Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Trei :: Liittyminen

Eli nyt olet kahlannut sivustot ainakin päämääräisesti läpi ja päättänyt että voisit yrittää liittyä? Mainiota! Muistathan kuitenkin että Supravi on realistinen roolipeli, jossa ei esiinny magiaa tai muuta sellaista. Tehdessä hahmoasi, täytä jokainen kohta jollain tavalla, ja odota kärsivällisesti vastausta chatin puolella. Jos haluat, voit laittaa viestiä vieraskirjaan, jonne ylläpito voi helposti vastata erikseen, eikä viestisi katoa muiden chatviestien sekaan. Täytä hakemuksen lauserajat, mutta älä huoli, Supravi on aloittelijaystävällinen peli, joten lauseita ei tarvitse olla paljoa. Voit toki kirjoittaa romaanitiedot jos haluat. Käy vielä katsomassa tarvittavat tiedot etenkin laumojen asemista ja vilkaise viimeisimmät hakemukset tästä alla olevasta vieraskirjasta, ettei haluamasi asema vain ole ehtinyt mennä. Valitettavasti nopein saa aseman, mutta ehkä voit neuvotella itse pelaajan kanssa jos halaut. Noniin, nyt kirjoitusiloa ja kannattaa kirjoittaa lomake jonnekin kirjoitusohjelmalle, kuten Wordiin, sillä suntuubi osaa monia temppuja pitkien tekstien kanssa. Kiellettyjä ovat autohittaus, metapelaus, muchaus ja teleporttaus. Googletathan, jos et tiedä, mitä jotkut noista tarkoittavat.
 

Lomake - Hakemus - Tarvittavat tiedot jotta voit liittyä:

Nimi: Hahmosi koko nimi. Jos sillä on jokin lempinimi, laita se "näiden väliin".
Ikä: Hahmosi ikä ilmoitetaan kuukausissa (kuu) ja vuosissa: ?? kuuta (?? vuotta). Supravissa villikoirat elävät noin 10 - 15 vuotiaiksi.
Rotu: Hahmosi rotu. Jos koira on sekarotuinen, voit halutessasi laittaa tarkempaa tietoa mitä rotuja siinä on.
Emo: Hahmosi emo, jos et keksi nimeä, voit laittaa tuntematon.
Isä: Hahmosi isä, jos et keksi nimeä, voit laittaa tuntematon.
Sisarukset: Koirasi siskot ja veljet, voit laittaa tuntemattomaksi tai viivaksi ( - ) jos sillä ei niitä ole.
Kumppani: Nykyinen kumppani, johon hahmosi on rakastunut. Menneet mainitaan vaikka menneisyydessä. Jos hahmolla ei ole kumppania, laita viiva ( - ).
Jälkeläiset: Tähän tulevat koirasi pennut. Laita viiva ( - ) jos niitä ei vielä ole.
Lauma: Hahmosi lauma.
Asema: Hahmosi asema laumassa.
Sukupuoli: Narttu tai uros, muut eivät olekaan mahdollisia.
Pelaaja: Sinun nettinimesi eli nimi jolla sinut tunnetaan täällä, tällä sivustolla, ja jolla pelaat hahmollasi.

Luonne: Kerro hahmosi luonne vähintään viidellä (5) kunnon lauseella. Voit esimerkiksi kertoa mistä hahmosi pitää tai ei pidä, ja miten se reagoi tiettyihin tilanteisiin ja tapahtumiin.

Ulkonäkö: Miltä hahmosi näyttää? Kerro viidellä (5) lauseella. Huomioi, että pienet ja trimmattavat rodut eivät yleensä pärjää villinä. Muista myös luonnollisuus.

Miniesittely: Lyhyt, yleensä ulkonäöllinen kuvaus hahmostasi. Esim: Ruskea, pienikokoinen narttu

Muuta: Onko jotain muuta kerrottavaa? Laita tähän hyvin eroteltuna hahmosi kuva, ääninäyte ja tunnari, jos sellaisia on. Tee pitkiin osoitteisiin useita rivinvaihtoja. Pitkä osoite voi rikkoa sivuston koodeja. Tämä ei ole vaarallista, ja on helposti korjattavissa, mutta jos muistat tehdä tämän, niin ylläpito olisi kiitollinen.

Menneisyys: Onko hahmollesi tapahtunut jotain ennen sen tuloa peliin? Tämä kohta ei ole pakollinen, mutta täydennä tätä pelin kuluessa.

Suhteet: Laita viiva ( - ), mutta täytä ajan kuluessa, kun hahmosi tapaa pelissä hahmoja. Tähän kohtaan kirjoitat lyhyesti mitä mieltä hahmosi on joistain toisesta oikeasta hahmosta. (mielellään ei npc)

Kun on aika muokata hahmosia tietoja, sinun ei tarvitse kirjoittaa koko lomaketta uudelleen. Kirjoita vain hahmosi nimi ja sitten muokattava kohta.

Trei  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Rölli

23.06.2017 13:23
Nimi: Astilak
Ikä: 58 kuuta (4.8 vuotta)
Rotu: Sekarotuinen
Emo: Unohtanut
Isä: Tuntematon
Sisarukset: Unohtanut
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Alfan valinta
Sukupuoli: Uros
Pelaaja: Rölli

Luonne: Astilak on kuin tuli kaikissa muodoissaan; hän on kuin muutoksen tuhoavat tulimyrskyt, jotka kenties jättävät jälkeensä poltetun, mutta silti uudelle kasvulle hedelmällisen maan, hän on hieno ja viehättävä kuin lepattavat kynttilänliekit, räiskyvä ja eloisa kuin kipinät ja oikeaa "ravintoa" saadessaan korkeiksi lieskoiksi leimahtava; olivat nuo 'lieskat' sitten innostuksen, inspiraation ja valon, tai turmion ja tuhon.

Astilak mieliala vaihtuu yhtä nopeasti kuin mitä hänen ajatuskin juoksee. Se voi saman keskustelun aikana ankarasti ja passiivis-aggressiivisesti piikitellä ja arvostella, sitten pehmeän silkkisesti ja iloisesti keskustellen päivitellä kuulumisia suorastaan hellyyttävän ystävällisesti, jonka takia hänestä voi saada arvaamattoman, vaikeasti ennakoitavan ja hurjan kuvan. Riippuen siitä, missä mielialassa on Astilakin kohdannut tai minkä kuvan itse antanut sille itsestään, voi itse kullakin olla tästä pinnallisesti eloisasta mörssäristä kovin vaihtelevat mielipiteet!

Ollessaan mukava, Astilak on siis todella mukava. Sanansa tarkoin valitseva, asiansa miellyttävän pehmeällä herrasmiesäänellä lausuva, huomaavainen toisten tunteita kohtaan, kenties saa toiset tuntemaan itsensä ymmärretyiksi, erityisiksi... Häntä voi pitää suorastaan hellyyttä herättävänä, jalona, ihanana. Astilakin oikealle puolelle päässeet saavat nauttia ilmaisista hengenpelastuksista molossin oman hengen joutuessa likoon, sekä muista jaloutta ja rohkeutta ilmentävistä teoista. Sellainen Astilak on positiivisille tuttaville ja etenkin ystäville, todellinen sankari jopa. Mutta miten iso osa tästä kaikesta on pelkkää huolellisesti kirjailtua naamiota...? Mikä tästä show'sta on todellista, rehellistä touhua? Ei ole vain yhtä totuutta...
Jos taas ei ole mukavalla tuulella, niin Astilak on suorastaan epäinhimillisen, kohtuuttoman ilkeä liekinheitin, joka ei säästele sanojaan eikä liioin tekojaan. Vihollisiaan tai mitään vähääkään negatiivisia, saatika liiallisen neutraaleja tuttavuuksia Astilak hädintuskin ajattelee tuntevina olentoina, ja jokaisen uppoavan iskunsa, oli hän sitten henkinen tai fyysinen, hän näkee riemuittavana voittona.

Astilak suhtautuminen on eloisan, kuplivan pinnan alla yllättävän tunnekylmää ja välinpitämätöntä monia asioita kohtaan; ennemminkin hän on vain utelias ja tahtoo pilkkoa itse kunkin vastaantulijan tieteellisesti tutkittaviksi palasiksi, samaa riemua tuntien kuin empatiakyvytön pikkulapsi kokee vetäessään raajat irti hämähäkiltä. Jos mörssäri ei suorastaan pidä jostakusta, tuo joku on sille luultavasti vastaavanlainen mitätön ötökkä. Astilakin tunteista suurin osa on pinnallisia ja kehittynyt vastaamaan ympäristön sosiaalisiin tarpeisiin tarvittaessa.

Pinnalla nopeasti vaihtuvien, ei-niin-syvien-tunteiden lisäksi Astilakilla on ne toiset tunteet, ne syvät, merkitykselliset tunteet. Nämä ovatkin aivan eri luokkaa; ne ovat todellisia fiksaatioita, joita molossi voi seurata terveytensäkin uhalla. Esimerkiksi uskollisuus jotakuta Astilakille merkittävää kohtaan on tällainen syvä ja merkityksellinen tunne; ruskeaturkki voi vaikuttaa tunteiden sekasotkulta, mutta hän on yllättävän lojaali.
Vahvoja, pitkään kestäviä tunteita on Astilakissa vaikea herättää. Ne ovat jotain erityistä ja äärimmäisen henkilökohtaista ja jotain, mihin uros suhtautuu suurella palolla ja pakkomielteellä... On vaikeaa sanoa, onko Astilak enemmän tunne- vai ajatustyyppi. Hän on kenties sekoitus molempia, koska hänen monet päätökset perustuvat juuri sen syvimpiin, vahvimpiin tunteisiin, mutta hällä on myös ajatustyyppien välinpitämättömyyttä muiden tunteita kohtaan ankaria mielipiteitään ääneen lausuessa.
On eri asia, jos Astilak on jollekin ystävällinen, kuin jos hän todella pitää ja välittää jostakusta. On eri asia, jos Astilak ärtyneenä räyhää jollekulle, kuin jos hän todella vihaa jotakuta. Nimittäin saadakseen Astilak todella vihaamaan, on satutettava ja loukattava sitä sieluaan myöten. Jos joku, josta Astilak aidosti välittää tai johon se aidosti uskoo, tavalla tai toisella pettää hänen luottamuksen, hän todellakin saattaa tuota vihata ja olla valmis juoksemaan tämän perässä vaikka kadotukseen.
Tämä on/oli uroksen luonne sen katukoira-aikoina, ja laumaan liittyminen, hierarkia sun muut saavat sitä muuttumaan. Luonnetta tullaan muokkaamaan ja päivittämään paljon.

Ulkonäkö: Astilak on järkälemäinen, ruumiinrakenteeltaan keskiraskas uros. Hänen säkäkorkeus kapuaa 95 senttimetriin, korkeus pään kanssa ylittää jo metrin. Astilakilla on leveät hartiat ja lantio, joten selkäkin on sen verran leveä että pieni lapsi voisi ratsastaa molossilla ilman ongelmia. Kylkiluut eivät koskaan paista turkinkaan läpi, tosin lapojen ja reisien lihakset näkyvät hieman ja tuntuvat selkeästi. Pää on suuri mutta eläimen kokoon nähden oikein sopusuhtainen, jota kantaa tanakka kaula. Leuat ovat suuret ja vahvat, otsapenger on matala mutta pitkä ja korvat ovat pienet mutta pystyt. Oranssehtavat silmät ja musta kirsu tuovat ovaa kontrastia mörssärin kasvoille. Jalat ovat sopusuhtaisen tanakat, sellaiset riittävän isot kantamaan Astilakia. Polkuanturat ovat mustat. Häntä on suuri, tuuhea ja lähes kerälle kääntynyt, jota Astilak kantaa usein selkäänsä vasten pystyssä.
Astilakin turkki on tiheää, tuuheaa ja puolipitkää, tosin kintereitten, hännän ja rinnan karva on pidempää. Päälliskarvan alla on pohjavilla, joka eristää uroksen ihon kylmältä tuulelta ja pakkaselta, sekä ilman kosteudelta. Kesäkuumilla päällisturkki onneksi kuoriutuu pois, ja jäljelle jää ohuempi ja ilmavampi karva. Turkki on perusväriltään harmaanruskea. Väri vaalenee selästä kylkiin ja kyljistä vatsaan, ja saa uroksen karvan näyttävään kolmiväriseltä. Mitään erikoisia kuvioita hänen ruskeassa karvassaan ei ole, mutta hännän päällä ja selässä on tummanharmaita laikkuja.

Miniesittely: valtava, ruskea molossiuros

Muuta: - Astilak on muinaista, aikoinaan pohjoismaissa kehittynyttä kieltä ja se tarkoittaa ”vitsailla”.
- Uroksessa on monia monia eri koirarotuja. Ainakin cane corso, anatolianpaimenkoira, pyreneittenkoira, mastiffi ja koirasusi ovat päässeet sekoittamaan Astilakin dna’ata, vaikka kummatkin hänen vanhemmistaan olivat sekarotuisia.
Kuva: https://s30.postimg.org/org3if97l/Polarwolfe.png
Menneisyys: Astilakin sukujuuret juontuvat Anatoliaan, nykyiseen Turkkiin, jonne hän syntyi heikolle katukoiranartulle sisaruksineen. Katukoirana elämiseen poju kyllästyi kuitenkin pian, ja muilta kysellen ja itsekseen vaeltaen löysi Astilak Bulgarian kautta tiensi Romaniaan. Paljoa uros ei noista ajoista muista, ehkä joitain pätkiä vain, mutta nykyiseen elämäntilanteeseensa hän on oikein tyytyväinen – mitä menneisyyttä suotta muistelemaan.
Suhteet: -

Nimi: Frosty

22.06.2017 21:22
Uusi linkki Silenecin kuvaan:
https://www.dogbreedinfo.com/images26/GerberianShepsky
German ShepherdSiberianHuskyHybridDogsRaiya1Year.jpg

Vastaus:

Sain vanhankin kuvan toimimaan, kumman kuvan haluat? :D
-R

Nimi: Frosty

22.06.2017 20:09
Nimi: Silenec
Ikä: 30 kuuta (2 vuotta)
Rotu: sekarotuinen (saksanpaimenkoira 50%, husky 50%)
Emo: Dita
Isä: tuntematon
Sisarukset: Radka, Ctitard, Dalimil
Jälkeläiset: -
Lauma: Fighters
Asema: mysti
Sukupuoli: narttu
Pelaaja: Frosty

Luonne: Silenec tuntuu olevan varsin iloinen hurtta, sen kasvoilla lepää jatkuvasti hymy, liikkeissä näkyy villi energia ja nartun nauru raikuu ilmassa varsin usein. Hyväntuulinen otus ei piittaa sääoloista, maalailee mustille pilville hopeareunat ja näkee elämässä hyvää vaika asiat olisivat kuinka huonosti. Häntä voisi pitää varsin mukavana, jos hulluus ei paistaisi läpi. Silenecin hymy on mielipuolinen eikä ulotu tuijottaviin silmiin, liikkeet hoipertavat ja nauru on hyeenan sekopäinen hekotus. Positiivisten asioiden etsiskely on lähes pakkomielteistä, kuolleesta laumatoveristakin se saa aikaiseksi positiivisen asian. "Yksi suu vähemmän ruokittavana."
Silenec nauraa, hyvin paljon. Hyeenan hekotus kaikuu reviirillä usein, milloin mistäkin syystä. Huonon, oudon ja kaksimielisen huumorintajun omistava rakki repii huumoria vaikka oksanpätkästä jos niikseen tulee, nauraa paljon omille oudoille ajatuksilleen ja on varsin vahingoniloinen, vaikka jelppiikin jos tarve vaatii. Naurusta pääsemmekin aasinsiltaa pitkin hurtan voimakkaaseen tunneilmaisuun, jos se on iloinen, se nauraa ja jos on surullinen niin ulvoo suruaan ilmoille vuolaasti itkien. Vihaisena Silenec ei osaa hallita itseään laisinkaan, se käy kimppuun rähisten hullun lailla ja yrittää haavoittaa toista niin paljon kuin mahdollista.
Jos Silenec itse saa jonkun vastaansa, toimii hurtan pää tehokkaasti. Se ei käy suoraan päälle, ellei vastustaja ole paljon sitä itseään heikompi, vaan suorastaan kiusaa vastustajaansa: se tekee haamuhyökkäyksiä, näykkii ja ärsyttää, luikkien hyökkäysten tieltä sopivan välimatkan päähän. Rakki yrittää selvitä mahdollisimman vähin vammoin.
Energisellä seropillä tuntuu riittävän virtaa vaikka muille jakaa. Se on aina liikkeessä eikä tunnu kykenevän olevan ollenkaan aloillaan. Hiljaa oleminenkin on hankalaa, hurtta on puhelias persoona. Sekopää tuntuu potevan ADHD:ta, se ei oikein osaa olla hiljaa aloillaan, aina vähintäänkin heiluttaa häntäänsä ja läähättää. Syöminenkin on mitä sattuu, Silenec hotkii ruokansa ja on taas menossa. Hurtta on hurjan leikkisä ja aina kun on tilaisuus, se yrittää hankkia itselleen seuraa leikkimieliseen kisailuun. Pennuista se pitää, vaikkei siitä itsestään emoksi olekaan niin muiden pentujen seurassa se on mielellään. Etenkin tarinoiden kertominen ja niiden kuuntelu on siitä mukavaa, etenkin karmaisevien tarinoiden kuuntelu on siitä mukavaa puuhaa. Vaikka se purskahteleekin vähän väliä nauruun.
Saattaa olla yllättävää, että kaikesta sekopäisyydestään huolimatta seropi hoitaa työnsä hyvin ja tunnollisesti. Mystityttö viettää paljon aikaa reviirin ulkopuolella, kyyläten niin Castigatorin väkeä kuin epäilyttäviksi kokemiaan laumatovereita, ja erakoitakin jos heitä sattuu näkemään, pinkoen oitis etsimään alfan tassuihinsa jos havaitsee jotain, minkä arvelee häntä kiinnostavan. Silenec on tarkkaavainen rakki, sen vahtikoiran silmiltä jää tuskin mikään huomaamatta eikä se vahtimiseltaan malta aina nukkua kunnolla, vaan tuntuu koisaavan toinen silmä avonaisena ja on varsin herkkäuninen.
Oudointa kenties on, että Silenec itse tiedostaa olevansa sekaisin. Hulluksi ja mielipuoleksi ynnä muuksi haukkumisen se ottaa kohteliaisuutena, eikä tee mitään muuttaakseen omaa käytöstään järkevämmäksi. Se on sekopää ja ylpeä siitä.

Ulkonäkö: Silenecin rakenteesta tulee ensimmäisenä mieleen saksanpaimenkoira, vaikka onhan seefferimäisessä rakenteessa huskyvanhemmalta saatua vankkuuttakin. Ei heti arvaisi että kyseessä on narttukoira, sen verran maskuliininen ruumiinrakenne hurtalla on. Takajalkojen lihakset avittavat mystitytön nopeaan juoksuvauhtiin ja syvä rintakehä pitää sisällään vetokoiran kestävyyden antavat keuhkot. Säkäkorkeutta on siunaantunut 60 cm.
Nartun väritystä väisi kuvailla riistavärityksen ja dominovärityksen sekoitukseksi. Katso kuva!
Silenecin väritys on varsinainen sekametelisoppa. Selkäpuoli tummempaa, ruskean ja mustan sotkua satulakuvion mallisella alueella, vatsapuoli, hännänalus, rintakehä, suupielet, leuanalus ja ja reiden takaosien karva vaaleampaa, jaloissa ja kupeilta punaisenruskeaa karvaa. Turkin laatu koostuu karheammasta päällyskarvasta ja tiheästä pohjavillasta.
Silmät sillä ovat tuijottavat, hitusen harittavat ja häiritsevän vaaleat jäänsiniset. Polkuanturoiden ja kirsun väritys on musta. Silenecin perusilmeenä toimii hullunpuoleinen hymy: suu auki, kieli ulkona ja suupielet korvissa, silmät tiiviisti tuijottaen.
Hurtan liikehdintä on yleensä ilmavaa, hiukan hoipertavaa ihmisnäkökulmasta polvennostojuoksulta näyttävää koikkelehtivaa ravia. Normaali kävely ei tunnu siltä luonnistuvan muuten kuin väsähtäneenä ja huonossa hapessa ollessaan, mystin tehtävässä tärkeä nopea laukka luonnistuu onneksi kuin vettä vain. Ja koko ajan naamalla on se sama mielipuolen ilme.

Miniesittely: sekopää seropi; turkki ruskean sävyjen ja mustan sekametelisoppa, silmät tuijottavat ja jäisen vaaleat

Muuta:
Kuva (hahmolla ei ole pantaa!): https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/
f7/ea/40/f7ea404236898221962b bb2a53fbd5c7.jpg
Theme: https://youtu.be/1E0DNne5e-o
Ääninäyte (nauru): https://youtu.be/1jSP91XD2WE
- Nimi Silenec tšekkiä (šílenec), tarkoittaa mielipuolta.

Menneisyys: Tšekissä sakemanninarttu Ditalle kolmen sisaruksensa kanssa syntynyt Silenec ei ollut pentunakaan penaalin terävin kynä ja iän myötä sekopäisyys tuntui vain lisivän. Huskyn ja saksanpaimenkoiran penikka oli niin naamastaankin kuin käytökseltäänkin höhlä, se törmäli ympäriinsä, liikkui hölmösti koikkelehtien eikä useinkaan osannut suunnistaa nisälle, vaan alkoi imeä emonsa jalkaa, tai rievunkulmaa, tai jotain muuta mistä ei maitoa herunut. Silenec tuli sen nimeksi, siinä missä muut pennut saivat ihmisen nimen niin sekopäinen sinisilmä nimettiin mielipuoleksi. Ja kunnialla se nimeään kantoikin, koikkelehtien läpi pentuajan ja opetellen maailman tavoille.
Kymmenviikkoisena se sitten lähti uuteen kotiin, joka sijaitsi koiran näkökulmasta valtava kaukana: Tšekistä se matkusti Romaniaan, jossa se pääsi asumaan maatilalle pariskunnan ja heidän lastensa luo. Silenecistä piti tulla ennen pitkää vahtikoira ja siihen hommaan se koulutettiinkin. Vahtikoiran työ sopi sekopäiselle Silenecille yllättävän hyvin, se hoiti työnsä kunnialla ja piti kutsumattomat vieraat poissa tontilta. Paha kyllä nuori, energinen seropi ei saanut remmissä pihaa vahtiessaan kulutettua tarpeeksi energiaa. Eräänä yönä se sitten päätyi pureskelemaan remmin poikki ja karkasi, palaamatta takaisin. Sekopää eli pari kuukautta yksinään, kunnes päätyi jänistä jahdatessaan Fightersin lauman alueelle. Laumaan liityttyään nopeakoipisesta Silenecistä tuli mysti. Kaulaan jäänyt panta alkoi ennen pitkää kiristää ikävästi ja jottei rakki olisi kerrassaan tukehtunut kasvunsa myötä, päädyttiin nahkapanta jyrsimään poikki, ei sitä olisi enää saanut pois vedettyä.

Suhteet: -


//lapsi on kai päästänsä sekaisin...tässäpä Silenec :D

Vastaus:

Ohohhoo, aivan upea theme-biisi xDDD.
Hyväksytäänpäs hullu joukkoomme.
-R

Nimi: Jansku

22.06.2017 19:32
Reinirakkaan ulkonäköön:

Reinin vasemman silmän ylitse kulkee neljä pitkää ja ohutta arpea, jotka uros sai tapellessaan Jurin kanssa. Samalla sen vasen silmä vaurioitui hieman, eikä Rein näe sillä kovin hyvin.

Vastaus:

Hah, good job Juri!
-R

Nimi: Frosty

21.06.2017 16:25
Olen hämmentynyt huomatessani, että pari päivää liittyneenä oltuani hahmoni asema nousi. Dorjevinin saa siirtää Orioksi :'D

Vastaus:

Heh, nopsaa täällä päästää eteenpäin jos vaa haluaa ^^
-R

Nimi: Rölli

20.06.2017 11:42
Tulin muuten ajatelleeksi, että eikös kumppaninkin voisi ilmoittaa tiedoissa? :D esimerkiksi tuossa jälkeläisten yläpuolella? x3

Vastaus:

Hyvä idea, uudistus otetaa käyttöön^^
-R

Nimi: Rölli

20.06.2017 11:16
Voivoi, Wilon tietojen päivittely on jäänyt ja nyt sen tiedot ovat reilusti myöhässä.. xd noh päivittelen nyt sen minkä jaksan xD ehkä kahdeksan hahmoa on liikaa kun kaikkien tietoja ei pysty päivittelemään nopeasti, vaikka Willow on ’päähahmoni’ :’)

Luonne: en muokkaa sitä nyt, mutta luonteeseen voi ensimmäiseksi lauseeksi lisätä näin: LUONNE EI OLE ENÄÄ TÄYSIN AJAN TASALLA, JA SITÄ TULLAAN MUOKKAAMAAN! || luonne lähtisi tästä..
Ulkonäössä ei ole merkittäviä muutoksia...
Muuta: Willow on allerginen pajun siitepölylle ja raa'alle jäniksenlihalle, ja hän on melko herkkä sairastumaan erinäisiin tauteihin.
Menneisyys: Willowin isä on rotunsa muotovalio, ja hänen emänsä on yhdeksi parhaaksi palkittu agilitykoira. Willowille on siis periytynyt emänsä äärimmäinen ketteryys ja nopeus, sekä isänsä rodunomaisuus. Willow kasvatettiin ja koulutettiinkin näyttelykoiraksi ja harrasteagilityyn, mutta Willow kaipasi elämäänsä muutakin. Kaksivuotiaana hän karkasi autosta ulos päästyään, pitkän harkinnan jälkeen, ja repi kaulapantansa. Ei vihasta, vaan surusta, hän ei halunnut kantaa rakkaan ihmisensä muistoa mukanaan. Se olisi tehnyt liian kipeää. Jokseenkin pitkän aikaa harhailtuaan Willow päätyi laumojen luokse, ja päätyi jo kadonneeseen laumaan Nefroon kaksi ja puolivuotiaana.
Pelattu menneisyys alkaa tästä.
Nefrossa eleltyään daskalan asemassa, tapasi narttu sitten kaksi koiraa, Yönsielun ja Ryanin, siinä aivan lauman rajalla. Wilo liittyi heidän seuraansa, ja koska Yönsielulla ja Ryanilla tuntui juttu luistavan ja kaksikko aikoi lähteä metsälle, päätti collie lähteä heidän mukaansa. Meinasihan pienempi Willow saada koirasudelta nokkiinsa kun vähän meni ärsyttämään, mutta ilman haavereita selvittiin ja kolmikko sai kaadettua peuran.
Sen jälkeen kävi ilmi, että Ryan oli erakko ja että hän jatkaisi matkaansa. Yönsielu kuului Castigatoriin, joten ärsyttäväksi osoittaunut koirasusi jäi laumaansa. Willowta ei laumaelämä enää yllättäen kiinnostanutkaan, ja hetken mielijohteesta hän pyysi päästä uroksen mukaan. Se sopi Ryanille, joten kaksikko suuntasi sitten itään.
Pian Willow ja Ryan kohtasivat toisen koirakaksikon, koirasuden Norokin ja Wilon itsensä kokoisen Czyan. Kävi ilmi, että Norok oli suuntaamassa idän puoleiseen laumaan, Fightersiin, jonne hän kuuluikin, ja Czya oli päättänyt lähteä matkaan. Garafiankoira kertoi tulevansa Nefrosta, mikä syvensi heti narttujen välejä. Willow ja Ryan päättivät liittyä uusien tuttavuuksien seuraan kohti Fightersia, sillä jokainen vaikutti tulevan toimeen toistensa kanssa, ja juttu luisti jo melkein heti.
Hurjapää-Norok olikin sitten keksinyt, että he voisivat kulkea kallioiden kautta Fightersin alueelle, sillä siellä ei ollut karhuja. Hän olikin sitten valinnut mahdollisimman haastavan reitin, ja matkan puolivälissä Wilon ote kapeaan polkuun lipesi ja hän pudota mätkähti pitkän matkaa alaspäin jääden kallionulkonemalle. Norokin rynnättyä pelastamaan collieta, selvisi hän onneksi hengissä ja vähillä naarmuilla onnettomuudesta. Lisäksi, nartun huomattua, kuinka huolestunut Ryan oli pelastusoperaation aikana Wilosta, syventyi kaksikon välit ja collie sai huomata pitävänsä ketjukaulasta enemmän kuin pelkästä ystävästä. Konkkaronkka pääsi tapahtuneen jälkeen turvallisesti Fightersiin, jossa he sitten tapasivat Tatyanan, suuren koiran, joka aikoi nimittää itsensä alfaksi ja nostaa lauma tuhkasta taas elävien kirjoihin. Wilo hankki itselleen daskalan aseman, ja on pysynyt siinä tähänkin asti.
Willowin ja Ryanin suhteen syventyessä edelleen, sai Tatyana tehtyä Castigatorin puolella itsensä alfaksi nostaneen Yönsielun kanssa sopimuksen, joka takasi kummankin lauman alueiden suurenemisen. Wilo ja Ryan saivat nyt tehtäväkseen mennä tutkimaan uutta aluetta, mutta pirkälle he eivät pötkineet kun kaksikko kohtasi vanhan kääkän, Jatan. Willow ei hyötynyt hirvikoirasta lainkaan, ekä vastaanhangoittelevaa narttua olisi muutenkaan kiinnostanut liittyä Fightersiin, mutta Tatyanan kurituksen johdosta Jatta lupasi opettaa Ryanille theran taitoja. Samoihin aikoihin myös Aluski, kaunissävyinen narttu liittyi laumaan.
Ryanin koulutuksen alkuvaiheilla Ryan, Willow ja Aluski lähtivät sitten metsästämään. Ohimennen, Aluskin asiaa tiedustellessa, ketjukaula sitten mainitsi, että hän joskus haluaisi jälkeläisiä. Willow kiinnostui asiasta, ja hän alkoikin kysellä kumppaniltaan, oliko asia näin – narttu ei nimittäin pistäisi pahitteeksi jos kaksikko pentuja saisi. Hmm, Ryan sitten totesi, että jos asia olisi näin, kaksikko voisi jatkaa siitä myöhemmin~
Metsästysreissu tuotti tulosta, ja kolmikko sai tuotua hirven lauman syötäväksi. Hieman myöhemmin, Ryanin jo kehityttyä theran roolissa, sai kaksikko Tatyanalta tehtäväkseen lähteä merkkaamaan uuden alueen rajat kuntoon. Niin tehtiin, ja Willow ja Ryan suuntasivat etelämmäs, kohti jokijärveä, jonne uusi alue ulottuisi. Kaksikolla oli nyt viimein kaksinkeskeistä aikaa, ja töiden lomassa pariskunnalla oli hetki toisilleen jolloin he tekivät loppuun sen mikä oli aiemmin jäänyt kesken..~
Wilo tuli suunnitellusti tiineeksi, ja kun sitten kävi ilmi, että nartun paras ystävä, Czya, odotti myös pentuja kumppanilleen Norokille, se tiivisti heidän välejään ja valoi kestävämpää ystävyyttä. Willown ja Ryanin kolme pentua syntyivät kevään otettua vallan talvelta ja Jatan lähdettyä laumasta. Kaksi narttua ja yksi uros, jotka saivat nimet Ivery, Buuku ja Vetra, synnyinjärjestyksessään. Se oli tietysti Wilon ensimmäinen pentue, mutta hän ei voisi olla onnellisempi siitä, että sai jakaa sen rakkaan Ryaninsa kanssa. Pariskunta asuttautui Norokin löytämän, kauniin puun juurakkojen alle kaivettuun luolaan, jonka tekemisessäkin oli koirasusi auttanut. Tosin vain Willow ja pennut mahtuivat pesän suojiin, mutta hän ja ketjukaula taitavat kummatkin olla yhtä kiitollisia koirasusiurokselle.
Wilosta tuli emona huomattavasti rauhallisempi verrattuna aikaan ennen äitiyttä. Hänen pentujen ollessa kaksi kuukautta, syntyivät myös Czyan ja Norokin pennut; Kujo, Lyac ja Isla. Kaksi urosta ja yksi narttu, kaikki kolme terveinä ja hyvinvoivina, samana päivänä kun Willow ja Ryan olivat opettamassa jälkeläisiään lihan makuun. Collie pääsi näkemään ystävänsä vastasyntyneet möngertäjät melkein heti, kun Norok tuli pyytelemään kantoapua pesueelleen. Wilo oli ystävästään äärettömän ylpeä, sillä hän tiesi kuinka Czyaa oli synnytys jännittänyt, mutta porkkana oli selvinnyt siitä hyvin ja oli hyvässä kunnossa. Czya ja pennut pääsivät sitten asumaan Norokin löytämään ja viimeistelemään upeaan kivenkolopesään. Ehkä porkkana oli tehnyt sittenkin hyvän valinnan kumppaninsa suhteen.
Suhteet:
järjestyksessään alhaalta ylöspäin
Ivery, Buuku ja Vetra: ”Nopeasti kasvava kolmikko, jonka perään katsomiseen tarvitsisi olla myös silmät selässä. Erittäin rakkaita jokainen, joiden tahdon nähdä kasvavan aikuiseksi ja löytävän oman uran elämässään. Tosin, muistakaa pysyä aina minun pennunpalleroisina. <3”
Ryan: ”Ryan, rakas papparaiseni, joka on täydentänyt elämässäni sen aukon mikä oli tyhjä. Kyllä, edelleen voisin suoltaa hänestä tekstiä koko päivän, mutta koetan nyt vähän lyhentää. Sinun rauhallinen ja vanhoillinen luonteesi tasapainottaa omaa vilkkauttani, ja saa minut ajattelemaan että missäköhän olisin ilman sinua. Rakkaan pentukolmikkoni isä, jonka vanhoillinen tapa kasvattaa valaa pennuille hyvää pohjaa elämälle. Äärimmäisen hyvä isä, esikuva, kumppani ja mieheke. Love you.”
Czya: ”Erittäin tärkeäksi muodostunut ystävä, jonka kanssa voi puhua kaikista ja kaikesta. Norok oli hänelle juuri se oikea, kun tarkemmin ajattelen, parempaa kumppania hän ei olisi voinut saada. Omien pentujeni niin sanottu täti, tärkeä koira heillekin. Ja ah, hänen omansa ovat mahdottoman ihania, olen iloinen heidän puolestaan. Parempaa ystävää en voisi toivoa.”

Vastaus:

Done. Kommentit miun dogeista ♥
-R

Nimi: Frosty

16.06.2017 20:26
Nimi: Dorjevin "Jevi"
Ikä: 36 kuuta (3 vuotta)
Rotu: tiibetinmastiffi
Emo: Dakini
Isä: tuntematon
Sisarukset: -
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Daskala
Sukupuoli: uros
Pelaaja: Frosty

Luonne: Itsepäinen, itsenäinen ja omanarvontuntoinen, näin voisi Jeviä kuvailla. Se ei kumartele ja pokkuroi ketään eikä mitään, vaikka ylempiarvoisiaan kunnioittaakin ja käskyjä noudattaa. Karhumainen koira ei siedä nenilleen hyppimistä, sellaisesta saa vaivanpalkaksi kumean murinan. Koira ei puhu ellei ole asiaa ja hänestä saakin usein kylmäkiskoisen ja juron ensivaikutelman. Uusia laumaan liittyneitä kohtaan mastiffi onkin kylmäkiskoinen ja juro, se ei tee tuttavuutta ennen kuin on muodostanut jonkinlaisen mielikuvan siitä, mikä tulokas on koiriaan. Jevi pitää tiukasti kiinni päätöksistään eikä sen päätä saa helpolla käännettyä, jos se jotain on päättänyt. Mielipiteitään muista koirista se tosin on valmis muuttamaan, niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin suuntaan.
Valtavan ja jyhkeän koiran ulkonäkö pettää tietyllä tapaa: vaikka se näyttääkin jurolta ja kenties pelottavaltakin, totuus on toinen. Vaikka Jevi saattaakin murista nenilleen hyppivälle varsin äkäisesti, on säyseä ja järkevä otus varsin mukavaa seuraa jos hänen kanssaan on hyvissä väleissä. Uros on asiamies: se pysyy faktoissa, ei höpötä turhia ja spekuloi vain kun kokee sen tarpeelliseksi. Joutavanpäiväistä höpöttelyä se ei pahemmin harrasra. Mastiffista saa hyvinkin helposti seuraa joko leikki- tai harjoitustappeluun ja jos pentuvahtia tarvitsee niin Jevi on valmiina auttamaan, pikkuiset karvapallot sulattavat sen sydämen vaikkeivät vakaat kasvot hymyyn taivukaan. Se on hyvä kuuntelija ja kuunteleekin mielellään, ellei puheenaihe ole täysin tyhjänpäiväinen. Jevi on luotettava uros, se ei valehtelusta perusta ja pitää sille uskotut asiat omana tietonaan jos on tarvis.
Laumalleen ehdottoman uskollinen Jevi on täysin valmis uhraamaan oman henkensä laumansa puolesta, jos siihen on tarve. Säyseästä mastiffista kuoriutuu taistelutilanteessa ärhäkkä hyökkäysvaunu, joka vihan vimmassa hutkii etutassuillaan ja käyttelee vahvoja leukojaan huoleti. Vaikka lauman laki sanookin että ongelmatilanteissa pitää selvitä itse, Jevi on kyllä valmiina avustamaan jos tilanne, olipa se mikä hyvänsä, käy liian vaaralliseksi, vaikka muuten pysyykin sivustakatsojan roolissa. Emojen ja pentujen suojeleminen on sille erityisen tärkeää ja jos tarve vaatii, mastiffi rynnistää suojelemaan niitä. Ei Jevi kuitenkaan suinpäin ole hyökkäilemässä, kärsivällisen luonnon omaavana se odottaa käskyä tai arvioi tilanteen itse ja päättää sitten, hyökkääkö.

Ulkonäkö: Jevi on suurikokoinen ja jykevä koira, jonka voimakkaassa olemuksessa on jotain karhumaista. Säkäkorkeutta sille on siunaantunut kunnioitettavat 76 cm. Tuuhean ja paksun turkin alla piilee voimakkaat lihakset ja voimaa uroksella riittää. Väriltään karvapehko on mustaa, tassut, vatsanalus ja silmien päällä olevat "ajovalot" taasen punaisenruskeaa. Turkin päällyskarva on pitkää ja sileää, pohjavilla lyhyempää ja tiheää, joka luo erinomaisen lämmöneristyksen. Kasvoissa turkki on lyhyintä, kaulassa ja niskassa pisintä, kuin leijonan harja. Kirsu on pikimusta, samoin anturat ja kynnet. Päässä tuuhean karvan keskeltä katselevat syvänruskeat silmät. Tassut Jevillä ovat suuret ja jykevät, niillä on hyvä kävellä hankalammassakin maastossa ja hutkia vihollisia tai ryppyileviä laumatovereitakin korville. Jykevissä leuoissa riittää puruvoimaa, se yhdistettynä teräviin valkoisiin hampaisiin tekee Jevin puremasta varsin vaarallisen. Pitänee vielä mainita että uroon vasemmanpuoleisesta luppakorvasta on purtu pala pois.

Miniesittely: Suurikokoinen ja tuuheaturkkinen musta tiibetinmastiffiuros ruskein merkein.

Muuta:
Kuva: https://www.askideas.com/media/24/Angry-Tibetan-Mastiff-Dog-Image.jpg
- Nimi tulee sanoista dorje (tiibetiä, "jotain tuhoutumatonta, joka voi läpäistä kaiken muun") ja evin (kurdinkieltä, rakkaus)
- Hyökkääjä saa usein suuhunsa lähinnä turkkia eikä osu ihoon

Menneisyys: Jevi syntyi Romanian pohjoispuolella Dakini-nimeä kantavalle tiibetinmastiffinartulle. Neljän pennun pentueesta se oli ainut, joka jäi henkiin muiden joko synnyttyä kuolleina tai kuoltua pian synnytyksen jälkeen. Isästään pennulla ei ollut muuta tietoa kuin emolta kuultu tieto siitä, että Jevin tuuhea turkki oli isäukon peruja. Itsepäinen ja itsenäinen pentu oli hankala koulutettava ja loppujen lopuksi omistajat päätyivät hylkäämään vuoden ikäiseksi ehtineen mastiffiuroon. Jevi eli yksinäisen villikoiran elämää puolitoistavuosikkaaksi asti ja menetti siinä sivussa palan korvaansa tappelussa, kunnes päätyi Castigatorin lauman alueelle. Voimakasluontoinen ja ulkonäöltään vaikuttava nuori koira päätyi lauman jäseneksi.

Suhteet: -


//Ai kamala kun koirahahmontekotaidot on ehtiny ruostua D: Yllättävän hyvä tästä tuli kuitenkin :D luonne saattaapi kyllä muuttua hiukkasen jossain vaiheessa kuhan Jevillä roolimiseen kiinni pääsen.

Vastaus:

Hyvä hyvä, hieno hakemus! :DD Enpä oo ennen kuullut noista silmän päällä olevista pilkuista puhuttavan "ajovaloina". :DD Nimitys sopii kyllä aika hyvin.
Teidät on hyväksytty, tervetuloa joukkoon!
-R

Nimi: Cassie
Kotisivut: http://turvateille.suntuubi.com/

12.06.2017 12:10
Tässä siis vielä Vitalyn kuva!
http://aijaa.com/Z4Lky4

Vastaus:

Muokattu!
-R

Nimi: Dee

11.06.2017 21:41
Nimi: Srećazel "Zel"
Ikä: 38 kuuta (3 vuotta)
Rotu: Bordercollie
Emo: tuntematon
Isä: tuntematon
Sisarukset: tuntematon
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Mysti
Sukupuoli: Uros.
Pelaaja: Dee

Luonne: Zel on ennen kaikkea hyvin uskollinen ja rohkea collie, joka ei pelkää vaarantaa omaakaan henkeään suojellakseen laumaansa ja alfaansa. Urokseen on helppo tutustua ja siitä saa erittäin uskollisen ystävän tai kumppanin. Kovin helposti koira ei menetä hermojaan, ja vaikka siinä onnistuisikin, ei sitä välttämättä edes huomaa leppoisasta Zelistä. Yksi huono puoli tässä luonteenpiirteessä on, uros on nimittäin erittäin huono sanomaan mitään suoraan, jolloin jäävät omat tunteet aina vasta toiselle sijalle ja toisten tunteet menevät aina edelle. Ei se kuitenkaan valehtele, jättää vain kaiken itsestään sanomatta ja puhuu mieluummin muista. Zel pyrkii luomaan mahdollisimman hyvät suhteet kaikkiin laumansa jäseniin, sillä se uskoo siitä olevan hyötyä ja onhan se myös hyvin seurallinen ja sosiaalinen. Zeliä voisi myös helposti kuvailla sanaparilla "kaikkien kaveri", ainakin tähän uros kovasti pyrkii. Paimen on hyvin tarkka, ettei vain vahingossakaan loukkaa ketään ja on heti pyytämässä anteeksi, jos alkaa näyttää siltä, että se olisi satuttanut jotakuta sanomisillaan tai tekemisillään.

Ulkonäkö: Zel on yllättävän hoikka ja sirohko urokseksi, siinä on paljon feminiinisiä piirteitä, mutta korkeutta siltä löytyy kuitenkin bordercollielle kunnioitettavat 60cm. Se johtuu enimmäkseen uroksen pitkistä jaloista, joista onkin hyötyä mystin asemassa. Zelin kuono on melko siro, kapeahko ja pitkä, kirsu on musta ja huulet melko tiukat ja vaaleanpunaiset. Silmät ovat melko pienehköt, niissä on valpas katse ja väriltään ne ovat ruskeat. Zelin tuuhean turkin ansiosta se kestääkin kylmää mainiosti, mutta sille tulee helposti kuuma ja kesällä uros ei juuri muuta teekään kuin läähätä, auringon paistaessa se hakeutuu mieluusti varjoon. Väriltään se on perinteinen mustavalkea, mutta kuviointi on hiukan harvinaisempi - pää on melkein kokonaan valkoinen lukuunottamatta päälakea, korvia ja silmien päällä olevia mustia läiskiä. Vasemman korvan päällä oleva läiskä ylettää melkein kuonoon asti, mutta oikean korvan läiskä jää vain korvan alueelle. Zelin korvat ovat melko suuret ja pystyt, rentoutuessa uroksen vasen korva kuitenkin yleensä lerpahtaa ja jää puolipystyksi.

Miniesittely: Mustan ja valkean kirjava hoikka bordercollie.

Muuta: - Zelin koko nimi Srećazel muodostuu serbialaisesta sanasta sreća joka tarkoittaa onnea ja romanialaisesta sanasta zel joka tarkoittaa intoa
- Zel ei tiedä, että Senka ei ole sen oikea emo
Kuva 1: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34484645681/sizes/l
Kuv a 2: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34924799866/sizes/l
Kuv a 3: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34738367682/sizes/l
Kuv a 4: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34461884475/sizes/l

nMenneisyys: Zelin menneisyys on hiukan kyseenalainen, kaikki mitä tiedetään on, että sen emo synnytti pentunsa Serbian ja Unkarin rajalle väsyneenä, nälkäisenä ja huonokuntoisena. Pennut olisivat kuolleet pian, ellei lähellä metsästänyt kulkukoiranaaras olisi löytänyt niitä ja ottanut hoitaakseen oman ainokaisensa lisäksi. Loppujen lopuksi Zel oli ainoa joka selvisi ja sen Senka-nimellä kulkeva sijaisemo nimesi sen Srećazeliksi. Zel lähti omille teilleen vajaan vuoden ikäisenä vastuuttomana penskana ja löysi viimein Castigatoriin. Onnekseen se otettiin laumaan mukaan ja se pääsi kapaksi.

Suhteet:

Vastaus:

Oikein hyvä hakemus taas kerran Dee!! :DD
Yhden pikku jutun toivoisin sinun kuitenkin muuttavan: Vaihda nimestä ć-kirjain tavalliseksi c-kirjaimeksi. Tämä siksi, sillä joillain laitteilla nimen kirjoittaminen tulisi olemaan hankalaa. Kuittaa chattiin, voinko muuttaa nimen lisäämisen yhteydessä, näin pienen muokkauksen takia ei tarvitse lähettää koko hakemusta.
-R

Nimi: Cassie
Kotisivut: http://turvateille.suntuubi.com/

10.06.2017 20:59
Nimi: Vitaly
Ikä: 0kk
Rotu: 50% alaskanmalamuutti, 50% dalmatiankoira
Emo: Nokke
Isä: Juri
Sisarukset: Lupara
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Pentu
Sukupuoli: Uros
Pelaaja: Cassie

Luonne: Vitaly on kaistapää, rauhaton koiranpentu. Kaistapäisyys tulee esiin jatkuvilla kepposilla, leikkitappeluilla ja innokkuutena. Vitaly rakastaa oppia kaikkea uutta ja on koko päivän menossa, yleensä seuraten jotakuta ja matkien, täten oppien toiselta. Uros on hyvä keskittymään ja uppoutumaan ja osaa pysyä paikallaan, kunhan sillä on jotain mielekästä tekemistä. Päivän puuhastelun pitäisi väsyttää koiranpentu, mutta kuitenkin rauhattomuus tulee yöllä esiin, eikä Vitaly osaa nukkua kunnolla. Hän heräilee, vääntelehtii ja näkee pahaa unta jatkuvasti, eikä siksi ole ollenkaan aamukoiria.
Vitaly suunnittelee suuria ja tahtoo tähdätä elämässään korkealle. Se on kilpailuhenkinen ja itsepäinen. Vaikka uros tietäisi häviävänsä, ei se voi hylätä haastetta niin fyysisessä kuin sanallisessakaan tappelussa. Itsepäisyys tulee myös ilmi siinä, että koira tekee, mitä haluaa, eikä piittaa säännöistä tai tehtävistä. Vitalylla on hieman omanlainen sääntösysteeminsä, epäreilu sellainen, ja katsoo kyllä kuononvarttaan pitkin, jos joku toinen kuin se rikkoo sääntöjä. Vitaly on uskollinen laumalleen ja vaikka leikkisikin, ettei välitä, kyllä se silti tahtoo olla laumassa kunnioitettu ja hyvämaineinen.
Pentu on aina sanavalmis ja nauttii toisen arvostelemisesta ilkeään, sarkastiseen sävyyn. Harvemmin Vitaly kuitenkaan tahtoo loukata, enemmänkin vain kamppailla, kumpi on parempi sanaseppo. Uroksen käytöksestä se ei ollenkaan näy päällepäin, mutta on se fiksukin, jos joku pulma eteen tulee. Vitaly on sokea uhalle, mutta omilleen joutuessa ei panikoidu ja osaa tarvittaessa neuvoa myös muita. Koira rakastaa olla huomion keskipisteenä ja ahdistuu, jos joutuu jakamaan parrasvalon jonkun kanssa, saatika olemaan kokonaan ilman seuraa.
Vastakkaiselle sukupuolelle Vitaly flirttailee jatkuvasti kuitenkaan sillä mitään syvempää tarkoittamatta. Uros rakastaa ystävien saamista ja on alati tutustumassa uusiin koiriin niiden toivossa. Pentu on lojaali ja rennompi kavereiden seurassa ja harvemmin niille yrittää todistella paremmuuttaan. Vitaly on positiivinen, mutta huonon päivän sattuessa siitä voi tulla oikea rasitus. Tällöin uros tiuskii kaikille ja on täysin yhteistyökyvytön. Suuttuessaan jollekulle se pysyy pitkään vihaisena, eikä helposti saatua luottamusta voi palauttaa ennalleen.

Ulkonäkö: Vitaly on alaskanmalamuutin ja dalmatiankoiran risteytys ja siitä voi huomata kummankin rodun piirteitä. Koiran ruumis on tukeva, jalat paksut ja tassut suuret kuin malamuutilla. Turkki on tiivistä ja puolipitkää, kaikista pisimmillään se on hännässä, vatsassa, kaulassa, niskassa, selässä ja takapuolessa. Jalat eivät ole kovin pitkät, eikä Vitaly täten ole kovin nopea juoksemaan, vaikka massa korvaakin sen, mitä nopeudessa on menetetty. Tuo on malamuuteille ominaisesti kestävä ja voimakas. Uroksen häntä on tuuhea ja paksu ja dalmatialaisen hännän tavoin kaareutuu ylös, poiketen täysin malamuutin kippurasta hännästä. Kuono on tukeva ja aika lyhyt, leuat ovat vahvat. Vitalyn molemmat korvat ovat lurpallaan päistä, mutta eivät mene kokonaan alas.
Väritykseltään Vitaly on ruskeavalkoinen. Sen selkä, niska ja hännänpäällinen ovat mustat ja väri vaalenee tummanruskeaksi kylkiin, kaulaan, jalkojen yläosaan ja päähän mennessä. Uroksella on valkeat pisteet silmiensä yläpuolella ja kuonon sivut ovat valkoiset. Valkoinen väritys jatkuu kaulaan, vatsaan ja häntään, häntä on vain vähän matkaa päältä musta, muuten se on valkoinen. Vitalyn jalatkin ovat melkein kokonaan valkeat. Dalmatiankoiran pilkut tulevat esiin valkeina pilkkuina pennun alaselässä ja hännän tummassa osassa. Vitalylla on myös hieman ruskeita pilkkuja jaloissaan, jotka loppuvat ennen jalan puoltaväliä. Koiran silmät ovat meripihkan väriset, melkein kultaiset ja polkuanturat ja kuono ovat mustat.

Miniesittely: Ruskeavalkoinen, sekarotuinen urospentu

Muuta:
Ääninäyte: https://www.youtube.com/watch?v=NgBcEbbiSNY
Kuva tulee myöhemmin.
- Vitalyn nimi on venäläinen, kuten isänsä, ja painotus on ta-tavulla.
- Vitaly on keskimmäinen sisaruksistaan.
- Vitaly ei ole kiinnostunut selvittämään, kuka sen isä on, mutta kantaa silti kaunaa, että isä ei ole ollut sen elämässä.
Menneisyys: Vitaly syntyi kesäkuussa emolleen Nokelle kahden siskonsa kanssa, pentueesta se oli keskimmäinen. Nokke piti huolta pienokaisistaan ilman isähahmoa, sillä pentujen isä, Juri, ei oikein ollut sopivaa materiaalia vanhemmaksi. Varaisänä toimi pentujen eno Rein.
Suhteet: -

Vastaus:

Upeaakin upeampi hakemus! Kylläpä Jurin hölmöläinen saa heinoja pentuja. xD
Teidät on hyväksutty, tervetuloa mukaan!
-R

Nimi: Jansku

10.06.2017 12:47
Reinin tietoihin pientä muokkausta:

Luonne:
Kasvaessaan ei ole Rein muuttunut paljoakaan sitten pentuaikojen. Rein on sellainen koira, joka seuransa suhteen on erittäin vaativa. Se ei kenenkään kanssa ihan tuosta noin vain kaveriksi ala, vaan valitsee seuransa tarkoin eikä vaivaudu jäämään koirien seuraan, jotka se leimaa ensikättelyssä millä tavalla tahansa epämiellyttäviksi. Se käyttäytyy kuitenkin suhteellisen kohteliaasti vieraita kohtaan, mutta vain jos vieras vaikuttaa sen mielestä mukavalta, epämukavat vieraat saavat tylyä kohtelua kera yrmeän naaman. Uros on todella itsepäinen ja pitää tiukasti omasta mielipiteestään kiinni, eikä hevillä mieltään muuta. Siskoaan kohtaan se käyttäytyy aivan eri tavalla ja tämä onkin ainoa koira koko maailmassa, josta se todella välittää ja suojelee henkensä edestä, vaikkakin jos tilanne sitä vaatii ei se pelkää ärähtää siskolleen, jos mikään muu ei auta.
Rein on siskoaan kohtaan hyvin suojelevainen ja repii varmasti jokaisen tätä satuttavan pään irti. Se ei siedä minkäänlaista siskoonsa kohdistuvaa ivaa tai fyysistä kuin henkistäkään satuttamista. Rein on arvaamaton koira, se puhuu harvoin mitään syvällisiä, eikä oikeastaan yleensäkään puhu paljoa ja varsinkin silloin, kun se suuttuu kannattaa sitä pitää tarkkaan silmällä. Tämä uros ei nimittäin hallitse itseään millään tavalla suuttuessaan ja muuttuu silloin kuin raivotautiseksi. Se ei anna minkään tulla tielleen ja rynnisi vaikka betoniseinän läpi päästäkseen käsiksi suututtajansa kurkkuun. Siskonsa kimppuun se ei kuitenkaan koskaan kävisi ei vaikka se olisikin kuin raivotaudin saanut. Sitä voisi sanoa, että se on teoistaan vastuussa vain ja ainoastaan siskolleen ei kenellekään muulle. Niitä kohtauksiaan Rein saa vain suuttuessaan, mutta joskus pienetkin ärsykkeet saattavat saada epävakaan uroksen menettämään malttinsa, vaikka suhteellisen kärsivällinen se onkin.
Siskon suojelu on sen päätavoite eikä sen mielessä ole pyörinyt kertaakaan perheen perustaminen tai narttujen ympärillä pyöriminen. Kuten pentunakin se ei valitse helpointa tapaa selvittää riita vaan turvautuu mieluummin väkivaltaan. Kipu ei ole ongelma, sillä uroksen kipukynnys on suhteellisen hyvä, eivätkä arvetkaan sitä haittaa. Nehän ovat vain merkkejä kokemuksesta ja voimasta.


Ulkonäköön yksi lisälause:
Arpiakin siltä luultavasti tulee löytymään useampiakin, mutta niitä ei sen tarkemmin tulla kuvailemaan, paitsi jos arpi on jossain hyvin näkyvässä paikasa.

ja menneisyyteen lisäilyä:
Emon hylättyä pentunsa ei kulunut kauaakaan, kun Castigatorin alfatar Yönsielu niminen koirasusi löysi sisarukset ja vei ne suojaan. Yönsielu aloitti pentujen koulutuksen ja kasvatuksen nopeasti. Reinin siskon Noken tutustuessa Juriin kulki uros itse paljon omilla teillään kasvattaen lihaksiaan ja voimiaan, jotta voisi olla parempi suojelija siskolleen.

Suhteet:

Juri - "Pölkky. Pilkkusirkus, en pidä. Pyörii Noken kanssa. Haluaisin lyödä siihen vähän järkeä päähän."

Nimi: Rakku

10.06.2017 02:02
Nimi: Ikaia
Ikä: 12 kuuta/1 vuosi
Rotu: Lintukoira-mix (spanielia ja seisojaa)
Emo: Tuntematon
Isä: Doughlah
Sisarukset: Tuntemattomat 5 sisarusta
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Kappa
Sukupuoli: Uros.
Pelaaja: Rakku

Luonne: Ikaia on kovin utelias ja energinen

nuorukainen, ja on aina pää viidentenä jalkana

tutkimassa uusia asioita. Uros säikähtää helposti

yllättäviä asioita kuten huutamista, mutta toipuu

nopeasti. Hän on myös varsin uhmakas nuorukainen

ja saattaa tiuskia. Nuorukainen on kuitenkin varsin

sympaattinen ja vastuuntuntoinen, vaikka käytös

sanoo muuta. Omistajansa kanssa ollessaan Ikaialle

huudettiin usein jos hän teki jotain väärin, joten

hän yrittää muuten olla varovainen tekemisissään.


Ulkonäkö: Ikaia on mustavalkoinen ja korkeudeltaan

noin 55cm korkea nuori uros. Puolipitkä turkki

suojaa hyvin säältä kuin säältä ja hylkii vettä ja

likaa. Turkki on lähinnä musta, vatsaa, jalkoja ja

hännänpäätä lukuunottamatta. Ikaialla on kauniit

ruskeat silmät ja isot pyöreähköt luppakorvat.

Keskikokoinen nuorukainen pääsee hyvin isompiaan

karkuun ja välttelee iskuja

ketteryydellään.Lintukoirana Ikaialla on kestävä ja

ketterä rakenne ja hoikkana se pääsee pieneenkin

paikkaan. Vahvoilla koivilla pääsee kovaaja

räpylätassuilla on hyvä uida.


Miniesittely: Mustavalkoinen uros lintukoira-mix

Muuta:
Kuva1:

https://68.media.tumblr.com/9c56bc6e41d19201e12226f

5030a717 b/
tumblr_orav3fcgSS1wo6nofo2_1280.png
Kuva2:

https://68.media.tumblr.com/a9a80252e232ff71db8ba28

f5347ea9 f/
tumblr_orav3fcgSS1wo6nofo3_1280.png
Kuva3:

https://68.media.tumblr.com/a8682cf842f573be1901fdc

d88d6311 f/
tumblr_orav3fcgSS1wo6nofo1_1280.png

Menneisyys: Ikaia myytiin metsästäjälle kertoen,

että tämä olisi suuri apu ja seisoisi riistaa.

Ikaia ei kuitenkaan seisonut riistaa vaan etsi ja

ajoi ylös, kun ei maltti riittänyt. Uros kuitenkin

kiitettävästi tappoi pikku eläimiä ja tämän

toivolla metsästäjä jätti Ikaian niityn viereen ja

lähti.

Suhteet: -


))En oo pitkään aikaan ropettanu ja ajatus ei nyt oikein luista tässä lomakkeen kirjoittamisessa. <3 Mietin tuota mystiä, mutta jos pitää ensin olla oppilas niin olkoon nyt kappa. (:

Vastaus:

Hyvä hakemus :) Mutta korjaisitko turhat välilyönnit pois esittelyteksteistä ja laittaisitko iän sille ilmoitetulla tavalla. Tämä helpottaisi minun tyltäni todella paljon, kiitos :D
Hahmoa ei ole hyväksytty ennen korjauksia.
Voit kyllä halutessasi tehdä mystin, mutta hahmo voisi olla vähän vanhempi siihen asemaan. Vaikka ainakin 2-vuotias. Tai jos haluat pitää hahmosi pennun/nuoren koiran ikäisenä, voit jättää asemaksi kapan.

Nimi: Rölli

09.06.2017 16:37
Muokkailen Lupan tietoja vielä, kun se nyt saakin sisaruksia :)

Sisaruksien nimet voi lisätä, kunhan ne tulee julki c':

Luonne: Lupara on pentuaikana kovin uskalias pentu. Hän lähinnä menee eikä meinaa, etenkin jos emon katse herpaantuu hetkeksikin. Lupa ei oikein vielä osaa pelätä mitään uutta, ja siksi hän kohtaisi vaikka karhun ja sanoisi sille moi omalla pirteällä äänellään. Pentu on myös kova kyselemään, ja usein hän kyseleekin sellaisia asioita joihin Nokella ei ole vastausta.
Lupalla on jo nuorena voimakas oma tahto, ja pentueen vanhimpana hän on kova pomottamaan sisaruksiaan. Narttu on kova sanomaan vastaan, jos haluaa tehdä jotain mitä ei voisi tehdä, esimerkiksi, ja siksi aiheuttaa emolleen usein päänvaivaa. Hän voi sanoa vastaan melkein kelle tahansa, sillä ei pentuna vielä ymmärrä asemista mitään, ja hänellä on vain emo ja Rein jota pitää totella ja kunnioittaa. Päävaivaa aiheutuu tosin muutenkin, kun Lupara lähtee omille teilleen ja katoaa silmistä ihan muutamassa sekunnissa. Lupa ei itse koe että tekisi väärin, hänhän vain tutkii uutta ja ihmeellistä maailmaa, kuten pennun pitääkin. Pentu voi olla myös itsekäs joissain elämänsä vaiheissa, mutta oppii kyllä tavoille enemmin tai myöhemmin.
Sisarustensa seurassa Lupara on tarmokas, ja tahtoo osoittaa olevansa vanhin. Hän puolustaa itseään napakasti, käyttää painissa turhankin paljon voimaa ja on kovin kilpailuhenkinen. Riidanhaastaja hän ei ole, mutta tietynlainen häikäilemättömyys on nähtävissä hänen pentuiässä. Tosin tosipaikan tullen Lupa suojelee sisaruksiaan ihan keneltä tahansa, ja tahtoo antaa itsestään kuvan ettei pelkäisi mitään. Joka tapauksessa pentu rakastaa sisariaan, ja pyytää aina anteeksi tekemiään vahinkoja, vaikka onkin välillä riiviö.
Lupa viihtyy niin yksin kuin seurassa, ja hän tykkää etenkin leikkimisestä. Mikä olisikaan hauskempaa kuin Jurin kanssa paininen? Nothing! Mutta sitten kun energia loppuu, nartusta tulee kiukkuinen jolloin Nokke tietää että tytön on aika syödä ja levätä. Ruoka maistuukin missä muodossa tahansa, ja se muovaa Lupalle tanakan ruumiinrakenteen nuoressa iässä. Hänellä on myös hyvät unenlahjat, mitkä ehkä selittävät Luparan energiaa päivän mittaan.
Lyhyesti, Lupara on energinen jokapaikanneiti, jolla on omaa tahtoa ja ruokahalua vaikka muille jakaa. Ainoat koira, jota hän kunnioitaa pentuna ovat Nokke ja Rein, ja muille voikin sitten äyskiä ihan mistä vaan. Hän kyllä oppii pikkuhiljaa asemien merkityksen, ja kunnioitus etenkin alfaa kohtaan kasvaa. Hän saattaa myös alkaa osoittamaan keskittymisongelmia vanhempana isänsä tavoin.


Menneisyys: Lupa syntyi emolleen Nokelle kesäkuina, vanhimpana, seurauksena nuoruuden hölmöydestä. Asiaa ehkä avartaa se, että Nokella oli ensimmäiset juoksut silloin, kun hän ja Juri olivat metsällä kahdestaan. Kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä niin sanotusta toilailusta voisi seurata, ainakaan silloin, sillä hetkellä, joten myöhemmin Nokke joutui ottamaan vastuun asiasta. Jurista ei oikein ollut isähahmoksi, joten Lupara vietti suurimman osan ajastaan Noken ja setänsä Reinin kanssa. Siksi hän joskus miettii, mistä sai pilkut takajalkoihinsa, ja miksi hänen toinen korva lurpottaa.

Kiitos ja kumarrus!

Vastaus:

Lisään siaarukset sitten nimeltä kun ne tulee ^^
-R

Nimi: Rölli

09.06.2017 08:51
Ja jos Noken miniesittelyyn voisi lisätä 'odottaa pentuja' niin olisin kiitollinen cx

Vastaus:

^^
-R

Nimi: Rölli

08.06.2017 18:10
Okei mä en kestäny pitempää olla julkasematta xDD

Nimi: Lupara ”Lupa”
Ikä: 0 kk
Rotu: 50% alaskanmalamuutti, 50% dalmatiankoira
Emo: Nokke
Isä: Juri
Emonemo: Daliah
Emonisä: tuntematon, mutta olemassa
Eno: Rein
Isänemo: Albinka
Isänsisä: Nelek
Setä: tuntematon, mutta olemassa
Sisarukset: -
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Pentu
Sukupuoli: Narttu
Pelaaja: Rölli

Luonne: Lupara on pentuaikana kovin uskalias pentu. Hän lähinnä menee eikä meinaa, etenkin jon emon katse herpaantuu hetkeksikin. Lupa ei oikein vielä osaa pelätä mitään uutta, ja siksi hän kohtaisi vaikka karhun ja sanoisi sille moi omalla pirteällä äänellään. Pentu on myös kova kyselemään, ja usein hän kyseleekin sellaisia asioita joihin Nokella ei ole vastausta.
Lupalla on jo nuorena voimakas oma tahto, ja ainoana pentuna hän joutuu opettelemaan esimerkiksi jakamista. Narttu on kova sanomaan vastaan, jos haluaa tehdä jotain mitä ei voisi tehdä, esimerkiksi, ja siksi aiheuttaa emolleen usein päänvaivaa. Hän voi sanoa vastaan melkein kelle tahansa, sillä ei pentuna vielä ymmärrä asemista mitään, ja hänellä on vain emo jota pitää totella. Päävaivaa aiheutuu tosin muutenkin, kun Lupara lähtee omille teilleen ja katoaa silmistä ihan muutamassa sekunnissa. Lupa ei itse koe että tekisi väärin, hänhän vain tutkii uutta ja ihmeellistä maailmaa, kuten pennun pitääkin. Pentu voi olla myös itsekäs joissain elämänsä vaiheissa, mutta oppii kyllä tavoille enemmin tai myöhemmin.
Lupa viihtyy niin yksin kuin seurassa, ja hän tykkää etenkin leikkimisesta. Mikä olisikaan hauskempaa kuin Jurin kanssa paininen? Nothing! Mutta sitten kun energia loppuu, nartusta tulee kiukkuinen jolloin Nokke tietää että tytön on aika syödä ja levätä. Ruoka maistuukin missä muodossa tahansa, ja se muovaa Lupalle tanakan ruumiinrakenteen nuoressa iässä. Hänellä on myös hyvät unenlahjat, mitkä ehkä selittävät Luparan energiaa päivän mittaan.
Lyhyesti, Lupara on energinen jokapaikanneiti, jolla on omaa tahtoa ja ruokahalua vaikka muille jakaa. Ainoat koira, jota hän kunnioitaa pentuna ovat Nokke ja Rein, ja muille voikin sitten äyskiä ihan mistä vaan. Hän kyllä oppii pikkuhiljaa asemien merkityksen, ja kunnioitus etenkin alfaa kohtaan kasvaa. Hän saattaa myös alkaa osoittamaan keskittymisongelmia vanhempana isänsä tavoin.

Ulkonäkö: Lupara on emostaan huomattavasti vaaleampi ja karvattomampi versio, mutta hänestä voi silti tunnistaa malamuutin geenit. Pentuaikana pörröinen ja ruokahalun vuoksi tanakka narttu on alati kasvavassa vaiheessa, mutta hänen säkäkorkeutensa jää oletettavasti päälle 60 cm. Hänen vaalea pentukarva putoaa pois neljän kuukauden iässä, jolloin Lupan turkin väriksi paljastuu selästä vaaleanharmaa, kyljistä ruskehtava ja vatsasta ja jaloista valkoinen. Kasvotkin ovat valkoiset päälakea ja korvia lukuunottamatta, jotka ovat vaaleanharmaat. Bonuksena, Luparan vasen korva on lurppa, ja hänen kummassakin takajalassa on kintereestä alaspäin ruskeita laikkuja, kuten isällään. Silmät ovat punertavan meripihkan väriset, ja niissä on pirteä ja utelias katse. Kirsu on mustapinkki ja polkuanturat vaaleanpunaiset. Lisää pennun kasvettua!

Miniesittely: vaaleanharmaa, takajaloista täplikäs narttupentu

Muuta:
- Luparan nimi juontuu osittain nimestä Lupa, jota kantoi pyhä roomalainen naarassusi. RA-pääte tulee luultavasti bulgariankielisestä sanasta vyara, joka tarkoittaa uskoa.
- Lupara lausutaan enemmänkin ”lupaara”, vaikka tätä nimeä harvemmin käytetään.
Kuva1: https://s21.postimg.org/wk6sljb2v/malamute-thingsss3.jpg
Kuva2: https://postimg.org/image/sbnfqx0ap/

Menneisyys: Lupa syntyi emolleen Nokelle kesäkuina, ainoana pentuna, seurauksena nuoruuden hölmöydestä. Asiaa ehkä avartaa se, että Nokella oli ensimmäiset juoksut silloin, kun hän ja Juri olivat metsällä kahdestaan. Kumpikaan ei oikein tiennyt, mitä niin sanotusta toilailusta voisi seurata, ainakaan silloin, sillä hetkellä, joten myöhemmin Nokke joutui ottamaan vastuun asiasta. Jurista ei oikein ollut isähahmoksi, joten Lupara vietti suurimman osan ajastaan Noken ja setänsä Reinin kanssa. Siksi hän joskus miettii, mistä sai pilkut takajalkoihinsa, ja miksi hänen toinen korva lurpottaa.

Suhteet:
Nokke: Äiti
Juri: Isä
Rein: Setä

Vastaus:

Hyväksytty. Et sitten malttanut xD
-R

Nimi: Rölli

07.06.2017 10:24
Ja viäl yks kuva siihen ekan pentukuvan taakse c:
Pentukuva2 : https://s8.postimg.org/3vht7kw0l/IMG_20170607_102340.png

Vastaus:

Muokattu.
-R

Nimi: Rölli

06.06.2017 19:20
Kujolle uutta kuvaa lisättäväksi c:
Rakennekuva: https://s24.postimg.org/hkmpszpwl/IMG_20170531_135639.png

Vastaus:

Muokattu
-R

Nimi: Jansku

29.05.2017 19:52
Nyt edes jonkinmoista suhteiden päivittelyä

Yönsielu

Rein ja Nokke: "Mielenkiintoinen sisaruskaksikko, joista aion kouluttaa kuuliaisia ja uskollisia. Sisko on selkeästi aivot ja veli lihas. Näistä tulee vielä mainioita laumalaisia."


Briinah

Cosmina: "En ole varma mitä mieltä hänestä olen."


Rein

Nokke: "Rakas sisko, jota suojelen viimeiseen hengenvetoon asti."
Yönsielu: "Olemme sen ansiosta elossa, ei mikään kauhean kiva tyyppi, mutta lupasi opettaa meille vaikka mitä, jonka vuoksi sitä siedän. Arvostan, koska ei ole vielä satuttanut siskoa ja voin sen oppien avulla suojella siskoa paremmin kaikelta pahalta."


Norok

Ryan: "Mukava heppu, mukavaa seuraa, kaikinpuolin mukava."
Willow: "Pirteä ja mukava. Hyvää seuraa."
Tatyana: "Hyvä johtaja, mukavaa seuraa. Arvostan."
Zakharov: "Ei sen suurempaa mielipidettä."
Ivery, Vetra ja Buuku: "Wilon ja Ryanin muksut."
Czya (tärkein): "Tärkeä rakas neitoni, jota tulen suojelemaan loppuun asti. Huumorintajuinen, ihana ja halittava. Tykkään todella todella todella paljon, rakastan sitä koko suurella sydämmelläni."
Kujo, Lyac, Isla: "Pennunpalleroiseni"

Vastaus:

XD aina yhtä ihana Norok!
-R

Nimi: Rölli

29.05.2017 19:24
Ja asemaksi Spouda.. Wou siinä taisi olla kaikki x3 kiitän ja kumarran

Vastaus:

Höh, minä muistelin että oisin joskus sen jo muokannut, mutta en näköjään ole x)
-R

Nimi: Rölli

29.05.2017 19:22
Noken luonne:
Kasvettuaan Noken kehittyneempi ja älykkäämpi luonne on alkanut nousta päivänvaloon. Narttu on yhä kuuliainen kuten pentuaikanakin, mutta nyt hän ymmärtää mikä on oikein ja mikä ei, osaa pitää puoliaan ainakin johonkin pisteeseen saakka, eikä hän alistu pompoteltavaksi. Malamuutti kuitenkin kunnioittaa jokaista, joka on itseään vanhempi tai korkeammassa asemassa - esimerkiksi veljeään.
Nokke tulee hyvin toimeen kaikkien niiden kanssa, ketkä jakavat samat arvot kuin hän. Jos joku osoittaa Noken nähden tai kuullen epäkunnioitusta esimerkiksi alfaa kohtaan, narttu päättää ettei aio tutustua siihen henkilöön sen enempää - hän saisi varmasti kuunnella jatkossakin risovia mielipiteitä samasta asiasta. Hän viihtyy niin pienessä kuin suuressa porukassa, kunhan ei ole huomion keskipisteenä. Mutta riistanhakureissut narttu hoitaa mieluiten yksin. Ruoasta puheenollen, malamuutti syö melkein mitä tahansa kunhan se ei maistu puulta tai rousku hampaissa. Lihan suhteen hän on kaikkiruokainen, mutta vähänkin pilaantunut liha pistää Noken vatsan helposti sekaisin. Siksi hän syö mielellään vastasaalistettua, lämmintä lihaa, ihan vain välttääkseen ikävää tunnetta. Syksyllä narttu saattaa syödä marjoja kuten karhut ikään, mutta usein mukana suuhun tulee niin paljon varpuja ettei marjojen syönti oikein onnistu. Ehkä olisi parempi pysyä lihassa.
Nokke on toimelias, energinen, yritteliäs ja tekee mielellään työtä, mutta kun hän sanoo vastaan jostain asiasta, tapa jolla hän tekee sen on aina hyvin napakka ja usein aavistuksen nokkava. Ei kuitenkaan diivamainen. Joka tapauksessa sitä tapahtuu harvoin, ja pääpiirteittäin nartulle ei tuota ongelmia noudattaa tehtäviä. Tosin jos siihen liittyy tietoisesti fyysistä kipua, Nokke toteaa ettei se ole hänen asiansa hoitaa tehtävää. Hän sietää kyllä kipua ja osaa tapella, mutta hän ansaitsee arvet mieluummin sattumalta kuin tahallaan.
Pentuajan seuraamisvietti on haihtunut tipotiehen, ja nyt malamuutti suorastaan tahtoo osoittaa olevansa itsenäinen ja osaava yksilö. Nokke on yhä seurallinen ja ulospäin suuntautunut, mutta hän ymmärtää pitää kuononsa erossa sellaisista asioista jotka eivät hänelle kuulu. Hänestä näkee helposti, jos jokin on pielessä, mutta samalla hän tunnistaa läheisistään ja ystävistään, jos heillä ei ole kaikki hyvin. Malamuutti on lähes koko ajan huolissaan Reinistä, veljestään, ja vaikka hän pyrkii viettämään mahdollisimman paljon aikaa muidenkin kuin veljensä seurassa, on hänen luokseen aina mukava palata takaisin.
Pähkinänkuoressa Nokke on elämäniloinen ja vähästä nipottava tytteli.

Suhteisiin Yönsielu, toisiksi alimmaksi :') :
"Yönsielu... Hän on jäänyt minulle kovin etäiseksi emohahmoksi. Hänestä ei koskaan, koskaan, tiedä mitä hänen pääkopassaan liikkuu. En oikein uskalla sanoa hänestä mitään negatiivista, sen olemuksesta huokuu koko ajan semmoinen "say it and die" henki. Ömh.. Hänen ansiostaan kai minä ja Rein olemme yhä hengissä, joten siksi kunnioitan Yönsielua vaikka hän onkin erikoinen koira..susi."

Vastaus:

Muokattu!
Yö tosissaan on sen tyyppinen... sano väärin ja kuolet... :D:
-R

Nimi: Rölli

29.05.2017 18:11
Noken tietojen päivittelyä :3 nää kaikki on kirjotettu uusiksi, että nää voi korvata ne vanhat tiedot :D

Ulkonäkö: Katso kuvat! Kun tapaat Noken ensi kertaa, rodusta ei voi enää erehtyä - tuuhea karva, tanakka keho, pystyt korvat ja n. 60 cm säkäkorkeus antaa heti kuvan malamuutista. Tuuhea, mustavalkoinen karva peittää lihaksiksikkaat lavat ja lautaset. Häntä on pörheä ja juuri sopiva pölyhuiska. Kaulassa oleva vieläkin tuuheampi kaulus saa Noken näyttämään ehkä jopa maskuliiniseltä, mutta kaula ei oikeasti ole kovin lihaksikas. Suuret ja tanakat tassut antavat hyvät pidon joka askeleella. Kuono on suora, vaikka se näyttääkin profiilista hieman kohoavan kirsun suuntaan. Pienet mutta ystävälliskatseiset silmät ovat asettuneet juuri sopivasti kuonon ja kovin sivuille asettuneiden korvien väliin.
Perusväriltään Nokke on mustavalkoinen, eikä siitä voi erehtyä. Värit ovat asettuneet harmoniassa koiran selkä-ja vatsapuolille. Hännän yläpuoli, lautaset, kyljet, selkä, lavat, kaulus suurilta osin, ja päälaki sekä ohimot ovat mustia. Hännän alapuoli, kintereet, koko vatsan alue, jalat, kauluksen alaosa, posket, kuono - mustaa täppää lukuun ottamatta - ja kulmakarvat sekä korvien sisäkarvat ovat luonnonvalkoiset. Tosin mustan karvan alta, etenkin kauluksessa, puskee esiin valkeaa karvaa. Mahtaa Nokke harmaantua vanhetessaan. Lisäksi koiran polkuanturat ovat vaaleanpunaiset, kirsu musta ja silmät tumman meripihkan väriset.

Muuta: edellisen kuvan voi poistaa :)
Rakennekuva: https://s29.postimg.org/6pdc1rmnb/IMG_20170529_173225.png

Kuva2: https://s9.postimg.org/rws0ibzhr/IMG_20170529_172217.png

Kuva3: https://s16.postimg.org/eptmd7lqd/IMG_20170529_172125.png

Kuva4: https://s30.postimg.org/hrikhg5q9/IMG_20170529_172352.png

Menneisyys :
Noken elämä on ollut lyhyt, eikä siitä juuri menneisyyttä saa, mutta sille kuinka hän päätyi veljensä kanssa kahdestaan hylätyksi, oli painava syy; emo oli liian sairas huolehtimaan jälkikasvustaan. Hän, Daliah, oli tiennyt tämän koko aikuisikänsä, mutta yhden illan romanssi pilasi hänen pennuttoman elämänsä. Daliah tapasi eräs lämmin alkukesän ilta herrasmiehen, alaskanmalamuuttiuroksen, joka tarjosi yksinäiselle Daliahille seuraa. Ikävä kyllä Daliahin ja uroksen välillä oli kemiaa niinkin paljon, että Daliah tajusi seuraukset liian myöhään. Yritettyään kasvattaa pentuja jonkun aikaa, hänen voimansa alkoivat ehtyä eikä hän lopulta jaksanut metsästää ravintoa. Daliah ei tiennyt laumoista, mutta jätti pennut kuitenkin onnekkaasti niiden lähelle. Ennen lähtöään hän nimesi pentunsa Nokeksi ja Reiniksi. Tämän enempää emme mekään tiedä Daliahista.
Pian hänen lähtönsä jälkeen paikalle ilmaantui Castigatorin alfatar, Yönsielu. Hän adoptoi kaksikon, ja otti heidät vastuulleen kasvatuksen suhteen. Susikoira aloitti heidän kouluttamisensa jo hyvissä ajoin, saaden nopeasti Noken luottamuksen. Pentu uskoi, että tulisi hänen opeillaan yhtä vahvaksi kuin veljensä Rein. Hän ei koskaan oikeastaan mieltänyt koirasutta emokseen, sillä jo pelkästä turkkien sävyeroista näki ettei hän voinut olla heidän emo, mutta Nokke siitäkin huolimatta kunnioittaa yön syömää otusta kuin emoaan ja alfaansa.
Vähän myöhemmin, kun Nokke oli kääntymässä vuoden ikään, kohtasi hän riistanhakureissullaan itseään nuoremman Jurin. Dalmatia tuli kirjaimellisesti puskista, mutta hienoisen alkuhäslingin ja sitä seuranneen tutustumisen jälkeen, kaksikosta tuli niin sanotusti ihan hyvä pari.

Suhteet laittelinkin jo c: tosin niistä unohtui Yönsielu.. xD ja luonne tulee toisessa erässä, puhelimenkin muistio on rajallinen :')

Vastaus:

Muokattu!
-R

Nimi: Dee

27.05.2017 19:58
Nimi: Crina
Ikä: 22 kuuta (1 vuosi)
Rotu: Sekarotuinen
Emo: tuntematon
Isä: tuntematon
Sisarukset: tuntematon
Jälkeläiset: -
Lauma: Fighters
Asema: Daskala
Sukupuoli: Narttu
Pelaaja: Dee

Luonne: Crina on yleensä ensivaikutelmalta ehkä hiukan hiljainen ja melkein turhan asiallinen ja hyvätapainen. Narttu kun ei juuri luonnettaan uskalla tuntemattomille näyttää, eikä ole kovin sinut itsensä kanssa, joten mielellään se piilottelee todellista pikkupentuaan ja päästää sen valloilleen, kun siihen kunnolla tutustuu. Kavereiden seurassa Crina on siis yleensä melko lapsenmielinen, nauravainen ja nauraa aika paljon ja helposti ja samalla se on myös melkoisen yllytyshullu, joten jos joku kaveri ehdottaa jotain typerää, on Crina luultavasti heti mukana. Vakavien suhteidensa kanssa narttu on ikävä kyllä erittäin takertuvainen ja mustasukkainen, peläten koko ajan menettämistä, eikä voi uskoa, että joku olisi siitä aidon oikeasti kiinnostunut. Näin ollen Crina voi olla hyvinkin rajoittava ja melko hankalakin tapaus pidemmän päälle, mutta loppujen lopuksi narttu vaatii vain aikaa ja kärsivällisyyttä ennen kuin alkaa pikku hiljaa luottaa siihen, että ehkä kelpaakin jollekin sellaisena kuin on. Crina on huono näyttämään negatiivisia tunteita vapaasti. Kiintymystään se osaa osoittaa paremmin kuin hyvin ja oikeastaan ei edes osaa näytellä tunteita, joten jos Crina vaikuttaa rakastuneelta tai iloiselta, niin sitä se luultavasti on. Vaikka Crina siis kuinka yrittäisi piilotella esimerkiksi suuttumustaan, sen luultavasti huomaa siitä huolimatta. Seropi ihastuu helposti ja omaksi harmikseen on myös erittäin selkeä tunteidensa kohdalla ja luultavasti koko lauma huomaa aina, kuka on tällä kertaa sen kiinnostuksen kohde, mutta narttu ei anna sen haitata menoa, sillä sen mielestä tunteissa ei ole mitään hävettävää tai pahaa. Nopeasta ihastumisestaan huolimatta Crina osaa kuitenkin olla sillä tavalla kiintynyt vain yhteen urokseen kerrallaan, joten pettämisestä ei luultavasti ole huolta. Mustasukkaisuuden ja takertuvaisuuden lisäksi Crinan luonteen huonoihin puoliin voisi myös lukea sen lyhyet hermot, sillä narttu ei tosiaankaan ole kovin kärsivällinen jos sen tunteita vähänkään loukataan. Muiden onneksi Crinan suuttuessa se ei käytä juuri fyysistä väkivaltaa, tosin oikein pahasti hermostuessaan narttu saattaa käyttää henkistä väkivaltaa. Laumalleen ja johtajalleen seropi on uskollinen ja puolustaa sille tärkeitä koiria henkeen ja vereen. Crinaa sattuu melkein enemmän, jos jolle kulle sen rakkaista tehdään pahaa, kuin se, jos sille itselleen tehdään, joten jos kosket Crinan kaveriin niin saat varmasti kuulla kunniasi ja pahimmassa tapauksessa normaalisti väkivallaton Crina saattaa jopa hyökätä kimppuun.

Ulkonäkö: Crina on juuri ja juuri viidenkymmenen senttimetrin paremmalle puolelle ylettävä seropinarttu. Kellanpunaisen, pörröisen turkkinsa ja suurien, mantelinmuotoisten silmiensä ansiosta sitä voisi jopa sanoa melko kauniiksi. Crinan ruumis on sopusuhtainen, nartun ollessa korkeuttaan pidempi ja sen tassut ovat siitä huolimatta melko pitkät ja vahvat. Häntä on yleensä laskettuna reilusti selän alapuolelle, ei kuitenkaan koipien väliin - eihän Crina mikään pelkuri ole - mutta nartun innostuessa se kiertyy yleensä reilusti selän ylle. Crinan poskia korostavat tuuheahkot karvat, joista osan päät ovat valkeat, valkeaa seropilta löytyy myös vatsasta ja hiukan hännänpäästä. Tassut sillä ovat pienehköt ja sirot, kynnet vaaleat ja kuono on pitkä sekä kapea, kirsu musta. Crinan turkki on juuri sen laatuista, että metsässä juostessa siihen tarttuu kaikki mahdolliset risut ja roskat kiinni, samoin talvella lumi. Crinalla on melko jykevä rintakehä, vähän samanlainen kuin collieilla, joten luultavasti sen suvussa on myös sitä rotua. Touhukkaan nartun valkeat vatsakarvat ovat miltei aina kurassa ja sen voisi melkein sanoa Crinan tunnuspiirteeksi.

MINIESITTELY: Keskikokoinen, pystykorvainen seropinarttu tummilla silmillä ja kellanpunaisella turkilla.

Muuta: Kuva 1: https://c1.staticflickr.com/7/6148/5994536474_234dd07226_b.jpg
Kuva 2: https://c2.staticflickr.com/4/3767/13823424773_d077e40970_b.jpg
Kuva 3: https://c2.staticflickr.com/6/5524/9436115083_bb2bf7e550_b.jpg
Kuva 4: https://c1.staticflickr.com/9/8604/16196003202_0dc717aa86_b.jpg

Menn eisyys: Crina löydettiin hylättynä metsästä aivan pikkupentuna ja adoptoitiin kolmen hengen ihmisperheeseen. Kasvettuaan täysikokoiseksi ei Crina ollutkaan enää niin söpö ilmestys, joten koko koira unohdettiin kadulle nälkiintymään. Siellä se pärjäsi hetken roskiksista tonkimillaan ruuanjämillä, kunnes löysi metsään ja opetteli siellä selviämään.

Suhteet:

Vastaus:

Toinen C-alkuinen hahmo :D (Pistin vaa merkille xD)
Mutta mutta, Crina vaikuttaa upialta tytyltä, ja täten hänet on hyväksytty mukaan peliin.
Btw, hyvä idea pistää tuo miniesittely tuohon kohtaan, voisin lisätä sen hakeen muutenkin, thanks Dee ^^
-R

Nimi: Saana

27.05.2017 15:57
Nimi: Antel
Ikä: 18 kuuta (1 vuosi)
Rotu: Unkarinvinttikoira
Emo: Faster Beauty And Angailla
Isä: Black Shadow's Jaxith
Sisarukset: Akos, Andis, Atalik, Adrienn, Agota, Aneska
Jälkeläiset: -
Lauma: Fighters
Asema: Daskala
Sukupuoli: Uros.
Pelaaja: Saana

Luonne: Tämä nuori vinttikoirapoika on hyvin energinen ja vauhdikas. Se tykkää juosta paljon ja koittaa saada muita juoksemaan mukaan, mutta usein muut eivät jaksa tämän vinttipojan vauhtia kauaa ja lopettavat kesken. Nopeutensa ansiosta Antel on myös hyvä saalistaja ja on oppinut yksinoloaikanaan saalistamaan pieniä metsän eläimiä. Antel haluaa olla osana laumaa ja kunnioittaa kyllä ylempiä ja vanhempia. Se tietää, että niillä on paljon enemmän kokemusta asioista ja mielellään on oppimassa heiltä. Antel on hyvin rohkea, välillä jopa uhkarohkea, mutta yleensä pysyy kyllä tassut maan päällä. Tällä pojalla on itseluottamusta, mutta samalla on kyllä hyvin nöyrä, eikä yritä koetella rajojaan. Välillä haikailee perheensä luo takaisin ja haluaisi mennä tekemään tuttavuutta muihin ihmisiin. Kuitenkin kun on elellyt kauan yksinään, niin Antel on luonut ympärilleen kuoren, jonka sisällä asuu herkkä vinttilapsonen vielä, mutta harvoin näyttää sitä muille. Joutui aikuistumaan liian nopeasti ja nyt yrittää käyttäytyä aikuisen tavoin. On ärsyyntyessään hyvin suorapuheinen ja monesti sanoo asioita mitä ei tarkoittanut. Riitoja kuitenkin pyrkii välttämään ja on pohjimmiltaan hyväntahtoinen.

Ulkonäkö: Pitkät raajat, virtaviivainen olemus, pitkät ja isot lihakset sekä solakkuus kertovat, että tämä koira on tehty juoksemaan. Nuoresta iästään huolimatta Antelille on kehittynyt hyvät ja vahvat lihakset joilla pääsee pinkomaan saaliin perässä lujaa. Vahvat polkuanturat auttavat erilaisissa maastoissa juostessa. Karva on lyhyttä, mutta säänkestävää ja talveksi kasvattaa tiheän pohjavillan alle. Valkoinen on enemmistö väri, mutta siinä päällä on ruskeita läiskiä brindle juovilla. Levossa korvat ovat pään sivuilla ruusukorvina, mutta valpastuessaan kääntyvät eteenpäin. Silmät ovat tummanruskeat, joilla havaitsee kaukaisenkin pienen liikkeen nopeasti. Syvän rintakehän sisällä on isot keuhkout joilla saa pumpattua happea nopeasti ja vaivattomasti liikkeessäkin. Kylkiluut saattavat erottua, mutta se ei tarkoita pojan olevan laihassa kunnossa. Säkäkorkeutta on kertynyt 68,5cm.

Muuta: Rooliteksteissä Antelia kuvaavia sanoja ovat ''vintti'' alkuisia mm. ''vintti(koira)poika''
Kuva 1: https://www.flickr.com/photos/22868318@N04/3414241895/in/album-721576039015 78018/lightbox/
Kuva 2: https://www.flickr.com/photos/22868318@N04/3741433113/in/album-721576039015 78018/lightbox/
Kuva 3: https://www.flickr.com/photos/22868318@N04/3137932651/in/album-721576039015 78018/lightbox/
Kuva 4: https://www.flickr.com/photos/22868318@N04/2352373986/in/album-721576039015 78018/lightbox/

Menneisyys: Antel syntyi uudenvuoden aikoihin Unkarissa pieneen omakotitaloon kuuden sisaruksen joukkoon. Tämä pentue oli huolella suunniteltu ja kasvattajan ensimmäinen. Antelin vanhemmat on hyvin palkittuja näyttelyissä ja vinttikoirakisoissa. Kasvattaja huolehti pennuista hyvin ja pennut saivat hyvän alun elämälleen. Pian oli kuitenkin aika vaihtaa kotia ja Antelin uudet omistajat tulivat hakemaan pojan uuteen kotiin. Uusi perhe oli ystävällinen ja pitivät myöskin vinttilapsosesta hyvää huolta. Antel sai juosta paljon vapaana ja perheen nuorimman lapsen kanssa Antel viihtyi hyvin. Lapsi opetti Antelille temppuja ja Antel piti huolta lapsesta niin hyvin kuin koira vain voi ihmisestä huolta pitää. Ensimmäinen vuosi oli täydellinen ja Antelista kasvoi hyvin järkevä koirapoika.

Tuli uusivuosi ja Antel perheineen olivat kävelyllä paikallisella torilla. Pian alkaisi ilotulitusnäytös, jota perhe odotti kovasti. Ensimmäiset pommit olivat pieniä, mutta Antel säikähti niitä jo tosi pahasti ja se yritti päästä pakoon tilannetta. Perhe koitti rauhoitella koiraa ja kyllä se vähän auttoi. Sitten ammuttiin ensimmäinen raketti taivaalle, josta lähti tosi kova vinkuva ääni ja lopulta pamahti taivaalle hyvin äänekkäästi. Raketin perään lensi uusia ja uusia ja Antel säikähti niitä tosi paljon ja pyristeli pannasta eroon. Perhe koitti ottaa Antelista kiinni, mutta liian myöhään - panta liukui pään yli pois kaulasta ja vinttipoika lähti pinkomaan niin lujaa kuin jaloistaan pääsi vailla mitään päämäärää. Se vain juoksi ja juoksi, ei uskaltanut pysähtyä. Kestävänä pitkänmatkanjuoksijana Antel ehti juosta nopeasti kauas.

Seuraavina päivinä Antelia etsittiin kissojen ja koirien kanssa läheltä ja kaukaa. Antel liikkui vain eteenpäin, se ei enää tiennyt missä oli eikä se uskaltanut pysähtyäkään pitkäksi aikaa. Välillä se kävi suojaisaan pensaikkoon hetkeksi maate lepuuttamaan jalkojaan. Sitten se taas jatkoi matkaa. Antel ei olisi halunnut menettää toivoaan, se halusi löytää perheensä, mutta nälkä alkoi kurnia vatsassa ja sen oli saatava ruokaa. Se opetteli saalistamaan pieneläimiä ja selviytymään luonnossa yksin. Viimeisin havainto koirasta oli Romanian puolella, jonka jälkeen kukaan ei enää nähnyt siitä vilaustakaan ja jokaisen toivo löytymisestä oli kadonnut. Antelin tuli tästä edemmäs selviytyä yksin.

Suhteet:

//En oo ikinä roolipelannut, enkä tiedä miten tää kaikki toimii, mutta kova into ainakin on. Toivottavasti kaikki nyt on oikein ja katsotaan nyt miten pääsen roolipelin maailmaan mukaan :'D

Vastaus:

Jos et ole roolipelannut, niin ainakin sinulla on kirjoittajan lahjoja! Nämä hahmotiedot ovat upeat.
Tervetuloa, sinut ja Antel on nyt hyväksytty. Pyytäisin vielä "miniesittelyä" hahmollesi, se voidaan hoitaa vaikka chatissa. ^^ Voit alkaa pelaamaan, sinun ei tarvitse odottaa että minä laiskimus saan lisättyä hahmosi.
-R

Nimi: Rölli

26.05.2017 19:49
Muokkaan hahmojeni suhteita nyt runsaasti c': enkä sitten jaksanu alkaa kirjottamaan Aluskille mitään vielä xD

Tatyana
Järjestyksessään vanhimmasta uusimpaan, alhaalta ylöspäin.
Ivery, Buuku ja Vetra: "Lauman uusia tulokkaita, ja tällä hetkellä nuorimpia. Katsotaan, millaisia piirteitä he osoittavat tulevaisuudessa."

Zakharov: "Niin sanottu suhteemme on vielä kovin alussa, tämä kookas tulokas vaikuttaa kuitenkin hyvin samanlaiselta kuin Ryan. Pidän hänestä ja hänen vakaasta tavastaan puhua. Toivottavasti hän osoittaa uusia piirteitä, jotka osoittavat hänen uskollisuuttaan.."

Aluski: "Aluskia en tunne kunnolla. Hän on aika hiljainen minun nähden, ja vaikka daskalan asemassa onkin, hän kuljeskelee paljon muualla. Rajoja kiertämässä, uskon. Kokouksiin hän ilmaantuu ilman ongelmaa, mutta sidlläkään hän ei oikein aukaise suutaan. Vähän vilpoisaksi ovat jääneet meidän välit kyllä."

Willow: "Willow on pirteä kuin peippo aamutuimaan. Hänen menemisensä on ehkä hyödyllistä.. jossain, mutta en oikein laumaelämästä tiedä. Hänen pääkoppansa on myös täynnä ideoita, jotka onneksi tulevat kokouksissa esille. Ilmeisesti Nefrosta saapunut koira sopeutui kuitenkin hyvin asemaansa ja paikkaansa, ja taitaa hänellä taitaa olla hyvä maine muiden keskuudessa."

Czya: "Czya vaikuttaa olevan vielä vähän eksyksissä. Hän ei tunnu asettuvan laumaan, vaan tuntuu menevän niin kuin Norok menee. Pariskunta tuntuu olevan kiinni toisissaan kuin takiaiset. Czya on kuitenkin mukava pikkukoira, ei sen puoleen. Hyvä että hänellä ja Norokilla menee hyvin, ei porkkana muuten täällä varmaan olisi."

Norok: "Norok taitaa olla porukasta ainoa, joka oli ainoa Fightersiin alunperinkin kuuluva koira. Vaan hyvä että oli, ilman häntä tämä lauma mahtaisi märehtiä pohjamudissa. Hän vaikuttaa eräänlaiselta sekoitukselta Willowia ja Ryania, juuri sopivan tasapainoinen olemaan yhtä aikaa pirteä, lojaalinen ja päättäväinen. Hyvä Orio, ja sitäkin parempaa seuraa."

Ryan: "Ryan on mukava tapaus. Hänellä on varsin samanlainen ajatusmaailma kuin minulla, tietyn vahoillisuuden suhteen. Lisäksi hän on mukavaa seuraa, hän on joustava, lojaalinen ja hän uskaltaa tehdä töitä yhteisen hyvän eteen. Olin hieman pettynyt kun Ryan valitsi lopulta theran aseman, hän olisi ollut ehdottoman hyvä beta."

Buuku
Willow: Äiskä

Ryan: Iskä

Nokke
Järjestyksessään vanhimmasta uusimpaan, alhaalta ylöspäin.
Juri: "Tämä dalmatia tuli ihan puskista, kirjaimellisesti. Mukavan pirteä otus, josta jankuttaminen tekee hassunhauskan. Ei olla tunnettu vielä kovinkaan kauaa, mutta toivon kovasti että meistä tulisi vähintään hyviä tovereita."

Rein: "Rakas isoveljeni. Ajattelen häntä joka päivä, ja tavallaan tahdon huolehtia hänestä yhtä lailla kuin hän minusta, mutta tiedän että näin on hyvä. Ei hän antaisi minun huolehtia itsestään. Sinänsä tietysti toivon että saan joskus päättää omista kaverisuhteistani, mutta.. Antaa Reinin tehdä "työtään". Hän on suloinen."

Vastaus:

Joo, muokkaan! ^^
-R

©2017 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com