Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Trei :: Liittyminen

Eli nyt olet kahlannut sivustot ainakin päämääräisesti läpi ja päättänyt että voisit yrittää liittyä? Mainiota! Muistathan kuitenkin että Supravi on realistinen roolipeli, jossa ei esiinny magiaa tai muuta sellaista. Tehdessä hahmoasi, täytä jokainen kohta jollain tavalla, ja odota kärsivällisesti vastausta chatin puolella. Jos haluat, voit laittaa viestiä vieraskirjaan, jonne ylläpito voi helposti vastata erikseen, eikä viestisi katoa muiden chatviestien sekaan. Täytä hakemuksen lauserajat, mutta älä huoli, Supravi on aloittelijaystävällinen peli, joten lauseita ei tarvitse olla paljoa. Voit toki kirjoittaa romaanitiedot jos haluat. Käy vielä katsomassa tarvittavat tiedot etenkin laumojen asemista ja vilkaise viimeisimmät hakemukset tästä alla olevasta vieraskirjasta, ettei haluamasi asema vain ole ehtinyt mennä. Valitettavasti nopein saa aseman, mutta ehkä voit neuvotella itse pelaajan kanssa jos halaut. Noniin, nyt kirjoitusiloa ja kannattaa kirjoittaa lomake jonnekin kirjoitusohjelmalle, kuten Wordiin, sillä suntuubi osaa monia temppuja pitkien tekstien kanssa. Kiellettyjä ovat autohittaus, metapelaus, muchaus ja teleporttaus. Googletathan, jos et tiedä, mitä jotkut noista tarkoittavat.
 

Lomake - Hakemus - Tarvittavat tiedot jotta voit liittyä:

Nimi: Hahmosi koko nimi. Jos sillä on jokin lempinimi, laita se "näiden väliin".
Ikä: Hahmosi ikä ilmoitetaan kuukausissa (kuu) ja vuosissa: ?? kuuta (?? vuotta). Supravissa villikoirat elävät hieman yli 10-vuotiaiksi. Aikuinen koira on jossain 2 - 6 vuoden iässä, yli kuusi vuotiasta voi pitää jo vanhana. Nuori koira/pentu on alle 2-vuotias. Pentuja hahmosi voi kuitenkin saada jo 6 - 12 kuun iässä.
Rotu: Hahmosi rotu. Jos koira on sekarotuinen, voit halutessasi laittaa tarkempaa tietoa mitä rotuja siinä on.
Emo: Hahmosi emo, jos et keksi nimeä, voit laittaa tuntematon.
Isä: Hahmosi isä, jos et keksi nimeä, voit laittaa tuntematon.
Sisarukset: Koirasi siskot ja veljet, voit laittaa tuntemattomaksi tai viivaksi ( - ) jos sillä ei niitä ole. Jos niitä on, voit halutessasi ilmoittaa myös niiden sukupuolet.
Kumppani: Nykyinen kumppani, johon hahmosi on rakastunut. Menneet mainitaan vaikka menneisyydessä. Jos hahmolla ei ole kumppania, laita viiva ( - ).
Jälkeläiset: Tähän tulevat koirasi kaikki pennut. Laita viiva ( - ) jos niitä ei vielä ole.
Lauma: Hahmosi lauma.
Asema: Hahmosi asema laumassa.
Sukupuoli: Narttu tai uros, muut eivät olekaan mahdollisia.
Pelaaja: Sinun nettinimesi eli nimi jolla sinut tunnetaan täällä, tällä sivustolla, ja jolla pelaat hahmollasi.

Luonne: Kerro hahmosi luonne vähintään viidellä (5) kunnon lauseella. Voit esimerkiksi kertoa mistä hahmosi pitää tai ei pidä, ja miten se reagoi tiettyihin tilanteisiin ja tapahtumiin.

Ulkonäkö: Miltä hahmosi näyttää? Millainen rakenne sillä on? Jos se on sekarotuinen, mitkä rotupiirteet näkyvät siitä? Onko hahmollasi arpia tai vaikka pantaa? Minkä värinen sen turkki on ja onko sen turkki sileää, karkeaa, tai ehkäpä pitkää? Entä millaisia ilmeitä hahmollasi on? Näkyykö sen luonne jotenkin ulospäin? (Esim. arka koira kulkee usein kyyryssä, häntä alhaalla ym) Kerro hahmosi ulkomuodosta viidellä (5) lauseella. Huomioi, että pienet ja trimmattavat rodut eivät yleensä pärjää villinä. Muista myös luonnollisuus.

Miniesittely: Lyhyt, yleensä ulkonäöllinen kuvaus hahmostasi. Esim: Ruskea, pienikokoinen narttu. Tämä kohta on pakko täyttää.

Muuta: Onko jotain muuta kerrottavaa? Laita tähän hyvin eroteltuna hahmosi kuva, ääninäyte ja tunnari, jos sellaisia on. Tee pitkiin osoitteisiin useita rivinvaihtoja. Pitkä osoite voi rikkoa sivuston koodeja. Tämä ei ole vaarallista, ja on helposti korjattavissa, mutta jos muistat tehdä tämän, niin ylläpito olisi kiitollinen.

Menneisyys: Onko hahmollesi tapahtunut jotain ennen sen tuloa peliin? Millaiset vanhemmat sillä oli? Oliko hahmollasi sisaruksia? Syntyikö se Romanian ulkopuolella? Miten se päätyi Romaniaan tai laumaansa? Onko sen menneisyydessä tapahtunut jotain, joka vaikuttaa sen nykyiseen luonteeseen tai ulkonäköön? Kirjoita vähintään viisi (5) lausetta. Olisi mukava, jos täytät tätä kohtaa, kun hahmosi elämä kulkee pelissä eteenpäin.

Suhteet: Laita viiva ( - ), mutta täytä ajan kuluessa, kun hahmosi tapaa pelissä muita hahmoja. Tähän kohtaan kirjoitat lyhyesti mitä mieltä hahmosi on joistain toisesta oikeasta hahmosta.

Kun on aika muokata hahmosia tietoja, sinun ei tarvitse kirjoittaa koko lomaketta uudelleen. Kirjoita vain hahmosi nimi ja sitten muokattava kohta.

Trei  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Rölli

23.06.2017 13:23
Nimi: Astilak
Ikä: 58 kuuta (4.8 vuotta)
Rotu: Sekarotuinen
Emo: Unohtanut
Isä: Tuntematon
Sisarukset: Unohtanut
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Alfan valinta
Sukupuoli: Uros
Pelaaja: Rölli

Luonne: Astilak on kuin tuli kaikissa muodoissaan; hän on kuin muutoksen tuhoavat tulimyrskyt, jotka kenties jättävät jälkeensä poltetun, mutta silti uudelle kasvulle hedelmällisen maan, hän on hieno ja viehättävä kuin lepattavat kynttilänliekit, räiskyvä ja eloisa kuin kipinät ja oikeaa "ravintoa" saadessaan korkeiksi lieskoiksi leimahtava; olivat nuo 'lieskat' sitten innostuksen, inspiraation ja valon, tai turmion ja tuhon.

Astilak mieliala vaihtuu yhtä nopeasti kuin mitä hänen ajatuskin juoksee. Se voi saman keskustelun aikana ankarasti ja passiivis-aggressiivisesti piikitellä ja arvostella, sitten pehmeän silkkisesti ja iloisesti keskustellen päivitellä kuulumisia suorastaan hellyyttävän ystävällisesti, jonka takia hänestä voi saada arvaamattoman, vaikeasti ennakoitavan ja hurjan kuvan. Riippuen siitä, missä mielialassa on Astilakin kohdannut tai minkä kuvan itse antanut sille itsestään, voi itse kullakin olla tästä pinnallisesti eloisasta mörssäristä kovin vaihtelevat mielipiteet!

Ollessaan mukava, Astilak on siis todella mukava. Sanansa tarkoin valitseva, asiansa miellyttävän pehmeällä herrasmiesäänellä lausuva, huomaavainen toisten tunteita kohtaan, kenties saa toiset tuntemaan itsensä ymmärretyiksi, erityisiksi... Häntä voi pitää suorastaan hellyyttä herättävänä, jalona, ihanana. Astilakin oikealle puolelle päässeet saavat nauttia ilmaisista hengenpelastuksista molossin oman hengen joutuessa likoon, sekä muista jaloutta ja rohkeutta ilmentävistä teoista. Sellainen Astilak on positiivisille tuttaville ja etenkin ystäville, todellinen sankari jopa. Mutta miten iso osa tästä kaikesta on pelkkää huolellisesti kirjailtua naamiota...? Mikä tästä show'sta on todellista, rehellistä touhua? Ei ole vain yhtä totuutta...
Jos taas ei ole mukavalla tuulella, niin Astilak on suorastaan epäinhimillisen, kohtuuttoman ilkeä liekinheitin, joka ei säästele sanojaan eikä liioin tekojaan. Vihollisiaan tai mitään vähääkään negatiivisia, saatika liiallisen neutraaleja tuttavuuksia Astilak hädintuskin ajattelee tuntevina olentoina, ja jokaisen uppoavan iskunsa, oli hän sitten henkinen tai fyysinen, hän näkee riemuittavana voittona.

Astilak suhtautuminen on eloisan, kuplivan pinnan alla yllättävän tunnekylmää ja välinpitämätöntä monia asioita kohtaan; ennemminkin hän on vain utelias ja tahtoo pilkkoa itse kunkin vastaantulijan tieteellisesti tutkittaviksi palasiksi, samaa riemua tuntien kuin empatiakyvytön pikkulapsi kokee vetäessään raajat irti hämähäkiltä. Jos mörssäri ei suorastaan pidä jostakusta, tuo joku on sille luultavasti vastaavanlainen mitätön ötökkä. Astilakin tunteista suurin osa on pinnallisia ja kehittynyt vastaamaan ympäristön sosiaalisiin tarpeisiin tarvittaessa.

Pinnalla nopeasti vaihtuvien, ei-niin-syvien-tunteiden lisäksi Astilakilla on ne toiset tunteet, ne syvät, merkitykselliset tunteet. Nämä ovatkin aivan eri luokkaa; ne ovat todellisia fiksaatioita, joita molossi voi seurata terveytensäkin uhalla. Esimerkiksi uskollisuus jotakuta Astilakille merkittävää kohtaan on tällainen syvä ja merkityksellinen tunne; ruskeaturkki voi vaikuttaa tunteiden sekasotkulta, mutta hän on yllättävän lojaali.
Vahvoja, pitkään kestäviä tunteita on Astilakissa vaikea herättää. Ne ovat jotain erityistä ja äärimmäisen henkilökohtaista ja jotain, mihin uros suhtautuu suurella palolla ja pakkomielteellä... On vaikeaa sanoa, onko Astilak enemmän tunne- vai ajatustyyppi. Hän on kenties sekoitus molempia, koska hänen monet päätökset perustuvat juuri sen syvimpiin, vahvimpiin tunteisiin, mutta hällä on myös ajatustyyppien välinpitämättömyyttä muiden tunteita kohtaan ankaria mielipiteitään ääneen lausuessa.
On eri asia, jos Astilak on jollekin ystävällinen, kuin jos hän todella pitää ja välittää jostakusta. On eri asia, jos Astilak ärtyneenä räyhää jollekulle, kuin jos hän todella vihaa jotakuta. Nimittäin saadakseen Astilak todella vihaamaan, on satutettava ja loukattava sitä sieluaan myöten. Jos joku, josta Astilak aidosti välittää tai johon se aidosti uskoo, tavalla tai toisella pettää hänen luottamuksen, hän todellakin saattaa tuota vihata ja olla valmis juoksemaan tämän perässä vaikka kadotukseen.
Tämä on/oli uroksen luonne sen katukoira-aikoina, ja laumaan liittyminen, hierarkia sun muut saavat sitä muuttumaan. Luonnetta tullaan muokkaamaan ja päivittämään paljon.

Ulkonäkö: Astilak on järkälemäinen, ruumiinrakenteeltaan keskiraskas uros. Hänen säkäkorkeus kapuaa 95 senttimetriin, korkeus pään kanssa ylittää jo metrin. Astilakilla on leveät hartiat ja lantio, joten selkäkin on sen verran leveä että pieni lapsi voisi ratsastaa molossilla ilman ongelmia. Kylkiluut eivät koskaan paista turkinkaan läpi, tosin lapojen ja reisien lihakset näkyvät hieman ja tuntuvat selkeästi. Pää on suuri mutta eläimen kokoon nähden oikein sopusuhtainen, jota kantaa tanakka kaula. Leuat ovat suuret ja vahvat, otsapenger on matala mutta pitkä ja korvat ovat pienet mutta pystyt. Oranssehtavat silmät ja musta kirsu tuovat ovaa kontrastia mörssärin kasvoille. Jalat ovat sopusuhtaisen tanakat, sellaiset riittävän isot kantamaan Astilakia. Polkuanturat ovat mustat. Häntä on suuri, tuuhea ja lähes kerälle kääntynyt, jota Astilak kantaa usein selkäänsä vasten pystyssä.
Astilakin turkki on tiheää, tuuheaa ja puolipitkää, tosin kintereitten, hännän ja rinnan karva on pidempää. Päälliskarvan alla on pohjavilla, joka eristää uroksen ihon kylmältä tuulelta ja pakkaselta, sekä ilman kosteudelta. Kesäkuumilla päällisturkki onneksi kuoriutuu pois, ja jäljelle jää ohuempi ja ilmavampi karva. Turkki on perusväriltään harmaanruskea. Väri vaalenee selästä kylkiin ja kyljistä vatsaan, ja saa uroksen karvan näyttävään kolmiväriseltä. Mitään erikoisia kuvioita hänen ruskeassa karvassaan ei ole, mutta hännän päällä ja selässä on tummanharmaita laikkuja.

Miniesittely: valtava, ruskea molossiuros

Muuta: - Astilak on muinaista, aikoinaan pohjoismaissa kehittynyttä kieltä ja se tarkoittaa ”vitsailla”.
- Uroksessa on monia monia eri koirarotuja. Ainakin cane corso, anatolianpaimenkoira, pyreneittenkoira, mastiffi ja koirasusi ovat päässeet sekoittamaan Astilakin dna’ata, vaikka kummatkin hänen vanhemmistaan olivat sekarotuisia.
Kuva: https://s30.postimg.org/org3if97l/Polarwolfe.png
Menneisyys: Astilakin sukujuuret juontuvat Anatoliaan, nykyiseen Turkkiin, jonne hän syntyi heikolle katukoiranartulle sisaruksineen. Katukoirana elämiseen poju kyllästyi kuitenkin pian, ja muilta kysellen ja itsekseen vaeltaen löysi Astilak Bulgarian kautta tiensi Romaniaan. Paljoa uros ei noista ajoista muista, ehkä joitain pätkiä vain, mutta nykyiseen elämäntilanteeseensa hän on oikein tyytyväinen – mitä menneisyyttä suotta muistelemaan.
Suhteet: -

Vastaus:

Siis... WOU! En voi kuvitella millaisen työn olet tämän hahmon kanssa tehnyt, erityisesti tarkoitan nyt tuota kilometrin mittaista luonnetta. :0
Astilak on hyväksytty!
-R

Nimi: Frosty

22.06.2017 21:22
Uusi linkki Silenecin kuvaan:
https://www.dogbreedinfo.com/images26/GerberianShepsky
German ShepherdSiberianHuskyHybridDogsRaiya1Year.jpg

Vastaus:

Sain vanhankin kuvan toimimaan, kumman kuvan haluat? :D
-R

Nimi: Frosty

22.06.2017 20:09
Nimi: Silenec
Ikä: 30 kuuta (2 vuotta)
Rotu: sekarotuinen (saksanpaimenkoira 50%, husky 50%)
Emo: Dita
Isä: tuntematon
Sisarukset: Radka, Ctitard, Dalimil
Jälkeläiset: -
Lauma: Fighters
Asema: mysti
Sukupuoli: narttu
Pelaaja: Frosty

Luonne: Silenec tuntuu olevan varsin iloinen hurtta, sen kasvoilla lepää jatkuvasti hymy, liikkeissä näkyy villi energia ja nartun nauru raikuu ilmassa varsin usein. Hyväntuulinen otus ei piittaa sääoloista, maalailee mustille pilville hopeareunat ja näkee elämässä hyvää vaika asiat olisivat kuinka huonosti. Häntä voisi pitää varsin mukavana, jos hulluus ei paistaisi läpi. Silenecin hymy on mielipuolinen eikä ulotu tuijottaviin silmiin, liikkeet hoipertavat ja nauru on hyeenan sekopäinen hekotus. Positiivisten asioiden etsiskely on lähes pakkomielteistä, kuolleesta laumatoveristakin se saa aikaiseksi positiivisen asian. "Yksi suu vähemmän ruokittavana."
Silenec nauraa, hyvin paljon. Hyeenan hekotus kaikuu reviirillä usein, milloin mistäkin syystä. Huonon, oudon ja kaksimielisen huumorintajun omistava rakki repii huumoria vaikka oksanpätkästä jos niikseen tulee, nauraa paljon omille oudoille ajatuksilleen ja on varsin vahingoniloinen, vaikka jelppiikin jos tarve vaatii. Naurusta pääsemmekin aasinsiltaa pitkin hurtan voimakkaaseen tunneilmaisuun, jos se on iloinen, se nauraa ja jos on surullinen niin ulvoo suruaan ilmoille vuolaasti itkien. Vihaisena Silenec ei osaa hallita itseään laisinkaan, se käy kimppuun rähisten hullun lailla ja yrittää haavoittaa toista niin paljon kuin mahdollista.
Jos Silenec itse saa jonkun vastaansa, toimii hurtan pää tehokkaasti. Se ei käy suoraan päälle, ellei vastustaja ole paljon sitä itseään heikompi, vaan suorastaan kiusaa vastustajaansa: se tekee haamuhyökkäyksiä, näykkii ja ärsyttää, luikkien hyökkäysten tieltä sopivan välimatkan päähän. Rakki yrittää selvitä mahdollisimman vähin vammoin.
Energisellä seropillä tuntuu riittävän virtaa vaikka muille jakaa. Se on aina liikkeessä eikä tunnu kykenevän olevan ollenkaan aloillaan. Hiljaa oleminenkin on hankalaa, hurtta on puhelias persoona. Sekopää tuntuu potevan ADHD:ta, se ei oikein osaa olla hiljaa aloillaan, aina vähintäänkin heiluttaa häntäänsä ja läähättää. Syöminenkin on mitä sattuu, Silenec hotkii ruokansa ja on taas menossa. Hurtta on hurjan leikkisä ja aina kun on tilaisuus, se yrittää hankkia itselleen seuraa leikkimieliseen kisailuun. Pennuista se pitää, vaikkei siitä itsestään emoksi olekaan niin muiden pentujen seurassa se on mielellään. Etenkin tarinoiden kertominen ja niiden kuuntelu on siitä mukavaa, etenkin karmaisevien tarinoiden kuuntelu on siitä mukavaa puuhaa. Vaikka se purskahteleekin vähän väliä nauruun.
Saattaa olla yllättävää, että kaikesta sekopäisyydestään huolimatta seropi hoitaa työnsä hyvin ja tunnollisesti. Mystityttö viettää paljon aikaa reviirin ulkopuolella, kyyläten niin Castigatorin väkeä kuin epäilyttäviksi kokemiaan laumatovereita, ja erakoitakin jos heitä sattuu näkemään, pinkoen oitis etsimään alfan tassuihinsa jos havaitsee jotain, minkä arvelee häntä kiinnostavan. Silenec on tarkkaavainen rakki, sen vahtikoiran silmiltä jää tuskin mikään huomaamatta eikä se vahtimiseltaan malta aina nukkua kunnolla, vaan tuntuu koisaavan toinen silmä avonaisena ja on varsin herkkäuninen.
Oudointa kenties on, että Silenec itse tiedostaa olevansa sekaisin. Hulluksi ja mielipuoleksi ynnä muuksi haukkumisen se ottaa kohteliaisuutena, eikä tee mitään muuttaakseen omaa käytöstään järkevämmäksi. Se on sekopää ja ylpeä siitä.

Ulkonäkö: Silenecin rakenteesta tulee ensimmäisenä mieleen saksanpaimenkoira, vaikka onhan seefferimäisessä rakenteessa huskyvanhemmalta saatua vankkuuttakin. Ei heti arvaisi että kyseessä on narttukoira, sen verran maskuliininen ruumiinrakenne hurtalla on. Takajalkojen lihakset avittavat mystitytön nopeaan juoksuvauhtiin ja syvä rintakehä pitää sisällään vetokoiran kestävyyden antavat keuhkot. Säkäkorkeutta on siunaantunut 60 cm.
Nartun väritystä väisi kuvailla riistavärityksen ja dominovärityksen sekoitukseksi. Katso kuva!
Silenecin väritys on varsinainen sekametelisoppa. Selkäpuoli tummempaa, ruskean ja mustan sotkua satulakuvion mallisella alueella, vatsapuoli, hännänalus, rintakehä, suupielet, leuanalus ja ja reiden takaosien karva vaaleampaa, jaloissa ja kupeilta punaisenruskeaa karvaa. Turkin laatu koostuu karheammasta päällyskarvasta ja tiheästä pohjavillasta.
Silmät sillä ovat tuijottavat, hitusen harittavat ja häiritsevän vaaleat jäänsiniset. Polkuanturoiden ja kirsun väritys on musta. Silenecin perusilmeenä toimii hullunpuoleinen hymy: suu auki, kieli ulkona ja suupielet korvissa, silmät tiiviisti tuijottaen.
Hurtan liikehdintä on yleensä ilmavaa, hiukan hoipertavaa ihmisnäkökulmasta polvennostojuoksulta näyttävää koikkelehtivaa ravia. Normaali kävely ei tunnu siltä luonnistuvan muuten kuin väsähtäneenä ja huonossa hapessa ollessaan, mystin tehtävässä tärkeä nopea laukka luonnistuu onneksi kuin vettä vain. Ja koko ajan naamalla on se sama mielipuolen ilme.

Miniesittely: sekopää seropi; turkki ruskean sävyjen ja mustan sekametelisoppa, silmät tuijottavat ja jäisen vaaleat

Muuta:
Kuva (hahmolla ei ole pantaa!): https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/
f7/ea/40/f7ea404236898221962b bb2a53fbd5c7.jpg
Theme: https://youtu.be/1E0DNne5e-o
Ääninäyte (nauru): https://youtu.be/1jSP91XD2WE
- Nimi Silenec tšekkiä (šílenec), tarkoittaa mielipuolta.

Menneisyys: Tšekissä sakemanninarttu Ditalle kolmen sisaruksensa kanssa syntynyt Silenec ei ollut pentunakaan penaalin terävin kynä ja iän myötä sekopäisyys tuntui vain lisivän. Huskyn ja saksanpaimenkoiran penikka oli niin naamastaankin kuin käytökseltäänkin höhlä, se törmäli ympäriinsä, liikkui hölmösti koikkelehtien eikä useinkaan osannut suunnistaa nisälle, vaan alkoi imeä emonsa jalkaa, tai rievunkulmaa, tai jotain muuta mistä ei maitoa herunut. Silenec tuli sen nimeksi, siinä missä muut pennut saivat ihmisen nimen niin sekopäinen sinisilmä nimettiin mielipuoleksi. Ja kunnialla se nimeään kantoikin, koikkelehtien läpi pentuajan ja opetellen maailman tavoille.
Kymmenviikkoisena se sitten lähti uuteen kotiin, joka sijaitsi koiran näkökulmasta valtava kaukana: Tšekistä se matkusti Romaniaan, jossa se pääsi asumaan maatilalle pariskunnan ja heidän lastensa luo. Silenecistä piti tulla ennen pitkää vahtikoira ja siihen hommaan se koulutettiinkin. Vahtikoiran työ sopi sekopäiselle Silenecille yllättävän hyvin, se hoiti työnsä kunnialla ja piti kutsumattomat vieraat poissa tontilta. Paha kyllä nuori, energinen seropi ei saanut remmissä pihaa vahtiessaan kulutettua tarpeeksi energiaa. Eräänä yönä se sitten päätyi pureskelemaan remmin poikki ja karkasi, palaamatta takaisin. Sekopää eli pari kuukautta yksinään, kunnes päätyi jänistä jahdatessaan Fightersin lauman alueelle. Laumaan liityttyään nopeakoipisesta Silenecistä tuli mysti. Kaulaan jäänyt panta alkoi ennen pitkää kiristää ikävästi ja jottei rakki olisi kerrassaan tukehtunut kasvunsa myötä, päädyttiin nahkapanta jyrsimään poikki, ei sitä olisi enää saanut pois vedettyä.

Suhteet: -


//lapsi on kai päästänsä sekaisin...tässäpä Silenec :D

Vastaus:

Ohohhoo, aivan upea theme-biisi xDDD.
Hyväksytäänpäs hullu joukkoomme.
-R

Nimi: Jansku

22.06.2017 19:32
Reinirakkaan ulkonäköön:

Reinin vasemman silmän ylitse kulkee neljä pitkää ja ohutta arpea, jotka uros sai tapellessaan Jurin kanssa. Samalla sen vasen silmä vaurioitui hieman, eikä Rein näe sillä kovin hyvin.

Vastaus:

Hah, good job Juri!
-R

Nimi: Frosty

21.06.2017 16:25
Olen hämmentynyt huomatessani, että pari päivää liittyneenä oltuani hahmoni asema nousi. Dorjevinin saa siirtää Orioksi :'D

Vastaus:

Heh, nopsaa täällä päästää eteenpäin jos vaa haluaa ^^
-R

Nimi: Rölli

20.06.2017 11:42
Tulin muuten ajatelleeksi, että eikös kumppaninkin voisi ilmoittaa tiedoissa? :D esimerkiksi tuossa jälkeläisten yläpuolella? x3

Vastaus:

Hyvä idea, uudistus otetaa käyttöön^^
-R

Nimi: Rölli

20.06.2017 11:16
Voivoi, Wilon tietojen päivittely on jäänyt ja nyt sen tiedot ovat reilusti myöhässä.. xd noh päivittelen nyt sen minkä jaksan xD ehkä kahdeksan hahmoa on liikaa kun kaikkien tietoja ei pysty päivittelemään nopeasti, vaikka Willow on ’päähahmoni’ :’)

Luonne: en muokkaa sitä nyt, mutta luonteeseen voi ensimmäiseksi lauseeksi lisätä näin: LUONNE EI OLE ENÄÄ TÄYSIN AJAN TASALLA, JA SITÄ TULLAAN MUOKKAAMAAN! || luonne lähtisi tästä..
Ulkonäössä ei ole merkittäviä muutoksia...
Muuta: Willow on allerginen pajun siitepölylle ja raa'alle jäniksenlihalle, ja hän on melko herkkä sairastumaan erinäisiin tauteihin.
Menneisyys: Willowin isä on rotunsa muotovalio, ja hänen emänsä on yhdeksi parhaaksi palkittu agilitykoira. Willowille on siis periytynyt emänsä äärimmäinen ketteryys ja nopeus, sekä isänsä rodunomaisuus. Willow kasvatettiin ja koulutettiinkin näyttelykoiraksi ja harrasteagilityyn, mutta Willow kaipasi elämäänsä muutakin. Kaksivuotiaana hän karkasi autosta ulos päästyään, pitkän harkinnan jälkeen, ja repi kaulapantansa. Ei vihasta, vaan surusta, hän ei halunnut kantaa rakkaan ihmisensä muistoa mukanaan. Se olisi tehnyt liian kipeää. Jokseenkin pitkän aikaa harhailtuaan Willow päätyi laumojen luokse, ja päätyi jo kadonneeseen laumaan Nefroon kaksi ja puolivuotiaana.
Pelattu menneisyys alkaa tästä.
Nefrossa eleltyään daskalan asemassa, tapasi narttu sitten kaksi koiraa, Yönsielun ja Ryanin, siinä aivan lauman rajalla. Wilo liittyi heidän seuraansa, ja koska Yönsielulla ja Ryanilla tuntui juttu luistavan ja kaksikko aikoi lähteä metsälle, päätti collie lähteä heidän mukaansa. Meinasihan pienempi Willow saada koirasudelta nokkiinsa kun vähän meni ärsyttämään, mutta ilman haavereita selvittiin ja kolmikko sai kaadettua peuran.
Sen jälkeen kävi ilmi, että Ryan oli erakko ja että hän jatkaisi matkaansa. Yönsielu kuului Castigatoriin, joten ärsyttäväksi osoittaunut koirasusi jäi laumaansa. Willowta ei laumaelämä enää yllättäen kiinnostanutkaan, ja hetken mielijohteesta hän pyysi päästä uroksen mukaan. Se sopi Ryanille, joten kaksikko suuntasi sitten itään.
Pian Willow ja Ryan kohtasivat toisen koirakaksikon, koirasuden Norokin ja Wilon itsensä kokoisen Czyan. Kävi ilmi, että Norok oli suuntaamassa idän puoleiseen laumaan, Fightersiin, jonne hän kuuluikin, ja Czya oli päättänyt lähteä matkaan. Garafiankoira kertoi tulevansa Nefrosta, mikä syvensi heti narttujen välejä. Willow ja Ryan päättivät liittyä uusien tuttavuuksien seuraan kohti Fightersia, sillä jokainen vaikutti tulevan toimeen toistensa kanssa, ja juttu luisti jo melkein heti.
Hurjapää-Norok olikin sitten keksinyt, että he voisivat kulkea kallioiden kautta Fightersin alueelle, sillä siellä ei ollut karhuja. Hän olikin sitten valinnut mahdollisimman haastavan reitin, ja matkan puolivälissä Wilon ote kapeaan polkuun lipesi ja hän pudota mätkähti pitkän matkaa alaspäin jääden kallionulkonemalle. Norokin rynnättyä pelastamaan collieta, selvisi hän onneksi hengissä ja vähillä naarmuilla onnettomuudesta. Lisäksi, nartun huomattua, kuinka huolestunut Ryan oli pelastusoperaation aikana Wilosta, syventyi kaksikon välit ja collie sai huomata pitävänsä ketjukaulasta enemmän kuin pelkästä ystävästä. Konkkaronkka pääsi tapahtuneen jälkeen turvallisesti Fightersiin, jossa he sitten tapasivat Tatyanan, suuren koiran, joka aikoi nimittää itsensä alfaksi ja nostaa lauma tuhkasta taas elävien kirjoihin. Wilo hankki itselleen daskalan aseman, ja on pysynyt siinä tähänkin asti.
Willowin ja Ryanin suhteen syventyessä edelleen, sai Tatyana tehtyä Castigatorin puolella itsensä alfaksi nostaneen Yönsielun kanssa sopimuksen, joka takasi kummankin lauman alueiden suurenemisen. Wilo ja Ryan saivat nyt tehtäväkseen mennä tutkimaan uutta aluetta, mutta pirkälle he eivät pötkineet kun kaksikko kohtasi vanhan kääkän, Jatan. Willow ei hyötynyt hirvikoirasta lainkaan, ekä vastaanhangoittelevaa narttua olisi muutenkaan kiinnostanut liittyä Fightersiin, mutta Tatyanan kurituksen johdosta Jatta lupasi opettaa Ryanille theran taitoja. Samoihin aikoihin myös Aluski, kaunissävyinen narttu liittyi laumaan.
Ryanin koulutuksen alkuvaiheilla Ryan, Willow ja Aluski lähtivät sitten metsästämään. Ohimennen, Aluskin asiaa tiedustellessa, ketjukaula sitten mainitsi, että hän joskus haluaisi jälkeläisiä. Willow kiinnostui asiasta, ja hän alkoikin kysellä kumppaniltaan, oliko asia näin – narttu ei nimittäin pistäisi pahitteeksi jos kaksikko pentuja saisi. Hmm, Ryan sitten totesi, että jos asia olisi näin, kaksikko voisi jatkaa siitä myöhemmin~
Metsästysreissu tuotti tulosta, ja kolmikko sai tuotua hirven lauman syötäväksi. Hieman myöhemmin, Ryanin jo kehityttyä theran roolissa, sai kaksikko Tatyanalta tehtäväkseen lähteä merkkaamaan uuden alueen rajat kuntoon. Niin tehtiin, ja Willow ja Ryan suuntasivat etelämmäs, kohti jokijärveä, jonne uusi alue ulottuisi. Kaksikolla oli nyt viimein kaksinkeskeistä aikaa, ja töiden lomassa pariskunnalla oli hetki toisilleen jolloin he tekivät loppuun sen mikä oli aiemmin jäänyt kesken..~
Wilo tuli suunnitellusti tiineeksi, ja kun sitten kävi ilmi, että nartun paras ystävä, Czya, odotti myös pentuja kumppanilleen Norokille, se tiivisti heidän välejään ja valoi kestävämpää ystävyyttä. Willown ja Ryanin kolme pentua syntyivät kevään otettua vallan talvelta ja Jatan lähdettyä laumasta. Kaksi narttua ja yksi uros, jotka saivat nimet Ivery, Buuku ja Vetra, synnyinjärjestyksessään. Se oli tietysti Wilon ensimmäinen pentue, mutta hän ei voisi olla onnellisempi siitä, että sai jakaa sen rakkaan Ryaninsa kanssa. Pariskunta asuttautui Norokin löytämän, kauniin puun juurakkojen alle kaivettuun luolaan, jonka tekemisessäkin oli koirasusi auttanut. Tosin vain Willow ja pennut mahtuivat pesän suojiin, mutta hän ja ketjukaula taitavat kummatkin olla yhtä kiitollisia koirasusiurokselle.
Wilosta tuli emona huomattavasti rauhallisempi verrattuna aikaan ennen äitiyttä. Hänen pentujen ollessa kaksi kuukautta, syntyivät myös Czyan ja Norokin pennut; Kujo, Lyac ja Isla. Kaksi urosta ja yksi narttu, kaikki kolme terveinä ja hyvinvoivina, samana päivänä kun Willow ja Ryan olivat opettamassa jälkeläisiään lihan makuun. Collie pääsi näkemään ystävänsä vastasyntyneet möngertäjät melkein heti, kun Norok tuli pyytelemään kantoapua pesueelleen. Wilo oli ystävästään äärettömän ylpeä, sillä hän tiesi kuinka Czyaa oli synnytys jännittänyt, mutta porkkana oli selvinnyt siitä hyvin ja oli hyvässä kunnossa. Czya ja pennut pääsivät sitten asumaan Norokin löytämään ja viimeistelemään upeaan kivenkolopesään. Ehkä porkkana oli tehnyt sittenkin hyvän valinnan kumppaninsa suhteen.
Suhteet:
järjestyksessään alhaalta ylöspäin
Ivery, Buuku ja Vetra: ”Nopeasti kasvava kolmikko, jonka perään katsomiseen tarvitsisi olla myös silmät selässä. Erittäin rakkaita jokainen, joiden tahdon nähdä kasvavan aikuiseksi ja löytävän oman uran elämässään. Tosin, muistakaa pysyä aina minun pennunpalleroisina. <3”
Ryan: ”Ryan, rakas papparaiseni, joka on täydentänyt elämässäni sen aukon mikä oli tyhjä. Kyllä, edelleen voisin suoltaa hänestä tekstiä koko päivän, mutta koetan nyt vähän lyhentää. Sinun rauhallinen ja vanhoillinen luonteesi tasapainottaa omaa vilkkauttani, ja saa minut ajattelemaan että missäköhän olisin ilman sinua. Rakkaan pentukolmikkoni isä, jonka vanhoillinen tapa kasvattaa valaa pennuille hyvää pohjaa elämälle. Äärimmäisen hyvä isä, esikuva, kumppani ja mieheke. Love you.”
Czya: ”Erittäin tärkeäksi muodostunut ystävä, jonka kanssa voi puhua kaikista ja kaikesta. Norok oli hänelle juuri se oikea, kun tarkemmin ajattelen, parempaa kumppania hän ei olisi voinut saada. Omien pentujeni niin sanottu täti, tärkeä koira heillekin. Ja ah, hänen omansa ovat mahdottoman ihania, olen iloinen heidän puolestaan. Parempaa ystävää en voisi toivoa.”

Vastaus:

Done. Kommentit miun dogeista ♥
-R

Nimi: Frosty

16.06.2017 20:26
Nimi: Dorjevin "Jevi"
Ikä: 36 kuuta (3 vuotta)
Rotu: tiibetinmastiffi
Emo: Dakini
Isä: tuntematon
Sisarukset: -
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Daskala
Sukupuoli: uros
Pelaaja: Frosty

Luonne: Itsepäinen, itsenäinen ja omanarvontuntoinen, näin voisi Jeviä kuvailla. Se ei kumartele ja pokkuroi ketään eikä mitään, vaikka ylempiarvoisiaan kunnioittaakin ja käskyjä noudattaa. Karhumainen koira ei siedä nenilleen hyppimistä, sellaisesta saa vaivanpalkaksi kumean murinan. Koira ei puhu ellei ole asiaa ja hänestä saakin usein kylmäkiskoisen ja juron ensivaikutelman. Uusia laumaan liittyneitä kohtaan mastiffi onkin kylmäkiskoinen ja juro, se ei tee tuttavuutta ennen kuin on muodostanut jonkinlaisen mielikuvan siitä, mikä tulokas on koiriaan. Jevi pitää tiukasti kiinni päätöksistään eikä sen päätä saa helpolla käännettyä, jos se jotain on päättänyt. Mielipiteitään muista koirista se tosin on valmis muuttamaan, niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin suuntaan.
Valtavan ja jyhkeän koiran ulkonäkö pettää tietyllä tapaa: vaikka se näyttääkin jurolta ja kenties pelottavaltakin, totuus on toinen. Vaikka Jevi saattaakin murista nenilleen hyppivälle varsin äkäisesti, on säyseä ja järkevä otus varsin mukavaa seuraa jos hänen kanssaan on hyvissä väleissä. Uros on asiamies: se pysyy faktoissa, ei höpötä turhia ja spekuloi vain kun kokee sen tarpeelliseksi. Joutavanpäiväistä höpöttelyä se ei pahemmin harrasra. Mastiffista saa hyvinkin helposti seuraa joko leikki- tai harjoitustappeluun ja jos pentuvahtia tarvitsee niin Jevi on valmiina auttamaan, pikkuiset karvapallot sulattavat sen sydämen vaikkeivät vakaat kasvot hymyyn taivukaan. Se on hyvä kuuntelija ja kuunteleekin mielellään, ellei puheenaihe ole täysin tyhjänpäiväinen. Jevi on luotettava uros, se ei valehtelusta perusta ja pitää sille uskotut asiat omana tietonaan jos on tarvis.
Laumalleen ehdottoman uskollinen Jevi on täysin valmis uhraamaan oman henkensä laumansa puolesta, jos siihen on tarve. Säyseästä mastiffista kuoriutuu taistelutilanteessa ärhäkkä hyökkäysvaunu, joka vihan vimmassa hutkii etutassuillaan ja käyttelee vahvoja leukojaan huoleti. Vaikka lauman laki sanookin että ongelmatilanteissa pitää selvitä itse, Jevi on kyllä valmiina avustamaan jos tilanne, olipa se mikä hyvänsä, käy liian vaaralliseksi, vaikka muuten pysyykin sivustakatsojan roolissa. Emojen ja pentujen suojeleminen on sille erityisen tärkeää ja jos tarve vaatii, mastiffi rynnistää suojelemaan niitä. Ei Jevi kuitenkaan suinpäin ole hyökkäilemässä, kärsivällisen luonnon omaavana se odottaa käskyä tai arvioi tilanteen itse ja päättää sitten, hyökkääkö.

Ulkonäkö: Jevi on suurikokoinen ja jykevä koira, jonka voimakkaassa olemuksessa on jotain karhumaista. Säkäkorkeutta sille on siunaantunut kunnioitettavat 76 cm. Tuuhean ja paksun turkin alla piilee voimakkaat lihakset ja voimaa uroksella riittää. Väriltään karvapehko on mustaa, tassut, vatsanalus ja silmien päällä olevat "ajovalot" taasen punaisenruskeaa. Turkin päällyskarva on pitkää ja sileää, pohjavilla lyhyempää ja tiheää, joka luo erinomaisen lämmöneristyksen. Kasvoissa turkki on lyhyintä, kaulassa ja niskassa pisintä, kuin leijonan harja. Kirsu on pikimusta, samoin anturat ja kynnet. Päässä tuuhean karvan keskeltä katselevat syvänruskeat silmät. Tassut Jevillä ovat suuret ja jykevät, niillä on hyvä kävellä hankalammassakin maastossa ja hutkia vihollisia tai ryppyileviä laumatovereitakin korville. Jykevissä leuoissa riittää puruvoimaa, se yhdistettynä teräviin valkoisiin hampaisiin tekee Jevin puremasta varsin vaarallisen. Pitänee vielä mainita että uroon vasemmanpuoleisesta luppakorvasta on purtu pala pois.

Miniesittely: Suurikokoinen ja tuuheaturkkinen musta tiibetinmastiffiuros ruskein merkein.

Muuta:
Kuva: https://www.askideas.com/media/24/Angry-Tibetan-Mastiff-Dog-Image.jpg
- Nimi tulee sanoista dorje (tiibetiä, "jotain tuhoutumatonta, joka voi läpäistä kaiken muun") ja evin (kurdinkieltä, rakkaus)
- Hyökkääjä saa usein suuhunsa lähinnä turkkia eikä osu ihoon

Menneisyys: Jevi syntyi Romanian pohjoispuolella Dakini-nimeä kantavalle tiibetinmastiffinartulle. Neljän pennun pentueesta se oli ainut, joka jäi henkiin muiden joko synnyttyä kuolleina tai kuoltua pian synnytyksen jälkeen. Isästään pennulla ei ollut muuta tietoa kuin emolta kuultu tieto siitä, että Jevin tuuhea turkki oli isäukon peruja. Itsepäinen ja itsenäinen pentu oli hankala koulutettava ja loppujen lopuksi omistajat päätyivät hylkäämään vuoden ikäiseksi ehtineen mastiffiuroon. Jevi eli yksinäisen villikoiran elämää puolitoistavuosikkaaksi asti ja menetti siinä sivussa palan korvaansa tappelussa, kunnes päätyi Castigatorin lauman alueelle. Voimakasluontoinen ja ulkonäöltään vaikuttava nuori koira päätyi lauman jäseneksi.

Suhteet: -


//Ai kamala kun koirahahmontekotaidot on ehtiny ruostua D: Yllättävän hyvä tästä tuli kuitenkin :D luonne saattaapi kyllä muuttua hiukkasen jossain vaiheessa kuhan Jevillä roolimiseen kiinni pääsen.

Vastaus:

Hyvä hyvä, hieno hakemus! :DD Enpä oo ennen kuullut noista silmän päällä olevista pilkuista puhuttavan "ajovaloina". :DD Nimitys sopii kyllä aika hyvin.
Teidät on hyväksytty, tervetuloa joukkoon!
-R

Nimi: Cassie
Kotisivut: http://turvateille.suntuubi.com/

12.06.2017 12:10
Tässä siis vielä Vitalyn kuva!
http://aijaa.com/Z4Lky4

Vastaus:

Muokattu!
-R

Nimi: Dee

11.06.2017 21:41
Nimi: Srećazel "Zel"
Ikä: 38 kuuta (3 vuotta)
Rotu: Bordercollie
Emo: tuntematon
Isä: tuntematon
Sisarukset: tuntematon
Jälkeläiset: -
Lauma: Castigator
Asema: Mysti
Sukupuoli: Uros.
Pelaaja: Dee

Luonne: Zel on ennen kaikkea hyvin uskollinen ja rohkea collie, joka ei pelkää vaarantaa omaakaan henkeään suojellakseen laumaansa ja alfaansa. Urokseen on helppo tutustua ja siitä saa erittäin uskollisen ystävän tai kumppanin. Kovin helposti koira ei menetä hermojaan, ja vaikka siinä onnistuisikin, ei sitä välttämättä edes huomaa leppoisasta Zelistä. Yksi huono puoli tässä luonteenpiirteessä on, uros on nimittäin erittäin huono sanomaan mitään suoraan, jolloin jäävät omat tunteet aina vasta toiselle sijalle ja toisten tunteet menevät aina edelle. Ei se kuitenkaan valehtele, jättää vain kaiken itsestään sanomatta ja puhuu mieluummin muista. Zel pyrkii luomaan mahdollisimman hyvät suhteet kaikkiin laumansa jäseniin, sillä se uskoo siitä olevan hyötyä ja onhan se myös hyvin seurallinen ja sosiaalinen. Zeliä voisi myös helposti kuvailla sanaparilla "kaikkien kaveri", ainakin tähän uros kovasti pyrkii. Paimen on hyvin tarkka, ettei vain vahingossakaan loukkaa ketään ja on heti pyytämässä anteeksi, jos alkaa näyttää siltä, että se olisi satuttanut jotakuta sanomisillaan tai tekemisillään.

Ulkonäkö: Zel on yllättävän hoikka ja sirohko urokseksi, siinä on paljon feminiinisiä piirteitä, mutta korkeutta siltä löytyy kuitenkin bordercollielle kunnioitettavat 60cm. Se johtuu enimmäkseen uroksen pitkistä jaloista, joista onkin hyötyä mystin asemassa. Zelin kuono on melko siro, kapeahko ja pitkä, kirsu on musta ja huulet melko tiukat ja vaaleanpunaiset. Silmät ovat melko pienehköt, niissä on valpas katse ja väriltään ne ovat ruskeat. Zelin tuuhean turkin ansiosta se kestääkin kylmää mainiosti, mutta sille tulee helposti kuuma ja kesällä uros ei juuri muuta teekään kuin läähätä, auringon paistaessa se hakeutuu mieluusti varjoon. Väriltään se on perinteinen mustavalkea, mutta kuviointi on hiukan harvinaisempi - pää on melkein kokonaan valkoinen lukuunottamatta päälakea, korvia ja silmien päällä olevia mustia läiskiä. Vasemman korvan päällä oleva läiskä ylettää melkein kuonoon asti, mutta oikean korvan läiskä jää vain korvan alueelle. Zelin korvat ovat melko suuret ja pystyt, rentoutuessa uroksen vasen korva kuitenkin yleensä lerpahtaa ja jää puolipystyksi.

Miniesittely: Mustan ja valkean kirjava hoikka bordercollie.

Muuta: - Zelin koko nimi Srećazel muodostuu serbialaisesta sanasta sreća joka tarkoittaa onnea ja romanialaisesta sanasta zel joka tarkoittaa intoa
- Zel ei tiedä, että Senka ei ole sen oikea emo
Kuva 1: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34484645681/sizes/l
Kuv a 2: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34924799866/sizes/l
Kuv a 3: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34738367682/sizes/l
Kuv a 4: https://www.flickr.com/photos/erellb-photographe/34461884475/sizes/l

nMenneisyys: Zelin menneisyys on hiukan kyseenalainen, kaikki mitä tiedetään on, että sen emo synnytti pentunsa Serbian ja Unkarin rajalle väsyneenä, nälkäisenä ja huonokuntoisena. Pennut olisivat kuolleet pian, ellei lähellä metsästänyt kulkukoiranaaras olisi löytänyt niitä ja ottanut hoitaakseen oman ainokaisensa lisäksi. Loppujen lopuksi Zel oli ainoa joka selvisi ja sen Senka-nimellä kulkeva sijaisemo nimesi sen Srećazeliksi. Zel lähti omille teilleen vajaan vuoden ikäisenä vastuuttomana penskana ja löysi viimein Castigatoriin. Onnekseen se otettiin laumaan mukaan ja se pääsi kapaksi.

Suhteet:

Vastaus:

Oikein hyvä hakemus taas kerran Dee!! :DD
Yhden pikku jutun toivoisin sinun kuitenkin muuttavan: Vaihda nimestä ć-kirjain tavalliseksi c-kirjaimeksi. Tämä siksi, sillä joillain laitteilla nimen kirjoittaminen tulisi olemaan hankalaa. Kuittaa chattiin, voinko muuttaa nimen lisäämisen yhteydessä, näin pienen muokkauksen takia ei tarvitse lähettää koko hakemusta.
-R

©2017 .ıI Supravi Iı. - suntuubi.com