittuihin? Muuan oivallus kuitenkin rauhoitti sen mieltä - tuskin sille korkeampaa asemaa olisi tarjottu, jos se olisi moisiin rikkeisiin syyllinen.
"Ymmärrettävää", Jevi sanahti kommenttina alfattaren sanoihin ajatusten karkailusta. Kyllähän sen omatkin ajatukset alkoivat liihottaa mitä mielenkiintoisimmilla poluilla jos tekemisestä oli puutetta ja aikaa pohdiskelulle turhan paljon.
Kun Yönsielu yllättäen liikkui lähemmäs, lähes kuonoon kiinni, mastiffi yritti vaistonvaraisesti liikahtaa taaemmas pitääkseen hiukan välimatkaa, mutta mustat tassut poskilla komensivat pysymään paikallaan. Oli hankalaa katsoa niin lähellä olevaa, mutta jotenkuten karvakasa siinä onnistui. Puheet nallekarhuista kummastuttivat urosta, vaikka sen olisi kai pitänyt osata odottaa moista, alfatar kun tuntui höpisevän muutenkin mitä sattuu. Mutta osasipa toinen kysellä kiperiä kysymyksiä!
"En ole koskaan moista miettinyt", Jevi lausahti. Kaiketi peuralle täytyisi jotain tehdä...mutta se arveli, ettei Yönsielu kenties ollut moista tarkoittanut.
"Peuralle täytyisi kaiketi tehdä jotain", karvakasa kuitenkin sanoi. Sitten sen mieleen pälkähti ajatus, kehtaisikohan koirasutta pyytää leikki- tai harjoitustappelutoveriksi? Täytyihän sitä taistelutaitoja pitää yllä...ei, ei se kehdannut pyytää kun olisi tärkeämpääkin tekemistä, peura nimittäin, Jevi oli asiamies joka teki tärkeimmän ensin.

Nimi: Jansku

21.06.2017 13:12
Yönsielu - Castigator

Jääsilmä hykerteli tyytyväisenä Jevin vastauksille. Hyvä, hyvä. Se halusi Orioidensa olevan fyysisesti ja henkisesti vahvoja. Ja karhumainen Jevi varmasti pelottelisi epämieluisat tunkeilivat kauas pelkästään ulkonäöllään. Hihiii!
”Oh, kyllä arvoasteikolla nouseminen on hyvinkin mahdollista. Siitä pitää vain puhua minun kanssani.” se totesi virnuillen ja jatkoi:
”Joten, haluatko sinä vaihtelua elämääsi ja Orioksi vai aiotko jatkaa samaa rutiininomaista elämistä koko loppuelämäsi ajan?” Mites olisi? Oliko Orion virka tarpeeksi houkutteleva mörssärille? Oliko sillä tarpeeksi kunnianhimoa haluta nousta korkeampaan asemaan. Sitten uros kertoikin, miten oli Castigatoriin päätynyt.
”Aivan, juuri niin! Tiukka kuri tai ei mitään. Pelko rangaistuksista tekee laumalaisista kuuliaisia, eikä sääntöjen rikkomista tarvitse murehtia niin paljoa.” narttu nyökytteli päätään ja käänsi sitten katseensa taivaalle. Se oli kiitollinen puiden latvustojen tuomasta varjosta, mutten se kuolisi kuumuuteen. Silmiään siristellen se laski katseensa peuraan.
”Löysä kuri saa laumalaiset luulemaan, että he voivat tehdä mitä vain. Löysä kuri tekee koirista laiskempia ja tottelemattomia. Sellaisista koirista tulee häiriköitä, raiskaajia, laiskureita, pelureita. Sellaiset koirat pitää hävittää maanpinnalta.” puheiden ajautuessa jälleen minne sattui narttu ravisteli päätään herätäkseen ajatuksiensa sekamelskasta.
”Ajatukseni tuntuvat seikkailevan tänään enemmän kuin yleensä. Johtuu varmaan tekemisenpuutteesta, liikaa aikaa miettiä eri asioita, liian vähän tekemistä aivoille.” heleästi naurahtaen se käänsi katseensa urokseen. Sillä oli tylsää. Se kaipasi jotain tekemistä, jonkun jonka kanssa leikkiä. Yönmusta narttu kurottautui kohti Jeviä ja tarttuisi toista tassuillaan poskista, jos se yrittäisi peruuttaa yhtään kauemmas tai kääntä päätään pois. Pienen suurinpiirtein viiden sentin raon koirasusi jättäisi niiden kuonojen väliin.
"Sinä olet kuin iso nallekarhu, pelottavan kokoinen ja voimakas, mutta silti jotenkin halittavan näköinen." se höpötteli tuijottaessaan urosta suoraan silmiin.
”Onko sinulla mitään ideaa, mitä minä voisin tehdä?” oliko nallella mielessään jotain kivaa tekemistä? Melkeinpä mikä vain kävisi sille, muiden satuttaminen, pieni painileikki, jonkun tunteilla leikkiminen, tarinan kuunteleminen, mikä vain!

Nimi: Jansku

21.06.2017 00:08
Rein - Castigator

Hallintansa menettänyt uros riuhtoi, repi, raateli. Veren ruosteinen maku sen suussa oli voimakkaampi ja ajoi urosta vain entistä enemmän jatkamaan riehumistaan. Jurin puhdasta kipua heijastavat ulinat kaikuivat kuuroille korville, Reinin vain jatkaessa pilkullisen pahoinpitelyä. Sitä jatkui niin kauan, kunnes Jurin jalka osui uroksen naamaan. Tarkemmin sanottuna suoraan vasempaan silmään ja malamuutin onneksi silmään itseensä ei tullut mitään vahinkoa, mutta pilkullisen kynnet kyllä raapaisivat ikävät naarmut siihen silmän ylitse.
"Hyarghhh!!" Reinin ote lipesi sen karjaistessa ja pidellessä silmäänsä tassullaan. Hiekkaa, roskaa, kaikenlaista ikävää sen silmään oli mennyt, mutta ainakin vielä se oli ehjänä. Näkeminen vasemmalla silmällä tosin oli hankalempaa ja näkökenttä oli puoliksi sumea. Oliko toisen potku vaurioittanut sen vasenta silmää jotenkin? Suakeli sentään! Se saastainen kirppu oli yrittänyt tehdä siitä puolisokean!! Se saisi maksaa siitä!! Toista silmäänsä kiinni pitäen lähtisi uros juoksemaan Jurin perään, jos toinen olisi tajunnut lähteä karkuun.
"Tule takaisin sinä saasta!! Kohtaa tekojesi seuraukset, äläkä juokse pelkurin lailla karkuun! Äläkä luulekaan enää koskaan puhuvasi siskolleni, pysy kaukana hänestä!! Kuuletko!?!!" se karjui toisen perään, eikä raskasrakenteisenpana koirana saisi Juria kiinni, jos toinen todella juoksisi henkensä edestä. Niinpä Rein antaisi pienen takaa-ajon jälkeen periksi ja pysähtyisi kokonaan. Sen hengitys oli raskasta ja nopeatahtista, korvissa soi, sydän jyskytti ja vasempaan silmään sattui. Mutta sentään se oli tullut takaisin tajuihinsa! Helvetti, toivottavasti sen silmä ei ollut kärsinyt kovin paljoa Jurin potkusta ja sen tassusta irronneesta liasta. Hiukan pettynyt Rein kyllä oli, se oli odottanut jotain kunnon tappelua, se olisi halunnut saada edes jonkinmoista vastusta toisesta, mutta ilmeisesti pilkkusirkus oli liian nössö sellaiseen. Murahtaen uros kääntyi ympäri ja lähti etsimään lähintä vesialuetta. Sen pitäisi putsata haavansa ja varmistella että silmä oli vielä kunnossa. Nokke ei saisi nähdä sitä vielä, sisko varmasti aavisteli, että se oli käynyt Jurin kimppuun, mutta se ei saisi siltä nähdä sitä. Ei nyt, kun se oli vielä raivokohtauksen uuvuttama ja tunsi olonsa luovuttajaksi Jurin päästyä karkuun.

Nimi: Frosty

20.06.2017 23:50
Dorjevin - Castigator

Eivät ilmeet Jevin kasvoilla usein vaihdelleet, mutta nyt se veti mastiffin lörppähuuliaan hymyn yritelmään. Kyllähän se kuunteli mielellään oudompiakin hölinöitä, mitä nyt sen olo oli ollut varsin epämukava raiskaajista puhuttaessa. Se oli varsin onnellinen siitä, että ilmeisesti sekin oli ollut vain alfattaren pohdintoja ties mistä eikä molossin ilmeisesti tarvinnut siitä huolta kantaa, ainakaan vielä. Ja jos se siitä riippui niin ei ikinä tarvitsisikaan.
Yönsielun sanat saivat uroon jälleen mietteliääksi, niin, kyllähän sillä kunnianhimoa olisi, mutta se oli jämähtänyt. Daskalana olo oli sen koko elämä, se saalisti laumalle ja siinä se! Ei se oikeastaan ollut laumassaoloaikanaan pahemmin miettinytkään hierarkiassa nousua, se oli ajatelkut olevansa daskala ja sillä sipuli.
"Kieltämättä nousu arvoasteikossa on houkuttelevan kuuloinen ajatus. Olenhan kuitenkin ollut daskalana koko laumaeloni ajan ja se homma sujuu rutiinilla. Kieltämättä en ole koskaan ajatellut, että yleneminen olisi mahdollisuus, olen elänyt siinä uskossa että kerran daskala, aina daskala", se tunnusti, ruskea katse käväisten peuranruhon silmissä. Lasittunut katse tuijotti tyhjyyteen. Sen oli Jevi tappanut ruuaksi laumalaisille, saalistuksessa se oli hyvä.
"Satuin kulkemaan Castigatorin alueelle yksinäisenä erakkona vaeltaessani. Tuntui jotenkin luontevammalta liittyä tähän laumaan. Lisäksi tämä lauma tuntuu vahvemmalta Fightersiin verrattuna, tiukemmat säännöt", mastiffi kertoi alfattarelle. Tähän sen oli helppo vastata. "Tiukka laki antaa tottelevaiset ja vahvat laumalaiset, koen tämän lauman olevan minulle hyvä lauma. En perusta liiasta lepsuudesta."

Nimi: Rawca

20.06.2017 23:45
Juri - Castigator

"Humhhn", Juri ähkäisi, kun jokin naskalihampainen tarttui sen toiseen takakoipeen ja veti Jurin nurin ja Juri sai suun täydeltä multaa.
"Tiineek- Giaauuhh!!" Juri oli juuri miettimässä tuota kummallista sanaa, se ei tajunnut mitä koko sana edes tarkoitti, kun Rein väänsi Jurin jalka-parkaa. Se sai Jurin ulisemaan nyt ihan oikeasta kivusta, ei sitä pentumaista sattuu-lässytystä. Nyt kiljuttiin tosissaan. Mutta noh, jalan tarvitsi vain vähän venähtää ja kipuun tottumaton Juri ulisi kuin sirkkeliin kompastunut. Enää se ei yrittänyt karkuun, se oli maassa, selällään, piiskahäntä koipien välissä, mutta Rein ei lopettanut. Rein puri, repi ja riuhtui, Juri sen sijaan pyöri kivun seurauksena, ulisi kun ei sanaa enää saanut suustaan ja huitoi tassuillaan joka ilmansuuntaan. Jo alle minuutin löylytyksen jälkeen dalmantia vuoti verta useastakin ruhjeesta ja pienestä haavasta. Mutta sittenpä potkaisi Juri tahattomasti toisella etutassullaan, ja se osui jonnekinpäin Reinin raivoisaa naamaa.(?) Jos dalmantia saisi pienen tauon repimiseen, se pyörähtäisi ympäri ja yrittäisi kompuroida tassuilleen. Juokse ääliö, juokse, kyllästynyt luontoäiti huusi dalmantian korvaan.

Nimi: Jansku

20.06.2017 23:24
Yönsielu - Castigator

Jääsilmä naurahti heleästi höpöteltyään niitä näitä elämästä ja kuolemasta ja sen sellaisista.
"Heheeh, älä välitä tuosta ajatukseni välillä kulkeutuvat hiukan minne sattuu ja ne tulevat väkisin puheena ulos." pikkujuttuja, ei pieni mielipuoliselta kuulostaminen mitään ollut. Se oli ihan normaalia sille. Sillähän oli muutenkin kaikki ihan kunnossa, ei se muuta kuin nähnyt vain kuolleen siskonsa haamua, joka sille puhui ja yllytti tekemään kaikenlaista pahaa. Mitään pahaa se ei ollut tosin vielä tehnyt, ei ollut sen sisko tarpeeksi houkuttelevaa tarjousta vielä ainakaan keksinyt.
"Ahaa, luotit siis järkevästi vaistoihisi ja päädyit turvalliseen vaihtoehtoon. Järkevä valinta. Mutta eikö sinua yhtään houkuttele vaihtaa hieman korkea arvoisempaan asemaan? Ei edes vähän kutkuta?" Eikö edes pikkuriikkisen? Missä oli toisen kunnianhimo? Halu päästä korkeampaan virkaan, saada enemmän kunnioitusta, nousta lähemmäs johtoporrasta? Missä oli kaikkien sen laumalaisten halu osoittaa kykynsä!? Se tarvitsi betan itselleen, mutta ei kukaan sen laumalainen tuntunut olevan tarpeeksi kunnianhimoinen, julma, raaka ja kaikesta edellämainitusta lukuunottamatta erittäin lojaali juuri sille. Missä oli sen kaipaama sieluntoveri, joka ymmärtäisi sen ajatusmaailmaa edes jotenkin? Nyyh.
"Kerros minulle Jevi, mikä sai sinut liittymään Castigatoriin?" vaihtoehtoina oli Fighters ja Castigator, joista toisessa oli selkeästi rennompi ja normaalimpi johtaja, sekä vähemmän kurinalainen elämä. Mikä sai koirat kääntymään Castigatoriin, jossa säännöt olivat tiukempia, rangaistukset julmia ja johtaja hiukan.. noh... sekaisin?

Nimi: Jansku

20.06.2017 23:07
//Rein on hurja koire//

Rein - Castigator

Taklaus onnistui ensimmäisellä yrityksellä, mitäs muutakaan pölkyltä pystyikään odottamaan kuin hitaasti pyöriviä aivoja. Vai oliko sillä edes niitä vai oliko sillä vain siellä jokin kärpänen etsimässä pakokeinoa? Potkukin onnistui ja Jurin tuskanulinat saivat uroksen vain hyrähtämään mielihyvästä. Ai että tuntui hyvältä vihdoinkin potkaista pilkkusirkusta. Tätä hetkeä se olikin odottanut jo kauan! Rein katsoi miten Juri nousi jaloilleen, mutta toisen yrittäessä karkuun jännitti se lihaksiaan entisestään loikaten kohti rimpulaa, yrittäen upottaa hampaansa toisen takajalkaan ja vetäistä toisen voimakkaalla riuhtaisulla kumoon.
"Sinä teit siskoni tiineeksi!" se ärähti kylmästi ja jos olisi saanut otteen Jurin jalasta sekä onnistunut jälleen kaatamaan toisen alkaisi malamuutti vääntää toisen takajalkaa epäluonnolliseen asentoon. Adrenaliininpuuska ja veri, joka sen suussa maistui niin oman kielen puraisemisesta kuin Jurin jalan repimisestä saivat sen raivomittarin lukeman kohoamaan yhä vain korkeammaksi ja korkeammaksi.
"Minä... revin... sinut... riekaleiksi." se ärisi ja vielä kerran Jurin jalkaa lujaa riuhtaisten päästäisi otteensa irti syöksähtäen samantien uudestaan kohti pilkullista pyrkien upottamaan hampaansa siihen mikä ensimmäisenä nyt hampaiden ulottuvilla olisikaan. Silmissä alkoi sumentua, korvissa jyskyttävä sydämmentyke oli ainoa ääni mitä uros enää kuuli ja ajantaju sekä kaikki muukin alkoi pimentyä uroksen alkaessa menettää hallintaansa. Raatele, revi, riuhdo, raatele, revi, riuhdo, pure, satuta, tuhoa. Muuta ei uroksen mielessä enää pyörinyt. Ainoa asia minkä se näki oli valkea turkkinen mustapilkullinen säälittävä kirppu, joka oli satuttanut sille tärkeää koiraa pahan kerran. Ja se halusi tuhota toisen, niinpä se pyrki tarttumaan lähimpään osaan Jurin ruumiista, puremaan lujaa, hiukan riuhtomaan ja sitten päästämään irti ja etenemään seuraavaan kohtaan. Järkeä sille oli enää turha puhua, se ei kuullut mitään muuta kuin oman sydämmensä sykkeen.
"RAAAHHH!!" se karjui hurjana kuin karhu jatkaen hyökkäyssarjaansa, joista jokainen ei varmaankaan kohteeseen osuisi ja vaikka osuisikin niin jokainen isku olisi aina erilainen, jotkut olivat pidempiä, jotkut lyhyempiä, joidenkin kohdalla uros iski hampaansa lujempaa toiseen välillä taas se vain hiukan näykkäisi. Olikohan tämä nyt riittävän hyvää itsepuolustusharjoitusta Jurille?

Nimi: Frosty

20.06.2017 22:53
Dorjevin - Castigator

Alfattaren jorinat soljuivat tasaisesti sisään mastiffin korvista, olkoonkin että toisesta puuttui pala, sen kuulo oli erinomainen. Brutaali koirasusi kuului olevan, sen huomasi puheestakin. Ilmekään ei värähtänyt molossin kasvoilla, vaikka aivot toimivatkin vilkkaasti ja tunteet vaihtelivat uroon sisällä. Yönsielun sanoissa oli järkeä, niin mielipuolisilta kuin ne kuulostivatkin. Elämä oli raaka taival, se oli totta, loppujen lopuksi taipaleesta ei jäänyt tassuihin mitään, sitä vain kulki rankan tien eikä siitä hyötynyt itse mitenkään.
Musta pää nyökkäsi susihukkamaisen sanoille: tukehduttaessa oli valta omissa tassuissa. Siinä päätti elämästä ja kuolemasta. Saaliit tosin kokivat jälkimmäisen kohtalon, mitenkäs muutenkaan. Jevin mielessä heräsi epäluulo alfattaren alkaessa puhua raiskaajain runnomisesta, ei kai se itse ollut tehnyt jotakin epämiellyttävää jollekulle vahingossa? Oliko Yönsielu henkilökohtaisesti tullut sitä rankaisemaan? Eihän karvakasa ollut mielestään lähennellyt narttuja, päin vastoin, se oli pitäytynyt kunnioittavan välimatkan päässä silloin kun oli narttukoiria tavannut.
"Kyllä, olen daskala", se myönteli, nyökäytellen suurta päätään sanojen tahdissa refleksinomaisesti. Uros joutui hetken aikaa miettimään vastausta toiseen kysymykseen. Kehuksi tulkitut sanat korkea-arvoiselta laumatoverilta lämmittivät mieltä. Niin, olisihan siinä kaiketi ainesta Orioksikin kun Yönsielu kerran niin sanoi.
"Kun liityin laumaan, olin kokematon koira. Tiesin kuitenkin, että osaan metsästää ja niin päädyin daskalan asemaan", massiivinen koira haukahteli matalaan, syvään ääneen.

Nimi: Rawca

20.06.2017 22:47
Juri - Castigator

Rein voisi totaalisesti nojata Jurin tyhmyyteen, sillä tassut kuljettivat dalmantiaa kohti taklausta, vaikka pennun innostunut ilme olikin jo hiipunut. Rein näytti suuttuneelta. Rein näytti kyllä aina suuttuneelta, mutta nyt enemmän kuin normaalisti. Jurin hitaasti pyörivät hammasrattaat eivät päässeet Reinin pohdiskeluissa pidemmälle, kun malamuutin pentu jo jysähti sitä päin, ja sai dalmantian lentämään hienossa huitovien tassujen kaaressa vähän sivummalle.
"Aii-i", kivun sanallinen valitus peittyi tyystin Reinin karjunnan alle, jota Juri seurasi hiljaa ihan oikeasti peloissaan.
"Älä, a-ai! Ei s-saa, lopeta, ei o-oo hauskaa!", Juri ulisi kun Rein potki sitä. Pentu kävi pikaisesti kippurassa ja yritti sitten loikata jaloilleen ja lähteä karkuun häntä koipien välissä, ilme hämmentyneenä. Tuskin se pääsisi pakoon. Juri ei tajunnut ollenkaan. Miksi Rein sille raivosi? Eikö mami ollu opettanut ettei saanut lyödä?

Nimi: Rawca

20.06.2017 22:31
Czya - Fighters

Puunjuurakkopesän puuvanhus näkyi! Siellä oli koiria! Joku jolle kertoa! Ja se joku oli vieläpä Wilo, voi Wilo apua! Czyan askeleet kuitenkin hidastuivat pysähdykseen asti kun näki Norokin. Nyt porkkana joutuisi kertomaan, että oli hukannut yhden pennun. Ei Czya tietenkään pelännyt Norokin reaktiota, mutta kyllä se tunsi epäonnistuneensa. Ei emon kuulunut hukata pentuja. Surumielisenä Czya katseli Norokin suuntaan, ja havahtui ahdistuneista mietteistään, kun Wilo tervehti porkkanaa rakastavalla puskulla. Se paakosta nosti ihan hetkellisen hymyn Czyan huulille, mutta nartun ilme alkoi jo vääristyä niin voimakkaasti, ettei välttämättä saanut selvää, oliko se ollut hymy vai irvistys.
"Ei hyvin..." Czya henkäisi hiljaa vastauksen, kaipa puskeva Wilo kuuli. Sitten Czya ei enää kestänyt.
"Voi Wilo auta... Minä en löydä Lyacia mistään", Czyan ääni särkyi itkusta ja se ehti juuri sanojensa loppuun, kun puunjuurakkopesää lähempänä oleva Norok ilmaisi yhdessä sanassa järkytyksensä.
"Norok anteeksi! Tämä on minun syytäni, minä nukahdin! Lyac hävisi, se ei ollut pesässä, kun minä heräsin! Minä en tiennyt mitä tehdä, ajattelin että sinä olet täällä, minä tulin tänne, minä, minä..." Czya kiilasi Wilon ohi, kohti tummaa koirasutta, pyyteli siltä hysteerisesti anteeksi ja selitti itkua tihrustaen jotenkuten tapahtuneen. Nyt jos koskaan Czya tarvitsisi karhunhalin, ja jos narttu sen saisi, hiipuisi sen puhe itkun sekaiseksi nyyhkytykseksi Norokia vasten.

Nimi: Jansku

20.06.2017 22:23
//Rajua kielenkäyttöä roolissa//

Rein - Castigator

Lohduteltuaan siskoaan ja annettuaan ketun toiselleen lähti uros etsimään sitä kirottua pilkkukasaa, joka oli mennyt ja pamauttanut sen siskon paksuksi. Noken jäähyväisnuolaisu poskelle sai uroksen vain murahtamaan pienesti sen lähtiessä lihakset yhä jännittyneinä, niskakarvat pystyssä ja kuononselkämys kurtussa etsimään Juria. Malamuutin kirsun havaitessa pölkyn hajun lähti se reippain askelin sitä kohti, pää matalalla ja syvä murina kurkusta kantautuen. Reipas ravi muuttui laukaksi pilkkukasan ilmestyessä sen näköpiirille ja yhtään vauhtiaan hidastamatta sekä Jurin tyhmyyteen luottaen se pyrki taklaamaan toisen nurin törmäämällä pää edellä toisen rintaan. Jos Juri ehtisi väistää tekisi uros äkkikäännöksen ja yrittäisi tönäistä toisen kylkeä päin lujaa törmäämällä kunoon. Saisi se pilkkusirkusta kaadettua tai ei ärähtäisi se kovaan ääneen toiselle:
"SINÄ HELVETIN SAASTAINEN KIRPPUJEN SYÖMÄ PILKKUKASA!!" Raivo suoraan sydämestä kummuten se huusi toiselle täyttä huutoa voimakkaan murahduksen kera.
"MINÄ NYLJEN SINUT ELÄVÄLTÄ JA HEITÄN RUUMIISI KARHUILLE!!" ärinä jatkui ja jos Rein olisi saanut Jurin kaadettua pyrki se potkaisemaan toista voimakkaasti mahaan. Jos toisen munaskuukkelit menisi rikki niin sitten se ei ainakaan voisi tehdä ketään toista narttua enää ikinä paksuksi tyhmyyksissään. Jännä, se ei ollut vielä saanut raivokohtausta.... vielä.

©2017 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com